Suomi huipulla vai pohjalla innovaatioiden ja sähköisten palveluiden suhteen?

[Pauliina Mäkelä]

Tekniikka&Talous uutisoi 30.4.2009 ilmestyneessä lehdessään ja 2.5.2009 netissä julkaistussa artikkelissa, että ”Suomi on e-palveluissa rupusakkia”. Sitran yliasiamies Mikko Kosonen kertoi asiasta henkiläiselle seminaariyleisölle ohjelmistoalan Kasvufoorumi 09-tilaisuudessa esittelemällä YK:n tilastoa, jossa maat oli rankattu järjestykseen julkisen hallinnon sähköisten palveluiden kehittyneisyyden perusteella. Suomen sijaluku on 45. Mongolia ja Honduras jäävät niukasti taakse, mutta Botswana on jo Suomea edellä.

Suomen suuri ongelma verkkopalveluiden toteuttamiseen julkisella sektorilla on hajanaisuus. ”Jokainen valtion yksikkö tekee omia päätöksiään, samoin 360 kuntaa.”

”Yritysten kannalta tilanne on huono sikäli, ettei tuotteille synny edes Suomen laajuisia kunnon markkinoita.” Sitra yrittää osaltaan parantaa tilannetta. Se on saanut lähes kaikki 20 suurinta kaupunkia mukaan hankkeeseen, jossa Suomeen luodaan yhteinen ict-palvelukeskus. Sen on määrä nopealla aikataululla rakentaa avoin ”plätformi” sähköisen palvelun toteuttamiseen. ”Suomella olisi kaikki mahdollisuudet luoda esimerkiksi seuraavan sukupolven terveydenhuoltojärjestelmä, joka loisi myös hyvät bisnesmahdollisuudet maailmanlaajuisesti.”

Miksi Suomi sitten on jäänyt jälkijunaan e-palveluissa? Kosonen arvelee, että Suomi kärsii gsm-syndroomasta. ”Meille jäi päälle ajatus, että me ollaan vieläkin hyviä.”

Tätä tilastoa ei ole esitelty Suomessa läheskään yhtä paljon kuin kilpailukyky- ja muita tutkimuksia, joissa Suomi komeilee kärkisijoilla. Tekniikka&Talous uutisoi 8.5.2009 ilmestyneessä lehdessään, että Harvard Business Review-lehti nosti Suomen innokärkeen.

Talouskriisistä huolimatta kärkipaikka kuuluu lehden mukaan Yhdysvalloille. Suomi oppi innovaatioläksynsä edellisen laman aikana. Silloin tehdyt päätökset ovat lehden mukaan luoneet mallin, jossa vahva innovaatiojärjestelmä hyötyy hallituksen vahvasta roolista. Tutkimusrahaa sijoitetaan joustavasti niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille. Sitra, Tekes ja muut valviotaustaiset innovaatioiden rahoitusjärjestelmät toimivat. Aalto-yliopisto on Harward Business Reviewn mukaan yksi parhaista esimerkeistä Suomen kokonaisvaltaisesta suhtautumisesta innovaatioihin. Yliopisto konkretisoi sen, että innovaatioita synnytetään parhaiten eri ajattelusuuntia risteyttämällä.

Suomeen innovointipotentiaalia hyödyntämään aikovalle ulkomaiselle toimijalle lehdellä on varoituskin. Maassa, jossa kaikki tuntevat toisensa, pitää osata asiansa. Sana tumpeloinnista kiertää nopeasti, ja väärä lähestymistapa saattaa sulkea ovet lopullisesti.

Tekniikka&Talous uutisoi 30.4.2009 ilmestyneessä lehdessään myös siitä, että e-resepti eli sähköinen lääkemääräys tulee vihdoin Suomeen syksyllä, vuoden jäljessä alkuperäisestä aikataulustaan. Ensimmäiset sähköiset lääkemäääräykset tulevat käyttöön Turussa ja Kotkassa. Sitä seuraa kansallinen eArkisto ensi talven kuluessa.

