Ennakkotehtävä: kolme haastetta (päivitetty: Jaikukutsuja mopedilaisille jaossa)

[Tuija Aalto]

Nämä ennakkotehtävät liittyvät jo ilmoittautuneelle joukolle markkinoinnin opettajia 11.4. pidettävään tilaisuuteen. Tervetuloa kommentoimaan tehtävien suorittamisen etenemistä tälle keskustelupalstalle!


1. Mikrobloggaus:

Tee käyttäjätunnus Twitter - palveluun http://twitter.com// ja verkostoidu muutaman muun MOPEDIin tulevan kollegasi kanssa (kytkeytyminen: "follow").

Rekisteröidy Jaiku - mikrobloggauspalveluun. Sisään pääsee valitettavasti toistaiseksi vain kutsulla. 20 ensimmäistä saa kutsun minulta lähettämällä sähköpostia tuija piste aalto miukumauku gmail piste com. Voit tiedustella kutsua myös tätä ketjua kommentoineelta Irmeliltä. Kutsuja saa allekirjoittaneelta myös viikonlopun aikana muutaman tunnin toimitusajalla :).

Kytkeydy #some-kanavalle ja julkaise sinne yksi työssäsi kohtaamaasi ajankohtaiseen kysymykseen liittyvä ajatus. Lue ja kommentoi kollegasi ja muiden mopedilaisten viestejä.

Tutustu tarkemmin: Mistä Jaikussa on kyse? Jaiku-ketju Miksi sitä tuntee itsensä katalaksi huumekauppiaaksi houkutellessaa... ja Tuhat sanaa - blogissa: Muistiinpanojen tekemisestä yhdessä oppimiseen, Onko mesettäminen journalismia?

Mistä Twitterissä on kyse: video http://blog.twitter.com/2008/03/twitter-in-plain-english-video.html


2. Virtuaalimaailma:

Tutustu CSI:NY:n markkinointisaittiin, tee oma avatar annettujen ohjeiden mukaan,
lataa asiakassovellus ja loggaudu sisään Second Lifeen. Tutustuttuasi CSI:n alueeseen teleporttaa itsesi Yoen Kievariin. Joko tämän SLurl-linkin avulla tai Search - toiminnon avulla löydät perille http://slurl.com/secondlife/Rieul/66/95/67.

Ota omasta avataristasi kuva (snapshot tai ruutukaappaus) Yoen Kievarissa. Talleta kuva omalle tietokoneellesi, kolmostehtävässä se julkaistaan tänne Sometu.ning.comin MOPEDI-ryhmään.

Ollessasi Second Lifessa kirjautuneena lähetä pikaviestillä tervehdys avatarille nimeltä Oxygen Rich (se olen minä). (Kuvassa Yoen ja Miika Lehtosen ja Tero Heiskasen kanssa keskustelemassa virtuaalisista oppimisympäristöistä)

Tutustu tarkemmin: Kuuntele Sula Pinta - ohjelman jakso 14: Virtuaaliympäristöt opetuksessa: vieraana mediakasvatuksen lehtori Miika Lehtonen (SL: Mediamiika Helsinki) Lapin yliopistosta ja tutkija Kim Holmberg (SL: Kim Zwiers) Åbo Akademi:sta ja aiheena virtuaaliympäristöjen käyttö opetustarkoituksessa.

3. Liity Sosiaalinen media oppimisen tukena - verkostoon http://sometu.ning.com/ ja siellä MOPEDI - ryhmään. Kerro Twitter/Jaiku - nimesi ja Second Life - avatarisi nimi omalla sivullasi. Lisää ystäväksesi muutama tuttu, joka on myös tulossa MOPEDI-seminaariin (vrt. tehtävä 1.) Julkaise ottamasi ruutukaappaus täällä Sometun MOPEDI - ryhmässä (vrt. tehtävä 2.) esimerkiksi tekemällä kommentti tähän keskustelunavaukseen.

Tässä on paljon puuhaa. Älä lannistu, jos et saa kaikkia tehtävän osia suoritettua. Ihan kiinnostavaa on myös kuulla 11.4. tapaamisessamme osallistujien kokemuksia siitä, kuinka monella jäi mikäkin tehtävä kesken ja mistä eri syistä.

