Nettielämäni 1995-2009

[Pauliina Mäkelä]

Aloitin netin käytön vuonna 1995, kun lähdin mukaan yhdistystoimintaan (Pirkanmaan monikkoperheet ry). Toimin puheenjohtajana, yhdistyksen Monikkoposti-jäsenlehden tekijänä sekä valtakunnallisessa toiminnassa paikallistason edustajana. Yhdistyksen nettisivut tulivat käyttöön vasta minun aikani jälkeen, mutta silloin tutustuin netin toimintaan. Aluksi se oli varsin pienimuotoista ja lähinnä tiedonkeruuta liittyen kaksosuuteen. Vuonna 1996 lähdin työelämään ja yrityksessä olivat käytössä Mac-koneet. Vuonna 1999 siirryin it-alalle. Silloin PC-koneet tulivat elämääni ja lisääntyvässä määrin myös netin käyttö. Vuodesta 2005 lähtien olen käyttänyt PC-koneita töissä ja Mac-koneita kotona.

Varsinainen aktiivinen nettielämäni alkoi vuosien 2004-2005 paikkeilla, kun löysin tieni erilaisten keskustelufoorumien sivuille. Kirjoittelin useiden foorumien sivuille muutamilla eri nimimerkeillä.

Kävin pitkään eräällä keskustelupalstalla, joka suljettiin maaliskuussa 2007 ohjelman väärinkäytön vuoksi. Keskustelufoorumin julkaisujärjestelmässä olevaa turva-aukkoa käyttämällä joku krakkeri hyökkäsi ulkopuoliseen palvelimeen. Tämän tiimoilta tehdyn valituksen perusteella ylläpito joutui sulkemaan sivustot siihen asti, kunnes ohjelma saataisiin päivitettyä uudempaan ja turvallisempaan versioon. Ongelmana oli se, että tällaisen päivityksen seurauksena kaikki foorumin hienot ominaisuudet (ryhmäkalenteri, albumi jne.) lakkasivat toimimasta. Lisäksi viestit ja tunnukset hävisivät. Eikä ylläpito saanut koskaan palautettua keskustelufoorumia takaisin toimintaan, joten se jäi menetetyksi elämäksi. Kirjoitin tuonne keskustelupalstalle n. 1200 viestiä päiväkirjamaisesti ja ne haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Oli useampaan kertaan puhetta miehen kanssa, että pitäisi tallentaa viestit johonkin tai pyytää ylläpitoa imaisemaan talteen kirjoitukseni, mutta se jäi sitten vain puheen tasolle. Sitä kadun nettielämässäni, että en muista laittaa kirjoittamiani tekstejä talteen.

Onneksi keskustelufoorumin kautta tuli tutustuttua ihaniin ihmisiin, kuten Brauerin Sannaan. Tapasimme paikallisten naisten kera noin kerran kuussa ja näistä tapaamisista jäi ydinjoukko ystävikseni. Sannan kautta löysin tieni maaliskuussa 2009 tänne Sometuun.

Olen kokeillut blogikirjoittamista, mikrobloggausta, wikisivujen kirjoittamista sekä verkostoitumista eri palvelujen kautta. Pidän kaikista näistä sosiaalisen median erilaisista välineistä. Rakastan verkostoitumista, joten sosiaalisen median palvelut ovat eniten käytössä minulla. Käyn lukemassa uutisia eri nettilehtien sivuilta. Linkittäminen on hauskaa puuhaa, koska sen avulla saa tietoa jaettua nopeasti ja helposti.