Kansalaisten kannalta terveydenhuolto muuttuu läpinäkyvämmäksi, kun omat tiedot voi tarkistaa internetissä. Kela avaa toukokuussa KanTa.fi-palvelua, jossa omia resepti- ja potilastietojaan voi katsella verkkopankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla sitä mukaan, kun e-resepti ja eArkisto tulevat käyttöön eri puolilla maata.

Kelan kustannusarvio koko hankkeesta sisältäen e-reseptin ja e-arkiston on 23 miljoonaa euroa vuoden 2011 siirtymäkauden loppuun. Vuosittain Suomessa kirjoitetaan jopa 45 miljoonaa reseptiä. "Tieto lääkityksestä kirjataan, kun lääkäri, apteekki ja Kela käsittelevät reseptiä. Kun käyttöliittymänä on ihminen, virhemahdollisuudet kasvavat ja väärentäminen on helppoa", perustelee muutostarvetta erityisasiantuntija Anne Kallio sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Näiden uutisten pohjalla voi jokainen miettiä, että olemmeko me Suomessa huipulla vai pohjalla innovaatioiden ja sähköisten palveluiden suhteen. Mitä mieltä sinä olet?

[Helge V. Keitel]

Marko, todellisuus on parasta teatteria. Paluu arkeen tekee hyvää. Suuret organisaatiot ovat pimiöitä maassamme. Kunnissa eletään kaksoiselämää: toisaalta tieto on "kovalevyllä" ja lisäksi kakki printataan paperille. Siihen todellisuuteen ei sossumedeia sovellu, se sotkisi organisaatioiden ajankäytön lopullisesti.

Näitä kauhutarinoita tarvitaan. Metsäteollisuusyritykset rajoittivat ihmisten pääsyä verkkoon ja blogit ovat vielä "viruspommeja" ja tuloksen tiedämme.

Titanicin kannella soitetaan tanssimusiikkia, kun alakansilla kamppaillaan vesimassoja vastaan. Ruohonjuuritason tieto ei vieläkään kulje ns. huipulle. Connection People on edelleen Dreamlandia.

[Marko Seppänen]

Muistelen Jere Majavan maininneen Seminaarihuoneen tallenteissa, että ohjelmiston määrittelyvaiheen vietyä kenties jopa vuosia, on ohjelmistoa sitten käytettäväkin pitkän aikaa, jotta nähty vaiva ikäänkuin maksaa itsensä takaisin; jotta vaivannäkö tuntuisi mielekkäältä suhteessa käyttöikään.

Mahdollisesti hieman samalla idea ollaan hankittu yksittäisten kuntien omilla päätöksillä kunnan hallinnoimiin yksiköihin runsaassa määrin tietokoneita, jotka varsinkin näin taloudellisen taantuman ja säästöintoilun johdosta alkavat rappeutumaan käsiin.

Kyse ei kuitenkaan aivan välttämättä ole pelkästään lisäkustannusten riskin välttelystä, vaan pidän jopa 50 - 60 %:n varmuudella mahdollisena, että joku tai jotkut neropatit ovat olleet vahvasti sitä mieltä, että kaupungin työntekijä on produktiivisempi ja pysyy paremmin "aisoissa", kun hän ei nettiselaimen vanhuudesta johtuen pysty käyttämään alati lisääntyviä netin hyötypalveluita työaikana, vaan käyttää niitä ohjelmia mitä koneille on asennettu.

Tosin, väittämältäni vie pontta se, että sivusto jonka aioin ottaa esimerkiksi, itseasiassa tukee myös Internet Explorer 6:stä kaikissa tuotteessaan: Zoho Creator

Siltikin, IE6:n tukeminen webohjelmistokehittäjän näkökulmasta on yhtä helvettiä, jos pieni korostuma sallitaan. Lainaus Bring Down IE6 -kampanjasivustolta:

The premise is simple: Internet Explorer 6 is antiquated, doesn’t support key web standards, and should be phased out. This isn’t about being anti-Microsoft, it’s about Microsoft’s lack of development in the browser market. With IE7/8 not available for Windows 2000, IE6 accounts for up to 20% of web usage, primarily via business users. Clients pressure designers to ‘force’ sites to work in IE6, and designers, not wanting to lose business, comply, using hacks and workarounds. This wastes time and money. Microsoft needs to fix this, designers need to unite, and we all need to move on.