[Seija Bergström]

Hei Tuija ja Irmeli!
Olen kuin liisa ihmemaassa - täysin noviisina näissä kuvioissa! Toivottavasti kuitenkin kaikki Mopediin tulevat kollegat aktivoituvat tekemään ennakkotehtäviä!
Mulla itsellä on sekä kyky- että asenne-esteitä sosiaalisen median käyttöön. Taisin onnistua kirjautumaan Twitteriin, mutta ei sieltä vielä ainakaan kavereita löytynyt. Olen teknisesti jälkeenjäänyt tiedoiltani. Tuntuu myös höhlältä ruveta laittamaan verkkoon omia tekemisiä - aika menee tärkeämpään eli varsinaiseen työntekoon. Kuka työssäkäyvä aikuinen ehtii näihin syövereihin syventyä? Meillä opettajilla on päivittäin satoja sosiaalisia kontakteja face-to-face ja sähköisesti. Ei tulisi mieleenkään kuormittaa itseään vielä roikkumalla verkossa privaatisti. Enkä halua kertoa kenellekään, mitä just nyt teen tai ajattelin tai ketä se nyt yleensäkään kiinnostaisi... Mutta olisi upeeta kuitenkin oppia käyttämään näitä foorumeita, että ymmärtäisi käyttömahdollisuudet markkinoinnin näkökulmasta. Voipi olla, etten suoriudu ennakkoläksyistä...
Terveisin Seija Bee

[Irmeli Pietilä]

Seija,
minulla on ollut ihan samanlainen suhtautuminen noihin olotilaviesteihin! Että mitä se ketään kiinnostaa, että just nyt makoilen sängyn päällä naputtelemassa. Muutama viikko sitten liityin Tuijan kutsusta Jaikuun (siksi en nyt edes aio noita Twitter-tunnuksia tehdä). Muiden pikkuviestien ja niistä seuranneiden keskustelujen lukeminen on ollut mielenkiintoista, mutta omia jaikaisuja en juurikaan ole kirjoittanut.

"Ei tulisi mieleenkään kuormittaa itseään vielä roikkumalla verkossa privaatisti. "

Minä jäin koukkuun privaatisti verkossa roikkumiseen nelisen vuotta sitten. Ensin vain luin blogeja, sitten aloin aktiivisesti kommentoida, lopulta perustin oman blogin. Muutaman vuoden kirjoitin aktiivisesti, mutta viime aikoina tahti on hiljennyt, kun on ollut niin paljon "pakollista" netissä roikkumista (eli opiskelijoiden verkkohommien ohjaamista). Suren, että näin on päässyt käymään, sillä aktiivisina privaattiverkkoiluaikoinani koin saavani yhteisöstä paljon! Tuen lisäksi opin valtavan paljon. Kuin lapsi ohimennen leikkiessään. Sen sijaan, että olisi pitänyt opiskella asioita, ne putoilivat syliin.

Oppimisen aikajänne on minusta oleellinen juttu. Jos blogeihin ja näihin muihin verkkokuvioihin jää oleilemaan, yhtä ja toista tarttuu matkaan kuin vahingossa. Mutta auta armias, kun asiat pitäisikin omaksua äkkiä, jonkin ulkoisen aikataulun mukaan, siitä se stressi tulee!

Tällä hetkellä olen sosiaalisen median kuluttajana piirun verran stressaavammassa tilanteessa kuin vielä vuosi sitten, Nyt on paljon näitä pitää oppia -, pitää osallistua -, pitääpitää-juttuja, kun ennen teki, mitä kivalta tuntui. Ei hyvä!

[Tuija Aalto]

Fiksu kauppias vakoilee nettipalstoilla, otsikoi Taloussanomat tänään. Mainostoimisto PHS:n toimitusjohtaja Petri Uusitalon mielestä kauppiaan kuin kauppiaan pitää ryhtyä käymään säännöllisesti keskeisillä verkon keskustelupalstoilla sekä kuluttajien vertailu- ja arvostelusivustoilla.

– Neuvoisin, että oman alan nettipalstoja pitää seurata vähintään kerran viikossa, mieluiten vaikka joka aamu. Siellä on paljon turhaa, mutta myös oikeata asiakaskentän ääntä jota ei missään muualla pysty kuulemaan niin helposti, sanoo Uusitalo Taloussanomissa.

