Millainen on sosiaalisen median rooli tulevaisuudessa?

[Ville Venäläinen]

Sosiaalinen web on tehnyt nousuaan alakulttuurista kohti valtavirtaa. Erilaiset sosiaalisen median toimintatavat ja työkalut kasvattavat jatkuvasti suosiotaan. Millaisessa roolissa näet sosiaalisen median toimintatavat ja työkalut tulevaisuudessa?

[Tuula Puruskainen]

Hyvä kysymys.

Case Jokela osoitti jo verkkojen, verkostoitumisen ja erilaisen ja eri tavalla käytettävän aktiivisen teknologian voiman - niin hyvässä kuin pahassakin..

Parhaimmillaan sos.median välineet ja toimintatavat tuovat uutta potkua tiedonvälitykseen ja yhteiseen tiedon tuottamiseen, mutta samalla kasvaa entistä isommaksi kysymys siitä, että pitääkö kaikkeen osallistua ja pitääkö kaikki maailman välineet ja härpättimet ja sovellukset olla hallussa. Kun jo nyt, vaikka näin jonkin sortin alan ammattilainen olenkin, niin tuntuu välillä vähän siltä, että häntä heiluttaa koiraa. Jatkuvasti tulee uusia välineitä, sovelluksia ja yhteisöjä, joihin pitäisi kirjautua ja joissa pitäisi olla aktiivinen toimija tai muuten vain osallistua. Missä vaiheessa markkinat ns. kyllääntyvät ja porukka on ihan kypsää lopulta kaikkiin, ihan toimiviinkin välineisiin?

Henkilökohtainen mielipide on, että tuo kyllääntyminen tai kyllästyminen voi olla hyvinkin lähellä ellei ns. perässähiihtäjille saada välitettyä hyviä käyttökokemuksia ja -tapoja, vähän niin kuin valmiiksi pureskeltuja ideoita siitä, että mitä voisi käyttää ja miten - samaan aikaan osoittelematta sormella, että juuri jotain pitäisi käyttää ja toisia ei. Kun tuo "suuri kansa" on kuitenkin suhteellisen ulkona näistä kuvioista, niin opettajat kuin muutkin. Sosiaalinen media näyttäytyy yksittäisinä sovelluksina, joiden toimintaideologiaa tai käyttötapoja ei ehkä kuitenkaan tunneta, niitä saatetaan käyttää, kun kaikki muutkin tekevät, ja ettei olisi ihan pöljä ja taantunut. Hyvä esimerkki tästä on ehkä joku Facebook - about kaikki alkavat löytyä naamakirjasta, koska siellä olisi vähän niinkuin pakko olla, muuten tulee sähköpostiin ilmoituksia harva se päivä, että "miks et jo oo". Ja samaan aikaan ne jotka jo ovat siellä, ovat osittain palkokasvi sieraimessa siitä, kun ei haluta ollakaan niiiin sosiaalisia, kun sitten tulee niitä pyyntöjä, että "leiki mun kaa". Eli "friend" ei käytännössä tarkoitakaan ystävää, vaan verkoston jäsentä, joka jonkun sortin sosiaalisen paineen alla sitten on "friend" vähän tuntemattomienkin kanssa - ts. käsitteelliselläkin tasolla tapahtuu muutosta, kaveri ei enää olekaan perinteisen luokan kaveri, että on oikeasti läheinen tai enemmän tekemisissä, vaan kaveri on semmoinen, joka saadaan verkosta kalastettua kyytiin. Eli murrosta tapahtuu rinta rinnan teknologian muutoksen ja kehityksen kanssa.

Em. tilanne näyttää oman tulkintani mukaan sitten johtavan siihen, että niiden tosikavereiden kanssa siirrytään käyttämään jotain omaa sovellusta/yhteisöllisiä välineitä, joihin ei enää päästetä ketä tahansa - eli sosiaalisesta mediasta tulee osittain epäsosiaalista mediaa. Yhteisyys, yhteisöllisyys, avoimuus, jakaminen toimii entistä tiukempien rajoitteiden alaisena.