En tiedä mikä on tilanne juuri näinä päivinä, mutta vielä muutama vuosi sitten tietohallintojen päällikkötason henkilöiden haastatteluissa tuli usein esille se pointti, että tietotekniikka, tietoverkkoarkkitehtuuri ja sen sellaiset jäävät väheksyttyyn (oma sanavalinta) asemaan, kun neuvottelupöydän ääressä keskustellaan siitä miten jotain organisaatiota kehitetään. Jos joku päättävän elimen jäsen vielä tänä päivänä kokisi tietotekniikan, internetin ja sen sellaisen optionaalisena, ekstrana, bonuksena, myöhemmin karsittavissa olevana lisänä, niin hän on kyllä ihan maalta.

Lappeenrannan kaupungille paraikaa työskentelevälle webohjelmoijalle, mutta en kuitenkaan tuossa roolissa vaan muissa työtehtävissä, olisi mieleen, jos kaikki kaupungin koneet päivitettäisiin heti ensi yönä IE6:stä IE8:an. Eihän siitä edes tarvitsisi maksaa selaimen valmistajalle. Ongelmana ja merkittävän hidasteena olisikin mahdollisesti käyttäjien koulutus, mahdolliset yhteensopivuusongelmat intrassa käytössä olevien webpohjaisten palveluiden kanssa, sekä se että joihinkin orpoihin Windows 2000 -koneisiin ei uutta IE:tä edes pysty asentamaan.

Siitäkin on jo monet kirjoitukset kirjoiteltu kuinka yritykset ja monet organisaatiot skippaavat Windows Vistan ja junnaavat menemään nykyisellä Windows XP:llään. Ja näin todella on. XP:tä löytyy ihan joka puolelta.

Lisäksi on myös olemassa ketjuuntuneita yrityksiä, jotka säästävät sieltä mihin heidän asiakkaansa ei yleensä näe ja saa sitä kautta huonoa vaikutelmaa. Esimerkkinä Ruoholahden Apteekki. Satuin silkkaa uteliaisuuttani kurkkaamaan (syksy 2008) minkälainen järjestelmä heillä on käytössään siinä apteekissa. Lasipöydän läpi näin kuinka Windowsin ruudulla ajettiin DOS-ohjelmaa ja Windowskin oli mallia '95. Että silleen.

Summa summarum..

- Ikuisuuksiin asti venytetyt säästötoimenpiteet aiheuttavat sen, että markkinat vetävät huonommin ja ohjelmistoalan yrityksille on vähemmän töitä.
- Kenties tuhansien eri organisaatioiden jättäessä selainten päivittämättämisen (poislukien tietoturvapäivitykset) väliin kuka mistäkin syystä, pitää yllä pakkoa tehdä webpalveluista IE6-yhteensopivia, mikä taasen hidastaa ohjelmistokehitystä.
- Käyttäjien pitäisi olla innokkaampia oppimaan uusien ohjelmistojen käyttöä, varsinkin kun kyse on vain webselaimesta, eikä mistään miljoonatoimintoisesta CAD-ohjelmasta. Ikään ja ”uuden opettelun” vaikeuteen vetoaminen on vain veruke.