Jaiku on kotimainen verkko/mobiili-innovaatio, joka on houkutellut käyttäjikseen aikaisia omaksujia ja heidän joukossaan oletettavasti monia aikuisia mielipidevaikuttajia. Miten he keskenään kommunikoivat, ymmärtää parhaiten, jos kokeilee tätä välinettä myös itse.

[Tuija Aalto]

hurraa Seija Bee, kyllä se tästä valkenee

[Irmeli Pietilä]

Hyvä, kun tulivat ohjeet vielä uudestaan, huomasin skipanneeni kuvan lisäämisen. No tässäpä se. (kokeilen ensin embeddauskoodia, jollei se onnistu, linkkaan kuvaan tuolla palkissa olevalla työkalulla).

Uploaded with plasq's Skitch!

[Tuija Aalto]

Ensi reaktio monella varmasti onkin, että mitä ihmeen järkeä olotilaviestien julkaisussa muka voisi olla. Kokeilemalla saattaa kuitenkin huomata monenlaisia mahdollisuuksia tiedon jakamiseen, tapahtumista raportoimiseen ja yhdessä opppimiseen. Kirjoitin kimppamuistiinpanojen tekemisestä Jaikulla ja Twitterin käytöstä viestinnässä SXSW - fastareilla Tuhat sanaa - blogissa: Muistiinpanojen tekemisestä yhdessä oppimiseen

[Yki]

Miksi ihmeessä tekisin avatarin ja leikkisin habbohotellia? En esittele itseäni IRC-galleriassakaan, enkä pelaa räiskintäpelejä tai pokeria netissä. Tai seuraa 24h BigBrotheria ja hanki läväreijä ja tatskoja. On yksiselitteisesti naurettavaa (ja säälittävää) kun aikaihmiset leikkivät "nuoria". Netin päivittäinen käyttöni on nykyisin 3-8 tuntia (+mobiili) ja ainoastaan vähentäminen on mahdollista. Keskusteluihin kyllä osallistun aktiivisesti ajankohtaisista aiheista.

[Tuija Aalto]

Yki, hienoa että tulit mukaan keskusteluun.

Second Life - virtuaalimaailma on aikuisille, sinne on periaatteessa 18 vuoden ikäraja ja kaikki alle 18-vuotiaiksi ilmoittautuvat ohjetaan erityiseen teiniversioon.

Näiden tammikuun tilastotietojen mukaan SL:ssa on joitakin satoja tuhansia aktiivisia käyttäjiä ja tosiaan, kuten Irmeli tuossa mainitsi, monet brändit ovat katsoneet tarpeellisiksi luoda läsnäolon Second Lifeen ja muutamiin muihin virtuaalimaailmoihin tutkiakseen näiden ympäristöjen mahdollisuuksia esimerkiksi asiakaspalveluun, tuoteinformaation jakamiseen, tuotekehitykseen ja ihan kunnon reiluun kaupankäyntiin. CSI:NY - tv-sarjan kahden jakson sijoittaminen Second Lifeen ja yleisön aktivoiminen virtuaalimaailmassa näiden jaksojen välillä oli paljon huomiota herättänyt markkinointitempaus, jonka arvelin kiinnostavan tätä yleisöä.

Olin kuukausi sitten Hankenilla tilaisuudessa, jossa kerrottiin Hankenin ja Tekesin yhteisestä tutkimusprojektista, jossa suomalaisyritykset tutkivat virtuaalimaailmojen mahdollisuuksia innovoimiseen globaaleilla markkinoilla. Sula Pinta - blogissa on videoraportti: Tekesin ja Hankenin tutkimusprojekti vie suomalaisfirmoja virtuaali...

Sinänsä ymmärrän ajankäytön priorisoinnin: kaikkea uutta ei yksinkertaisesti voi ottaa tavaksi. Mutta kokeilla ehkä kerran tai kaksi...?

[Irmeli Pietilä]

Kiitos tilastoista!
Aika mielenkiintoista: yli 45-vuotiailla on n. 15% avatareista, mutta tämän ikäluokan osuus SL:ssa käytetystä ajasta on n. 20%. Ovatko ne muutamat mukaan uskaltautuneet 45+ ihmiset tosi aktiivisia käyttäjiä (vai johtuuko kaikki vain siitä, että me ollaan niin hitaita oppimaan, että aikaa kuluu pakosta paljon)?