Jos nyt jotenkin vetäisi yhteen tätä synkkää yöllistä yksipuheluaan, niin sos.median välineet varmastikin elävät ja kehittyvät nyt ja tulevaisuudessa. Kyllähän esimerkiksi pelkät taloudelliset seikat pakottavat ihmiset miettimään luovia ratkaisuja mm. ajan ja paikan ongelmiin. Lisänä sitten vielä tietysti se riemu, että erityisesti opetusalalla (riippumatta kouluasteesta) paine monimuoto-opetukseen/ opetuksen virtuaalistamiseen vain kasvaa kasvamistaan. Ja tähän etsitään ratkaisuja kieli vyön alla, tällä hetkellä jokainen vähän omiaan. Lisänä tähän sitten vielä se, että kaikkien käytettävien välineiden tulisi vielä olla suhteellisen ilmaisia tai puoli-ilmaisia ja vähintään vähin vaivoin käyttöönotettavia. Perusopetuksessa ja toisen asteen opetuksessa nämä kriteerit alkavat olla olennaisia välineiden käyttöönoton kannalta. Sama pätee tietysti myös tällä omalla hiekkalaatikolla, hyntsyt ovat vähissä yliopistoissakin ja välillä saa olla isosti propelihattu päässä sen takia, että rahat riittäisivät ja voisi innovoida, kokeilla ja testailla. Vaan ehkä siksipä juuri istunkin juuri tässä ja nyt ja vouhotan ja verkostoidun, jotta saisin käpälään uusia käyttökokemuksia, niin omia kuin muidenkin..? :)

[Suvi Korhonen / Suviko]

Case Jokela osoitti jo verkkojen, verkostoitumisen ja erilaisen ja eri tavalla käytettävän aktiivisen teknologian voiman - niin hyvässä kuin pahassakin..

Kyllä se oli jo aiemmin osoitettu. Samanlainen meininki oli verkossa jo 9/11 ja Myyrmannin kohdalla. Tällä kertaa demonstroin Jaikussa millaista tietoa irkissä liikkui ja kuinkakin nopeasti. Ei, se ei ole sitä web2.0:aa, mutta se on äärimmäisen sosiaalista mediaa. Muutaman asian sensuroin, mm. linkin kuolleen oppilaan Irc-Galleria-tunnukseen ja ampujan puhelinnumeron, kun hän oli vielä elossa.

Ei ole paha asia, että uusia välineitä tulee jatkuvasti. Heikkoa nykytilanteessa on tuo jatkuva verkostojen uudelleenrakentaminen eri sivustoille. Siihen on jo kehitteillä erilaisia ratkaisuja. Toivottavasti nopeimmin tai laajimmin lanseerattu niistä on hyvä.

Em. tilanne näyttää oman tulkintani mukaan sitten johtavan siihen, että niiden tosikavereiden kanssa siirrytään käyttämään jotain omaa sovellusta/yhteisöllisiä välineitä, joihin ei enää päästetä ketä tahansa - eli sosiaalisesta mediasta tulee osittain epäsosiaalista mediaa. Yhteisyys, yhteisöllisyys, avoimuus, jakaminen toimii entistä tiukempien rajoitteiden alaisena.

Hyvin muotoiltu, mutta se ei ole ehkä lopulta niin radikaali muutos vaan näin on ollutkin koko ajan. Pikaviestiohjelmat ja voip-puhelut, sähköpostit ja yksityiset wikit ovat henkilökohtaisempien kontaktien areenoja, joista näämme vain ne, joihin olemme itse tulleet kutsutuiksi.

Suvi Korhonen // verkossa yleensä Suviko ja nyt vatsatautiin neljältä heränneenä ajatuksenvirtaa horisemassa

[Tuula Puruskainen]

Hei!

Juu, tuo Jokela-case oli nyt vain juuri nyt pinnalla oleva esimerkikki - onhan näitä toki enemmänkin...ja koko ajan tulee lisää, toivottavasti myös niitä positiviisesti värittyneitä.

Niin. Välineiden kehittymistä ja ihan uusiakin välineitä syntyy tai synnytetään koko ajan ja toki tämä kehityskulku on luonnollista. Edelleenkehittämällä saamme parempia tuotteita ja ehkä sitä kautta lisää käyttäjiäkin, jopa sellaisia innovatiivisia käyttäjiä, jotka toivottavasti käyttävät näitä välineitä myös jotenkin toisin, kuin mitä oli alunperin suunniteltu. Tällöin vasta se yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden voima tulee oikein kunnolla esille, käyttäjät muokkaavat tuotetta käyttämällä - yksinään verkossa huriseva sovellus ei kai ole sen kummemmin sosiaalinen.