[Helge V. Keitel]

Olen pitkin kevättä hyödyntänyt vanhaa materiaalia selvittääkseni, miten 1990-luvun lamasta selvittiin, noustiin ja porskuteltiin kohti uutta. Lama ei tappanut kaikkea yritystoimintaa, metsäteollisuus löysi uuden vaihteen ja Nokia Saagan tunnemme kaikki. Silloinkin oli rohkeutta hakeutua kohti uutta ja tuntematonta. Mutta liian monet juoksivat vain kännykkäjätin perässä, kasvattivat toimintaansa ilman selvää strategiaa. Kone- ja laitepuolella suomalaiset alihankintayritykset ovat tällä kertaa vaarassa, jos eivät pysty kehittämään omia visioita ja strategioita tulevaisuudesta. Suurten perässä juokseminen voi olla kohtalokasta, koska suomalaiset suuryritykset eivät nojaa kasvussaan pelkästään kansallisiin toimijoihin. Mukana pysyvät vain ne, joilla on voimaa itsenäiseen toimintaan maailmanlaajuisesti (tai valitulla markkina-alueella).

MUUTTUMINEN JOKSIKIN AIVAN UUDEKSI

SoMeTu on opettavainen kehitystarina myös yrityselämän tarpeista katsoen. Sometun ydinporukat ovat murtautuneet ulos luokistaan ja koulutusyksiköistään ja verkottuneet ensin kotimaassa, mutta Kotkassa näkyi merkkejä kansainvälistymisen (englanti) sillanrakennuksen vahvistumisesta.

Verkossa oppiminen olisi lyhyin ja nopein tie pk-yrityksillemme uusien tietojen hankkimiseen. Kansainvälistymistäkin yritykset voisivat ensin harjoitella Sometu-ympäristössä. Suomessa asuvat muunmaalaiset ovat voimavara, jolta saisimme tietoa uusien kohdealueiden kielestä, kulttuurista ja bisnesmahdollisuuksita.

Maahanmuuttajat voisivat vinkata yrittäjille, mitkä tuotteet ja palvelut voisivat kiinnostaa ostajia heidän kotimaissaan. Osaammeko hyödyntää tätä valmista ja helposti tarjolla olevaa tietoa?

Yhteyksien solmiminen onnistuu tietenkin verkossa, mutta yhtä hyvin voisimme lähestyä maahanmuuttajia toreilla, kahviloissa ja työpaikoilla. Hyvin toimivan verkoston logiikkaan kuuluu kaaoksen ymmärtäminen ja erilaisuuden hyväksyminen. Mitä aloitteellisempia ja uteliaampia olemme, sitä nopeammin opimme yhdessä muiden kanssa, mitkä teot voisivat olla viisaita, kun lamasta tällä kertaa yritetään irti.

Maailma ei muutu totaalisesti toisenlaiseksi hetkessä, joten OPPIVA ORGANISAATIO JA IHMINEN onnistuu muutosprosessissaan, kun vain päättää, että nyt on aika lähteä liikkeelle. Paremmat ajat evät tule odottamalla. Innovaatiot syntyvät vain tahdonvoimalla ja tekemällä. Uutta ei voi oppia, jos aina hiihtää samoja latuja ja sauvakävelee tutuiksi tulleilla reiteillä. Henkisen pururadan [mindset] kehittämistalkoisiin on parasta lähteä nyt eikä viidestoista yö.

Tässä kuvassa ennakoimme 15 vuotta sitten verkottuneiden ja mobiileiden työtapojen tuloa puunhankinnan arvoketjun hallinnassa. Silloin tärkeitä avainsanoja olivat GPS, mobiilit työkalut, SMS, pikaviestintä jne. Avoin yhteistyö törmäsi silloin usein organisaation sisäisiin raja-aitoihin. Tänään haasteena on firman ulkopuolella olevien raja-aitojen kaataminen. Sometulaiset ovat yksilötasolla lähteneet purkamaan ulkoisia esteitä opetuksen ja oppimisen edistämiseksi. Yrityksillä ja yrittäjillä olisi oivat tilaisuus copy-pastata valmiita kokemuksia, mutta ennen kaikkea tutkia sitä ennakkoluulottomuutta, joka itseohjautuvassa organisaatiossa edistää muutosta joksikin "ihan toiseksi".

