Aika haipakkaa!

[Juha Knuuttila]

Kirjoittelin tuossa syksyyn asti aika useinkin tuonne aikaisempaan verkko-opettaja blogiini vuodatuksen puolelle noita ajatuksiani verkko-opetuksesta ja sen liepeille liittyvistä jutuista, kuten työajasta ja sen käytöstä. Tässä pikku hiljaa koetan päästä vauhtiin myös täällä, koska pään purkamisen painettakin on jo erittäin mielenkiintoisen, motivoivan ja innostavan opetus ja erityisesti myös verkko-opetussyksyn osalta.

Mikä sitten on tuon kaiken edellisen hyvän takana syksyllä 2009.

NUMEBER ONE. Kokonaan verkossa tapahtuva koulutus etenee :-)

Meillä Turun ammattikorkeakoulun sosionomi (AMK) koulutuksessa on verkko-opetusta tarjottu nk. toisena tienä, valinnaisena mahdollisuutena (kuulostiko jotenkin uskonnolliselta :-) ). Tätä valinnan mahdollisuutta on käytetty nyt erittäin ahkerasti. Esim. syksyllä teoriaopintoja aloittanut 50 hengen ryhmästä päätyi luokkaopiskelumalliin ainoastaa 40% ja verkko-opiskelun valitsi 30 henkeä (60%). Opiskelukokemuksien palaute on ollut verkko-opiskelijoilta (heille ensimmäinen kokemus) yleisellä tasolla erittäin myönteinen. Yksityiskohtaisempi palaute kerätään vasta vuoden vaihteessa. Eli tämä tästä "ruisleipäosastosta".

NUMBER TWO. Verkko-oppiminen ja sosiaalinen media projektien hallinnassa ja viestinnässä etenee :-).

Erityisesti sosiaalisen media alueella on syksyn aikana tullut monenlaista mukavaa. Olen itse koonnut vielä aika verkkosivunkin omaisesti (Mikäpäs tuo, kun käyttöliittymänä on nopea ja vaivaton) koulutusohjelmassa vetämääni TUKIALUS projektitoimintaa blogiin. Syksyn 2010 uudella projektikierroksella opiskelijat astuvat uudella tavalla blogin aktiivisiksi kirjoittajiksi ja kommentoijiksi.

Blogimaailma on osoittautunut myös opiskelijaprojekteissa "mediaseksikkyytensä". Väitän, että meidän tulosalueen MONKEY työelämäprojektien syksyn 2009 voittajatiimi ei olisi voittoaan saanut ilman opiskelijaprojektin päällikön blogiosaamista. Salva ry:n kanssa tehty yhteistyöhanke tuli myyydyksi kahdellesadalle Monkey opiskelijalle helposti ja kiinnostavasti.

Tässä yhteydessä täytyy mainita myös yksi luku, joka ainakin minut mykistää aina uudelleen ja uudelleen. Tuossa meidän tulosalueemme Monkey projektitoiminnassa käytetään perinteistä oppimisalustaa kolmen toimipisteen yhteen viikonpäivään kahden kuukauden aikana keskittyvässä n 250 opiskelijan projektissa. Projekti on toteuttteu nyt kolmena vuotena, yhteensä 6 kuukautta. Oppimisympäristö toimii intranettina, viestintäympäristönä sekä älykkään organisaatuion osaamisen jakamisen ympäristönä. Sitten se luku. Avattuja viestejä kuuden kuukauden intensiivijaksojen toteutuksessa on ollut 552.329 kappaletta. Eli 184 109 / projektikierros. Vaikka 90% opiskelijoista olisi vain avannut objektin, olisi käsiteltyjä viestejä (10%) projektia kohti ollut 18.410 kappaletta.

NUMBER THREE. Blogit ja RSS syötteet henkiläkohtaisen täsmätiedonhankinnan välineeksi :-)

Jokainen opettaja tietää, että oman osaamisen jatkuva kehittäminen ja siihen liittyvä tiedonhallintaprosessi on haaste. Valjasti syksyllä tätä varten Googlen syötevälineen orjakseni ja täytyypi sanoa, että 24/7 "tiedonhakuorjani" on ollut hieno juttu. Kunhan vaan "master" itse ehtisi työstää tuota saamaansa aineistoa. Lisäksi haasteena on tietysti tuon "orjan" koulutus. Mitä haet ja mistä haet?

Blogit olen ottanut käyttöön "orjan ja masterin" tukipalveluksi. Eli olemme alkaneet orjan kanssa keräämään saamaani tietoa aihealueittaisiin blogeihin. Lisätietoja noista blogien käytöstä näkee verkkosivuni heti alkuriveiltä.

Tässäpä näitä aamujorinoita. Palaillaan.

[Juha Knuuttila]

Joo kyllä tuota tuskaa tuntee vähän vielä nuorempikin. Kuitenkin lohdutti, kun kuulin lohdullisen kommentin, mikä ilmeisestikin ihan tutkittua tietoakin lienee. "Tietotekniikan mahdoillisuuksia yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä, mutta aliarvioidaan pitkällä tähtäimellä." Palaillaan.

[Juhani Åke Pörtfors]

Samaan aikaan, kun olen iloinen verkko-opiskelumahdollisuuksien kehittymisestä, ajasta ja paikasta riippumattoman tiedonvälityksen etenemisestä, niin seniorikroppani tuntee jotain eksistentiaalista tuskaa näiden kaikkien välineiden edessä.
Onko niin, että yhä enemmän tietoa liikkuu yhä vähemmällä merkityksellä ja vaikutuksella?
Juhaa voidaan varmaan pitää verkko-opiskelun eräänlaisena pioneerina, joten voin iloita hänen puolestaan monista hyvistä käyttötavoista ammatillisessa korkeakoulutuksessa.
Kuuntelen Spotifysta Kings Singersiä, seuraan toisella silmällä Eurosportin ampumahiihtoa ja tervehdin Juhaa ja muita tämän vielä valloittamattoman median näppäimillä.