Jokaisen uuden asian kohdalla pyrin oppimaan välineen, toiminnallisuudet ja käytön niin hyvin, että voin jakaa tietämykseni eteenpäin kenelle tahansa, joka haluaa oppia. Tästä esimerkkinä toimii Second Life. Kuulin Second Lifen virtuaalimaailmasta ensimmäisen kerran maaliskuun alkupuolella 2009. Rekisteröidyin Second Lifeen ja avatar syntyi 26.3.2009. Kävin muutamana iltana opiskelemassa itsekseni kävelemistä, lentämistä, istumista, teleporttausta sekä ulkomuodon muokkaamista. 22.4.2009 osallistuin Second Lifen peruskäyttö ja opetusvälineitä workshopiin Hämeenlinnassa ja sain kolmen tunnin aikana paljon tietoa. Seuraavina päivinä 23.-24.4.2009 ITK'09 konferenssissa Hämeenlinnassa, Hotelli Aulangolla olin Suomen eOppimiskeskuksen ständillä Sometun Second Life-pisteessä 3. kerroksessa heittämässä ihmisiä meidän Sometun nakkikioskille 1. kerrokseen ja samalla näytin kiinnostuneille, miten Second Life toimii. ITK'09 konferenssin kuvista voi nähdä, miten opettamistilanteet sujuivat. Kädet käyvät ja puhe ei lakkaa hetkeksikään ; )

Oppiminen netissä on minulle sopiva oppimismuoto. Olen käynyt useita työpaikkani eLearning-kursseja läpi sekä osallistunut yhden eLearning-kurssisisällön muokkaukseen. Olen kiinnostunut eLearning-oppimismuodosta, joten saatan lähteä opiskelemaan sitä tulevaisuudessa.

Haasteellisimmaksi koen sen, että kuinka rajaan oman nettielämäni eri osa-alueet. Nimimerkeillä olen kirjoittanut alusta asti, mutta vasta Facebookin myötä tammikuussa 2008 olen tullut nettielämään omalla nimelläni. Pidän Facebookista aivan valtavasti ja se onkin eniten käyttämäni sosiaalisen median palvelu. Verkostoitumisen määrää kuvaa tällä hetkellä Facebook-ystävieni määrä, joka näyttää tällä hetkellä olevan 407. Olen ottanut käyttöön Facebookin Ystävät-välilehdellä ystävälistaukset. Niiden avulla pidän Facebook-kontaktini järjestyksessä. Listoina ovat mm. koulukaverit, it-alan kontaktit, harrastuspiirit, sukulaiset, edellisen työpaikan kontaktit, naapurit, yhdistyselämän kontaktit ja sometulaiset. Jos joku sometulainen haluaa tulla Facebook-ystäväkseni, niin otan ilomielin uusia ystäviä vastaan. Kunhan vain sanoo viestissään, että on Sometusta, niin se riittää ; )

Käytän myös LinkedIn-palvelua kerätäkseni työelämän kontaktini yhteen paikkaan. Siellä kontakteja on tällä hetkellä 249. Muita palveluita, kuten XING, Plaxo, Dopplr, Twitter ja Qaiku, käytän aina silloin, kun ehdin ja muistan.

Maksan laskut verkossa ja teen muutakin verkkoasiointia säännöllisesti, kuten joskus ostan netin kautta tuotteita ja palveluita. Viimeksi olen tilannut itselleni muutosverokortin Verohallinnon sivuilta sekä uuden luottokortin pankkini sivuilta.

Pelaan säännöllisesti netissä erilaisia pelejä, joista ensimmäinen taisi olla Tetris. Facebookin pelit ja Älypää ovat tällä hetkellä pelikohteitani.

Skypeä käytän lähinnä silloin, kun aviomies on ulkomaan työmatkoilla. Aviomies kirjoittaa perheemme pienimmästä blogia, josta käyn lähinnä korjaamassa kirjoitusvirheet. Olen irkannut harvakseltaan viime vuosien aikana, mutta viime aikoina se on jäänyt täysin Facebookin käytön myötä.

Jos aloittasin nettielämäni nollasta, niin miettisin ensin, että missä palveluissa haluan olla nimimerkin takana ja missä omalla nimelläni. Tällä hetkellä pohdin, että mitkä nimimerkillä aloittamani nettipalvelut vaihdan oikealle nimelleni. Olen kerännyt omalle Sometu-sivulle sosiaalisen median palveluista, että ne on edes jossain tallessa. Facebookissa olen asettanut itselleni tietyt rajat, joiden mukaan siellä toimin. Ystäväni saavat nähdä, mitä teen, mutta avoimesti kaikille on näkyvissä ainoastaan CV:ni nettilinkki. CV:nikin on blogipohjalla, jotta saan sieltä kerättyä tietoa, että kuinka paljon kävijöitä sivuilla liikkuu, mistä sivuilta sinne tullaan ja mitkä ovat käytetyimmät hakusanat. Suosittelen tekemään CV:n blogipohjalle, esim. WordPress on varsin helppokäyttöinen.