[Pauliina Mäkelä]

Hei Helge! Aivan loistavasti analysoitu : ) Olen samaa mieltä, että Sometulaisten verkosto voi tehdä paljon hyvää kertomalla ja jakamalla tietoa erilaisista sosiaalisen median vaihtoehdoista.

[Helge V. Keitel]

Terveydenhuollon ja hallinnon järjestelmät ovat meillä hajanaisia. Rahaa tilkkutäkin luomiseen on käytetty paljon, mutta yhteensopivuutta ei ole välttämättä edes tavoiteltu. Nokian juhlallinen marssi maailmalle on vääristänyt innovaatiomielikuvaamme.

Toisaalta, tapoihimme kuuluu ruoskia itseämme ja eläintarhassa kysymme, "mitä mieltä apinat ovat minusta". Tällä inhorealismilla olemme onnistuneesti potkineet itsemme käyntiin kriisitilanteissa.

- talvisota
- jälleenrakentaminen
- teollistaminen
- modernisaatio
- 90-luvun lama

Pankkijärjestelmämme tulivat hyvään kuntoon viime laman jälkeen. Suomi hidasteli dot.com nousun aikana, eikä ottanut siitä kovin pahasti takkiinsa. Seminaareissa pyöritettävät powerpoint-mystifikaatiot luodaan draaman synnyttämiseksi.

Suomessa olisi hyvät edellytykset Internetin ja Mobilen yhdistämiseen. Sometu-kokouksissakin näkyy arjen tasolla kohtuullisen hyvin toimiva mobileinternetin sekakäyttö.

Sometu-metodin toivoisin laajentuvan pk-yrityksiin, jotka vielä elävät omaa s-postielämäänsä tai desktop-vaihetta halleissaan. Tietoinen avautuminen ja riskinotto mahdollistaisi avoimen innovaatioympäristön syntymisen, joka nostaisi meidät tämän laman synnyttämästä suosta.

Olemme vasta matkalla entistä hyllyvämmälle maaperälle. Ovet ja ikkunat auki. Sometulaiset voivat toimia tulenkantajina.

[Pauliina Mäkelä]

Otin tämän aiheen esille, kun nämä uutiset tulivat eteeni lukiessani Tekniikka&Talous-lehteä ja jäin niitä itsekseni pohtimaan.

Virvelle tiedoksi, että lehtijutuissa ei avattu sen enempää tutkimuksen alkuasetelmia, eikä tutkimusmenetelmiä. Ehkä nämä jutut oli tarkoitettu keskustelun avauksiksi eri foorumeille ja ainakin se nousi tänne meille keskusteluun ; ) Tietoyhteiskunta -termi ontuu todellakin niissä maissa, joissa tarvitaan paperisia todisteita, kun asian voisi todistaa sähköisestikin. Tästä kuitenkaan sen enempää tietämättä. Olen kaikista asioista kiinnostuva yksilö, joka nostaa asioita esiin ystävien, tuttavien ja sukulaisten kanssa. Joskus myös näin julkisesti kirjoittamalla ; )

Inarin kommentti harvaan asutusta Suomen maasta pitää paikkansa, se selittää osaltaan sähköisten palveluiden tilannetta.

Jukan kommentti henkilöllisyyden todistamisesta on itselleni ollut ajankohtainen, sillä joka kerran esittäessäni alkuperäisen paperisen ajokortin mietin, että vieläköhän tämä paperi kelpaa. Ei ole sitten tullut uusittua korttimalliseen ajokorttiin, vaikka olisi voinutkin. Paperisessa ajokortissa on nostalgiaa sekä oma valokuvani herättää aina naurunpyrskähdyksiä, jos sen laittaa kiertämään kaveripiirissä ; ) Oi, sitä 80-luvun lopun hius- ja vaatemuotia!