Olen samaa mieltä siitä, että suhteellisen heikkoa tässä nykyhetkessä on se, että yhä uudelleen ja uudelleen pitää kirjautua johonkin, jossa muut jo ovat, tai yrität ne toiset sinne perässäsi houkutella. Siellä sitten tehdään jotain, kunnes syystä X joudut liittymään johonkin vähän samantyyppiseen ryhmään, jossa kenties pyörivät ne täsmälleen samat tyypit, mutta ehkä vähän eri rooleissa. Yritysmaailmassa (ja myös korkeakoulusektorilla) usein käytettyjä ovat erilaiset portaalit, jota kautta tuupataan sitten eri softat ulos, saadaan kertakirjautumisen edut ja erilaisia välineitä käyttöön (tosin sielläkin ne samat tyypit voivat olla vähän eri yhteisöissä med, mutta välineistä tarjotaan ikään kuin valmiiksi jo tietyt, että valitse näistä). Mutta sitten taas voidaan kysyä, että onko se kaiken komppaaminen samasta luukusta ulos, onko sekään hyvä ratkaisu - entä valinnan mahdollisuudet, kontrolli jne.?

Kun päivittäin kohtaan niin opiskelijoita, kuin työssä käyviä opettajia + yritysmaailman edustajia, niin tässä hetkessä tuo välineiden runsaus on kyllä jonkinlainen ongelma. Jos oppii käyttämään jotain härpätintä, niin seuraavassa hetkessä pitäisi olla sitoutuneena jo johonkin toiseen. Mitä käytetään, millä perustein ja mitä tästä kaikesta on hyötyä itselle/omalle yhteisölle/ organisaatiolle? Näihin kysymyksiin ainakin itse koetan vastailla lähestulkoon päivittäin.

t. Tuula

[Suvi Korhonen / Suviko]

Kun päivittäin kohtaan niin opiskelijoita, kuin työssä käyviä opettajia + yritysmaailman edustajia, niin tässä hetkessä tuo välineiden runsaus on kyllä jonkinlainen ongelma.

On, mutta realistinen vaihtoehto olisi, että yhdellä taholla olisi vallitseva markkina-asema ja ehdottomasti eniten käyttäjiä, eikä olisi sanottua, että se olisi teknisesti tai taloudellisesti se paras vaihtoehto. Analogiana toimii hyvin käyttöjärjestelmät ja toimistosovellukset, joissa MS jyrää ja heidän ehdoillaa on muiden kehittäjien leikittävä. Sosmedian kentän hallinnasta taistelee Yahoo, MS ja Google, pääasiassa, ostamalla pieniä firmoja ja rekrytoimalla uusia aivoja, haalimalla ideoita ja luomalla omia palvelupalettejaan, jotka ei leiki kilpailijan tuotteiden kanssa niin hyvin kuin oman omistuksen palveluiden välinen integraatio. Pelottaa ajatella, mitä tapahtuisi, jos viidessä vuodessa yksi noista valloittaisi koko alan.

Minulla on omat suosikkipalveluni, joita koitan tuputtaa tuttavilleni. Jos tajuan heidän tarpeidensa olevan erilaiset kuin omani niin sitten en lähde neuvomaan muutoin kuin koittamalla ohjata paremman lähteen äärelle. Lisäksi käytän kasaa, joita en mainosta, mutta joista haluan pysyä perillä. Lärvikirjan toivon korvautuvan nopeasti jollakin käytettävämmällä, jossa myös tietoturva ja CC-lisensointi pelittäisi. Noiden pointtien takia se ehkä suurin 2.0-suosikkini on Flickr.

