Sometu-konferenssi ja ITK'09 varjotapahtuma keräsivät joukkoja Aulangolle

[Ville Venäläinen]

Noh... ehkä se ei ihan näin mennyt kuten otsikko sanoo, mutta merkkejä tästä oli kyllä havaittavissa. Enpä ole moiseen kuhinaan saanut osallistua ITK-messujen historiassa. Olen sentään kerennyt olla tapahtumassa mukana jo lähes kymmenen vuotta. Aivan mieletön meno!

Sometun nakkikioski

Verkostomainen tapa toimia on rantautumassa yhä useamman arkeen, mikä näkyi myös läsnäolevassa hengessä Sometun nakkikioskilla. Esittelijöiden ja osastolla vierailevien roolit sekoittuivat itseorganisoituvasti joksikin aivan muuksi kuin mitä on totuttu näkemään osastoilla. Muut osastot oli purettu, mutta snagarilla oli käynnissä vielä täysi kuhina. Yksi keskeinen havainto koko messuista Sometun kannalta onkin havainto imusta mikä parhaillaan on verkoston toimintaa kohtaan.

Toimittaja snagarilla

Oli hilpeää ottaa vastaan osastolle hieman ennen messujen sulkeutumista saapunut toimittaja. Hän oli aivan hämmentynyt saapuessaan messuosastolle. Hän odotti kohtaavansa jonkun tuote-esittelijän valmiin esitteen kanssa. Esittelijän oli hänen odotuksissaan tarkoitus listata hänelle välineet, jotka pelastavat maailman tai oppimisen tulevaisuuden vähintään. Ensimmäinen kysymys oli: "kuka täällä on esittelijä ja kuka tutustumassa?". Hän haastatteli Anne Rongasta ja minua noin tunnin, jonka jälkeen hän taisi ruveta pääsemään jyvälle mitä on tapahtumassa. Todellinen asiantuntija löytyi kuitenkin vasta osastolla juttua varten kuvia otettaessa. Pauliina Mäkelä sanoi kaiken saman mitä olimme yrittäneet vääntää kiteytetysti viidessä minutissa sellaisella hurmoksella ettei se jättänyt ketään kylmäksi. Taitaa olla parasta jatkossa, että me alusta asti mukana olleet olemme hiljaa ja annetaan todellisten asiantuntijoiden hoitaa nämä jutut jatkossa.

Sometu-track

Sometu-track mahtava kokemus. Moni vain harmitteli ettei mahtunut katsomaan. Yleisöä seurasi messuilla etänä myös Sometun kioskilla, LeMillin pisteessä sekä eOppimiskeskuksen osastolla yläaulassa. Jotkut nokkelat keksivät mennä seuraamaan omaan hotellihuoneeseen etänä, kuten Pekka Ihanainen.

Keskustelin jo torstai-iltana ITK:n puuhamiehen, Jarmo Vitelin kanssa sometu-trackistä ensi vuonna. Hän esitti heti alkuun että lähtökohtana voidaan pitää sitä että verkostollamme on ensi vuonna iso sali käytettävissään. Muistakaa kaikki antaa tästä palautetta. Jokainen huomio tähän suuntaan edistää meidän ensi vuotta. Joukossa on joukkovoimaa :-)

Ensi vuotta voidaan ruveta jo hiljakseen miettimään näissä tunnelmissa. Itse toivon että saamme todella tuon ison tilan sekä mahdollisuuden kokeilla erilaisia tapoja toteuttaa track sometu-hengessä. Miltä kuulostaa jos tehtäisiin ensivuodesta sellainen, jossa puheenvuorot ovat enemmän alustuksia ja jokaista aihetta työstetään tämän jälkeen yleisön kanssa yhdessä erilaisilla menetelmillä?

Lämmin kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille kaikissa eri rooleissa!

[Timo Rainio]

Taisin jo jonnekin aiemminkin todeta että muutamia kertoja on tullut osastoilla kökittyä, mutta koskaan en ole tällaista fiilistä kokenut. Ei toden totta tuntunut kökkimiseltä. Koko porukka oli yhtä suurta poppoota, jossa osastojen ja foorumien rajat tuntuivat hämärtyvän ja aika myös. Liekö se pallojen heliumi hurjan flow:n syy - tai sitten ihan aidosti onnistuimme pureutumaan sosiaalisen median perimmäisten kysymysten ja vaikutusmekanismien juurille.

[Tuomo Turja]

Kiitokset monista miellyttävistä tapaamisista ja keskusteluista, joissa vertailtiin kokemuksia, ideoitiin uutta toimintaa ja luotiin pohjaa yhteistyölle. Tunsin olevani OIKEASSA PAIKASSA OIKEAAN AIKAAN!

Sometun ständin ja sometulaisten tunnuslaulu voisi olla Stand by me, ainakin tuo linkin takaa aukeava versio...

[Taru Kekkonen]

Snagarilla oli hauskoja tilanteita, kun porukkaa tuli kyselemään että kuka tätä kioskia pitää. Silloin oli mukava viitata julisteeseen ja sanoa, että nämä noin 1178 ihmistä. Tuo oli lukumäärä varmaan joskus torstai-iltana, nythän meitä on jo paljon enemmän :)

Sekin oli mukavaa, että vaikka kioskilla ei tehtykään kovin paljoa sitä, mitä alun perin suunnittelimme (asennettu softia ihmisten puhelimiin, lainattu puhelimia, otettu uusista jäsenistä kuvia seinälle jne.), niin kioski toimi äärimmäisen hyvin ja palveli satoja ihmisiä. Itse olin luullut, etten low-tech-humanistina pystyisi kioskilla ketään auttamaan, mutta siellähän minä istuin puolitoista päivää ja sujuvasti johdattelin ihmisiä sosiaalisille verkkoapajille. Sekä yksilöt että koko verkosto toimi juuri niin joustavasti kuin pitääkin.

Ja kaiken lisäksi oli ihan älyttömän mukavaa! Oli ilo oppia tuntemaan montaa puolituttua taas vähän paremmin ja tutustua moniin ihan uusiin ihmisiin. Kiitos teille kaikille. You made my day(s)!

[Anne Rongas]

Keskeistä on tosiaan se, että ei ole mitään Sometua sinänsä, joka tulisi ja kertoisi, miten asiat ovat, vaan Sometu tarjoaa kanavan tämän aihepiirin toimijoille ja toimintaan. Jos kukaan verkostoon liittynyt ei sanoisi mitään tai tuottaisi mitään, Sometu haihtuisi pois.

Se jokin on siis ihmisissä, heidän keskinäisissä suhteissaan, erilaisissa rooleissa, asiantuntijuuden jakamisessa, yhteisessä mähkinnässä ja kuten nähtiin, joukkovoimassa, joka voi muuttaa tavallisen tylsän seminaarisession huippukokemukseksi.

Ilo ja inspiroituminen levisivät ihmiseltä toiselle. Ja sitä todella kaivataan tähän säästöjen ja lamakurimuksen aikaan.