[Virve Vainiala]

Hei Pauliina! Minä puolestani ihmettelen, millaisiin tutkimuksiin väite Suomen e-palveluiden tasottomuudesta perustuu. Mitkä ovat olleet tutkimuksen alkuasetelmat ja mitä tutkimusmenetelmiä on käytetty? Mietin myös, miksi juuri nyt murehditaan viranomaisten erillisiä verkkoja. Yleensä näillä keskustelunavauksilla on nimittäin jokin syy.

Olen myös sitä mieltä, että mitä useampi viranomainen linkittyy saman systeemin ääreen, sitä suurempi vaara on joutua väärinkäytösten uhriksi. Mieluummin siis useita erilaisia järjestelmiä, jotka pystyvät suojaamaan itse itsensä kuin yksi megalomaaninen järjestelmä, jossa tarvitaan yksi pieni virheliike ja koko korttitalo romahtaa. Sitä paitsi eri virastot ovat tähänkin mennessä pystyneet yhteistyöhön erilaisista järjestelmistä huolimatta.

Mieleeni tulee myös jotkut länsimaat, jotka kutsuvat itseään tietoyhteiskunniksi. Silti niissä pitää kuljettaa laskunippuja mukana voidakseen todistaa, että on se, joka väittää olevansa. Samoin niistä samaisista laskuista tarkistetaan asuinosoite. Euroopassa tällaisia maita on ainakin Englanti.

Tietoyhteiskunta USA on varmaankin saanut toimimaan viranomaisjärjestelmänsä, mutta laskujen maksaminen on yhä yhtä vaikeaa kuin esimerkiksi 80-luvulla. Laskut nimittäin maksetaan siellä postitse sekeillä.

Minulle ei ole koitunut minkäänlaisia haittoja siinä, että viranomaisilla on erilliset e-järjestelmät. Esimerkiksi sähköinen resepti ei helpottaisi apteekissa asiointiani. Joutuisin nimittäin edelleenkin käymään apteekissa hakemassa lääkkeet, jotka lääkäri olisi syöttänyt reseptisysteemiin. Mielestäni onkin ihan samantekevää, käynkö apteekissa resepti taskussa vai verkossa. Sen sijaan minua haittaisi kovasti, jos en voisikaan todistaa henkilöyttäni henkilökortillani tai joutuisin luopumaan nettipankista.

[Jukka Ylipiha]

Moi Pauliina, ihmettelin itse tuossa muutama kuukausi sitten palveluiden omituisuutta tässä maassa. Miksi pitää uusia ajokortti (oli vanha mennyt tosi heikkoon jamaan), kun henkilöllisyyden voi todistaa muutenkin ja poliisilla on mahdollisuus tarkistaa, onko kuljettajalla voimassa oleva ajokortti. Eihän siitä läpyskästä muutenkaan näe, pitääkö kaveri pidättää heti vaiko antaa mennä. :) Kysin asiaa kaveriltani, joka on poliisin palveluksessa ja hän totesi lopulta: tietojärjestelmiä on kuulemma useita ja tartteehan valtion saada verotuloja mm. ajokortin leimaverosta vai mikä se nyt nykyään onkaan. Ei se ihme ole, jos ollaan ns. "kehitysmaa" tietoteknisten palveluiden suhteen. En pidä edes minään innovaationa sitä, että passilla voi todistaa henkilöllisyytensä ja vähän enemmänkin. :)

[Inari Gebhard]

Hei Pauliina ! Suomi on harvaan asuttu maa ja pinta-alaltaan suuri verrattuna moneen muuhun maahan . Kuulemma jo Virossa netti yhteydet paremmat kuin meillä . Ongelma on tosiaan hajanaisuus , olen minäkin siitä kärsinyt työelämässä . Suomalaisten vahvuus piilee mielestäni siinä , että olemme " nuori kulttuurivaltio " , josta johtuen suomalaiset tekevät poikkeuksellisia keksintöjä ja toteuttavat niitä ennakkoluulottomasti , kun ei ole vanhan kulttuurin kaikkitietävää painolastia niskassa . Terv. Inari