Nimimerkin käytön avulla voi paljastaa elämästään varsin kipeitäkin asioita, joita muuten ei tulisi kerrottua. Selviytymistarinat sekä vertaistuki antavat voimaa jaksaa eteenpäin, eikä niitä voi aina kirjoittaa omalla nimellään.

Itselläni on monesti käynyt niin, että keskustelufoorumit jaksavat kiinnostaa tietyn aikaa, jonka jälkeen tulee tilalle jokin toinen keskustelufoorumi, jolle siirtyy keskustelemaan. Ainoa paikka, jossa olen jaksanut käydä alusta asti, on Omenamehu.org. Välillä olen sieltä pois, mutta aina minut toivotetaan iloisesti tervetulleeksi, kun palaan.

Pienistä puroista on kasvanut iso virta erilaisia merkintöjä minusta pitkin nettiä. Olin puolen vuoden ajan totaalisesti Facebookin käyttöä vastaan, koska pelkäsin, että minua vakoillaan jne. Lopulta päätin, että jos joku haluaa vakoilla nyt 38-vuotiasta lempääläläistä rouvaa, niin sittenhän vakoilee ; ) Vuosi 2008 ja Facebook toimii kohdallani rajana, jota ennen olen ollut netissä ainoastaan nimimerkkien kautta. Nyt minut löytää useista palveluista omalla nimelläni ja uskoisin, että käyttämieni palveluiden määrä tulee kasvamaan.

Tänään olen miettinyt sitä, että miten sitä välillä unohtaa, etteivät kaikki ystävät/sukulaiset/tuttavat olekaan nettielämässäni mukana. Heidän kanssaan tulee muistaa kommunikoida kasvotusten, soittamalla tai tekstaten.

[Irmeli Pietilä]

Onpas sinulla pyörryttävän pitkä ja monipuolinen nettielämä! Taannoisen blogisi vakiolukijana ehdin luoda sinusta kuvan, joka ei sitten pitänytkään ollenkaan yhtä todellisen muotosi kanssa. Olet nimittäin paljonpaljon nuorempi, kuin luulin! Jotkut vain ehtivät kokea hirveän paljon kaikenlaista! Tai sitten olet niitä, jotka säilyvät simpsakkana, vaikka vuosia kertyy! (Mistä tulkin mieleeni, että myös Anne on luonnossa hämmentävän nuoren tytön näköinen!)

[Anne Rongas]

No just joo, olinhan minä tuon Tuijan ketjussa olevan silmäillytkin. Vanha ihminen ja pieni pää... mietin juuri tulevaisuuden kirjaa ja pää täynnä näkyjä :)

[Pauliina Mäkelä]

Hei Anne, kiitos kommenteista! Olin itse asiassa kirjoittanut ensimmäisen version tästä kuvauksesta Tuijan keskusteluketjuun. Jatkoin sitä tässä blogikirjoituksessani, kun tekstiä tuli lisää ; ) Olen samaa mieltä, että omien varmuuskopioiden ottaminen on tärkeätä.

[Anne Rongas]

Niin ja piti sanoa, että mielenkiintoinen kuvaus nettielämästä. Ja kun toisaalla täällä Sometussa pari päivää sitten ihmeteltiin, että miksi ottaa omia varmuuskopioita, niin kokemuksesi todistaa, ettei kyse ole mistään liioittelusta.

[Anne Rongas]

Linkitin tämä blogimerkinnän Tuija Aallon aloittamaan Nettielämää-keskusteluun (Ningissä blogimerkinnät aika usein hupsahtavan virran mukana ohi eli ihan kaiken varalta).

Itse havahduin eilen, että pitäisiköhän opettaa äiti käyttämään Facebookia. Hän valitteli, että miksi en ollut kertonut erästä omaa uutistani heille... no en vaan kaikessa tohinassa ollut muistanut. Vaikka laitoin sen kyllä Qaikuun ja Facebookiin, ja sitten nolotti. Ensimmäiseksi olisi pitänyt tietenkin soittaa tavallinen puhelu tai laittaa edes tekstiviesti.