Pitääpä katsella tuo Tekes&Hankken-hanke. Minä muuten muistan tulleeni jotenkin vähän enemmän tietoiseksi SL:sta siinä vaiheessa, kun luin, että Hilary Clinton perusti sinne kampanjatoimiston joskus vuosi sitten. Silloin aloin ajatella, että täytyy SL:ssa jotain merkittävyyttä olla, kun Yhdysvaltain presidentiksikin sitä kautta yritetään ponnistaa!

Miten muuten on, kelpaisiko teillä opinnäytetyön aiheeksi virtuaalikievarin pystyttäminen Second Lifeen? (ja tämä kysymys siis on kohdistettu muille mopoilijoille kuin Tuijalle, vaikka kommentti Tuijan perään putkahtikin!)

terkuin
Irmeli

[Seija Bergström]

Kiitos Yki, että joukostamme löytyy toinenkin käntty - olen ruvennut ajattelemaan, että olen ihan outo, kun en saa aikaani riittämään verkkohengailuun. Sain tehtävissä tehtyä avataran nimeltä Mopedi Moonbeam, mutta Joen kievari ei päästä minua sisään - olen invalidi siis ja siihen loppui tehtävien tekeminen, anteeksi. Mukavaa nähdä ensi viikolla taas, Yki! Lupasit mulle muuten viime vuonna sen opiskelijan yhteystiedot, jolta voisi saada pappamopoon varaosia... Terv. Seijabee

[Irmeli Pietilä]

Mopedi Moonbeam on kyllä valtavan nätti nimi...

Ei minustakaan välttämättä mitään SL-asukkia tule, on se alku sen verran takkuillut. Jos en olisi ollut niin tumpula tekniikan kanssa ja jos joku juttukaveri olisi sattunut mestoille ja alkanut jutella ja jos minulla olisi ylenpalttisesti aikaan, niin sitten ehkä... Silti olen erittäin iloinen, että Tuijan innostamana tulin edes kokeilleeksi. Minusta on ihan terveellistä pysyä tietoisena siitä, missä nuoret hengailevat.

Toisaalta markkinoinnin opettajalle voi olla hyvä tutustua Second Lifeen ihan ammatillisitakin syistä (sanon minä, joka en markkinoinnista mitään ymmärrä). Väitetäänhän sitä ihan vakavissaan, että SL tarjoaa ennen kokemattomia liiketoimintamahdollisuuksia (eikös niitä jo ole monta ensimmäisen maailman miljoonat toisessa maailmassa tienanneita? Tosin joku sanoi, että virtuaalihuorana SL:ssä rikastuisi paremmin kuin vaikkapa vaatekauppiaana, rakennusurakoitsijana, mainostoimistona ja mitä näitä siellä pyöriviä yrityksiä nyt onkaan!)

Toisaalta en oikein osaa tunnistaa, minkä ikäinen väki Second Lifessä liikkuu. Omat poikani ovat sitä ikäluokkaa, että ovat kasvaneet nettiin kiinni pienestä pitäen. Silti kukaan heistä ei ole kiinnostunut SL:n (hidastempoisesta?) pelimaailmasta. Tuija, onko sinulla tietoa keskiverto secondlaiffaajan profiilista?

terkuin
Irmeli

[Seija Bergström]

Ilman muuta nämä yhteisöt ovat eräs täydentävä markkinointiväline! Pitää vaan tietää, ketkä yhteisössä eniten liikkuvat eli ovatko yrityksen tavoittelemaa kohderyhmää. Kyse on paljolti ns. sissimarkkinoinnista (Guerrilla Marketing), jossa käytetään monenlaista, tavallisesta poikkeavaa näkymistä, välillä epäeettisellä tavalla myös... eli esim. markkinoidaan salaa/anonyyminä, mikä ei ole nykyaikaisen markkinointifilosofian mukaista. Huomiota, kiinnostusta ja kauppaa saadaan kyllä näin aikaan, mutta osa kohderyhmästä voi pettyä tai jopa suuttua, kun asia paljastuu. Viime vuonna ilmestyi Talentumin kustantama kirja Sami Salmenkivi & Niko Nyman :Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi, jossa on aika mukavasti hahmotettu uusia viestintätapoja. Oletko lukenut?