Suviko

[Toni Paloheimo]

Itse tarkastelen sosiaalista mediaa pidemmässä kulttuurin evoluution perspektiivissä. Vaikka netin ympärillä on parissakymmenessä vuodessa tapahtunut todella paljon ja kehitys on ollut hurjan nopeaa, on silti mielenkiintoista herättää kysymys, millaista on virtuaalinen yhteisöoleminen tuhannen vuoden kuluttua (tässä siis oletuksina, että ihmisiä on tuolloin vielä olemassa ja virtuaaliset yhteisöt ovat oleellinen osa arkea). Jos tarkastellaan taaksepäin, ei inhimillisissä yhteisöissä nyt järin radikaalia muutosta ole tapahtunut Platonin ajoista 2000-luvulle tultaessa. Verkostojen laajuus ja viestinnän nopeus tosin ovat kasvaneet merkittävästikin, mutta tarpeet eivät juurikaan ole muuttuneet. Mitä siis tuo seuraava tuhat vuotta tullessaan? Ymmärtääkseni sitä haluan katsoa peiliin ja verrata historiallisia kehityskaaria nyt näkyvillä oleviin muutoksiin. Sosiaalinen media on vielä todella nuori ja olemme vasta raottamassa ovea sen koko potentiaaliin ja merkitykseen inhimillisen kulttuurin kehittymisessä. Näitä teemoja käsittelen piakkoin avattavassa blogissani Utelias mieli.

Toisaalta, ja tässä ennen kaikkea lyhyemmällä aikavälillä, mielenkiintoni kohteena on sosiaalisen median mahdollistama organisatorisen luovuuden edistäminen. Sitä asiaa käsittelen Yritys 2.0 -projektin puitteissa (kirjassa ja esityksissä) sekä toivottavasti jatkossa myös työssäni. Tässä mielessä Yritys 2.0 voidaan nähdään työyhteisöllisyyden uutena tasona.

[Anne Rongas]

Tulee lisää sovelluksia, jotka liittyvät muihin ihmisen arjen työvälineisiin. Mukana kulkeva yhteys työnteossa, opiskelussa, peleissä, leikeissä. Kirja voi sisältää sosiaalista mediaa (vaikka takakannessa).

Kammottaa kyllä, millä tavalla sodankäynti ottaa sosiaalisen median, mitä sillä osastolla tapahtuu.

Toisaalta suurta toivoa herättää mahdollisuus vähentää kaikenlaista ympäristökuormitusta sosiaalisen median avulla, ensimmäiseksi matkustamista ja turhia palavereita. Myös asiantuntijoiden yhteistyö, varsinkin erilaisten globaalien ongelmien selvittämisessä sekä asiantuntijoiden ja aktiivisten kansalaisten verkottuminen luovat toivoa hyvistä liikahduksista tällä pallolla.

Toivoisin, että pienkulttuurit rikastavassa mielessä saisivat tilaa. Skeptikko minussa sanoo, että usalainen kaupallinen massakulttuuri vyöryy tännekin... mutta optimisti uskoo, että ihmiset itse tekevät, eivät pelkästään kopioi ja niele sellaisenaan.

[juhana]

Itse uskon, että jonkin ajan päästä ei oikein ole enää olemassa varsinaista sosiaalista mediaa, koska kommunikatiivisten/kollaboratiivisten ominaisuuksien olemassa olo alkaa olla kaikkialla arkipäivää...

Lisäksi toivoisin myös täälläkin mainitun ominaisuuden ilmaantumista eli sitä, että oma ystäväpiirini (laajasti ymmärrettynä) olisi siirrettävissä sinne minne itse haluan ja mistä haluan.

[Jukka Holmala]

Sosiaaliset mediat tarjoavat parhaimmillaan ajasta ja paikasta riippumattomuuden, mutta samalla ne kaikessa nopeudessaan luovat ajan aalloilla pysymisen haasteen.

Laajuus ja laaja-alaisuus on sosiaalisen median ehdoton valtti. Kyse ei ole yhdestä yksittäisestä sovelluksesta vaan isosta joukosta eri mahdollisuuksia. Se mikä on tarpeemme median suhteen, määrittää pitkälti omaa käyttöämme ja sen laajuutta.

Tuulan kysymys "pitääkö kaikkeen osallistua ja pitääkö kaikki maailman välineet ja härpättimet ja sovellukset olla hallussa" on olennainen. Terve kriittisyys ja jalat maassa asenne on paikallaan niin virtuaali kuin live-maailmassakin. Tekemällä oppii ja kokemuksien kautta käytäntöön on mielestäni olennaista tässä kaikessa. Sosiaalinen media on yksi mahdollisuus/voimavara muiden joukossa.