Olen hissuksiin sulatellut päättyneen verkkopainotteisen opettajankoulutuksen palautetta. Aika moni oli kokenut sosiaalisen webin puolesta puhkumiseni ja puhisemiseni jopa ahdistavaksi: miksi pitäisi osata noin monta juttua, eikö voisi riittää, että vastaanottelee ja palauttelee tehtäviä Moodlella? Toki oli niitäkin, jotka olivat kokeneet avoimilla areenoilla huseeraamisen palkitsevaksi.

Aloin miettiä, olenko sittenkin vain joku hörhö, joka on innostunut leikkimään uusilla leluilla. Onko näillä vempaimilla jotain todellista lisäarvoa oppimisen kannalta? OnOn, huutaa ääni sisälläni, mutta miten osaisin puhua sen äänen muille pelästyttämättä heitä heti alkuunsa!

Jos merkitystä ei näe, on haluton uhraamaan aikaa kaiken uuden haltuunottoon. Hyvänen aika, eihän sitä aikaa tahdo löytyä edes niille, jotka ovat merkityksen aavistaneet. Lukekaa vaikka Helin pohdiskeluja aiheesta (tuosta voi aloittaa ja saman tien losottaa menemään seuraavatkin merkinnät).

Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on vääristynyt kuva todellisuudesta. Näillä sosiaalisen median turuilla keikkuessani, omia (aikuisia) lapsia seuratessani ja blogien kautta ystäväpiirin hankkiessani olen jäänyt sokeaksi sille, miten "tavalliset ihmiset" nettiä käyttävät. Samasta sisäpiireilyn vaarasta puhutaan CommonCraftin blogissa.

Seuraava haaste minulle olisi oppia viestimään sosiaalisen webin ilosanomaa kohtuullisina annoksina niille, jotka eivät vielä ole homman hurahtaneet. Yksi askel taaksepäin, kaksi askelta eteenpäin, vai miten se nyt oikein menikään. Joka tapauksessa: varoa pitää, ettei mene maitohapoille, itse ja kuulijat!

Katselukerrat: 146

Kommentti

Sinun tulee olla Sosiaalinen media oppimisen tukena:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Sosiaalinen media oppimisen tukena

Kommentoinut Timo Rainio 23. toukokuu 2008 12:50
Yksi sosiaalisen median käytön arkailua aiheuttava asia ja samalla myös suuri mahdollisuus on se, että sille ominaista jonkinmoinen asioiden keskeneräisyys, kokeilunomaisuus ja puutteellisuus. Olemme tottuneet, että jos jossain julkisesti asioita esittää tai tekee, pitäisi olla jotenkin kuulijoita viisaampi ja enemmän sanottavaa. Tämähän on vastoin kaikkia oppivan organisaation periaatteita ja sosiaalinen media kaikkine toimintamalleineen toivottavasti opettaa että voi tehdä aloitteen, kokeilla, olla mukana ja yhdessä viedä asioita eteenpäin vaikkei ihan tiedäkään mitä lopulta on tekemässä.
Kommentoinut Tuomo Turja 23. toukokuu 2008 12:45
Sosiaalisessa mediassakin mennään ryhmänä. Tai ainakin tulee sellainen illuusio. Toisaalta luokkatilanteessakin on ryhmänä eteneminen illuusiota. Se tulee esille viimeistään silloin, kun alkukevään lintsannut tai omissa puuhissaan ollut opiskelija pyrkii saamaan opintonsa kunnialla päätökseen :-)
Kommentoinut Tuomo Turja 23. toukokuu 2008 12:37
Pohdiskelin sattumalta äskettäin suomalaisten sosiaalisen webin käyttöä ja kulttuuriperinnön merkitystä siinä. Saa kommentoida.
Kommentoinut Ville Venäläinen 23. toukokuu 2008 12:30
Yksi verkon erityispiirre on oma aika. Sitä ei ole luokkatilanteessa kun ryhmänä mennään. Verkossa voit edetä nopeasti tai hitaasti. Kaikki ei varmaan pääse koskaan perille oli sitten mikä tahansa. Voisiko tämä olla kuitenkin yksi syy tai peruste näiden välineiden käytölle untuvikkojen kanssa?
Kommentoinut Tuomo Turja 23. toukokuu 2008 12:29
Ongelma on, että kaikki sosiaalisen webin välineet ja työtavat pannaan hwelposti samaan nippuun , jota sitten kehutaan tai haukutaan. Kun sitten joku kokeilee itselleen sopimatonta välinettä tai työtapaa, saa koko aihepiiri tuomion. Tai hyvin sopiessaan kehun.

Tiedon rakentaminen ja tuottaminen kollektiivisesti ei ole mitään uutta. Se on koko yliopistoinstituution ja akateemisen tutkimuksen perusta. Kyse onkin nopeudesta ja suodattamisesta.

Sosiaalinen web ottaa valtavan haasteen, kun sen tiimoilta pyritään kehittämään työtapoja, jotka sopivat maapallonlaajuisten yhteisöjen ja tuhottoman suuren tietomäärän parissa työskentelyyn. Varsinkin kun yksi lähtökohta on se, että mikään tiedon esitystapa ei ole enää ainoa oikea ja mikä tahansa lähestymistapa voi olla ratkaisevan tärkeä.

Välineet, sisällöt ja tavoitteet menevät helposti sekaisin, ja oma toiminta alkaa näyttää itsetarkoitukselliselta sosiaalisen digitaalisen viestinnän kehittämiseltä ja tiedon määrän paisuttamiselta. Tällöin onkin syytä painaa jarrua ja vaikka otttaa askel taaksepäin, jos se tuntuu mukavalta. Jos haluaa rauhassa kypsytellä asioita ja antaa niiden hautua hiljaisuudessa, ei kannata vääntää siitä videota tai podcastia tai kirjoittaa blogitekstiä.

Sosiaalisessa webissä olevat palvelut ovat kehittyneet vuosikymmenten kokeilujen ja työn myötä mutta itse sisällöt ovat vuosituhantista perua. Joskus antiikin filosofin tekstin lukeminen antaa sen oivalluksen, jota sata blogi- tai uutissivustoa on kiivaasti jahdannut. Ja aikaa tulee aina vain lisää.
Kommentoinut Irmeli Pietilä 23. toukokuu 2008 11:50
Oho, täälläpä onkin ollut vilkasta!

Tietoista lähetyssaarnaamista pyrin toki itsekin välttämään. Hiukan tarkennusta alkuperäiseen kirjoitukseen.

Verkkopainotteisessa opettajan koulutuksessa oli vuoden mittaan yhdeksän lähipäivää. Muu työ tapahtui verkossa. Ensimmäisinä lähipäivinä piti yrittää viestiä niin taustalla oleva jakamisen ja yhdessä rakentamisen ideaa kuin antaa esimerkkejä käytettävistä välineistä. Silloin ei vielä varsinaisesti opetettu sosiaalisen median välineiden käyttöä.

Siinä pakkaa helposti käymään niin, että tulee kerralla kerrotuksi liika. Kuulijat luulevat, että nyt pitäisi heti hallita kaikki ja ottaa kaikki käyttöön, vaikka itsellä on vain tarkoitus esitellä mahdollisuuksia, jotka pikku hiljaa napataan haltuun.

Vaikka opiskelijapalaute kaikenkaikkiaan oli erittäin myönteistä (esim. 80% oli erittäin tyytyväisiä saamaansa henkilökohtaiseen ohjaukseen ja 20% tyytyväisiä), kertoivat monet niistäkin, jotka innostuivat blogeista ja ottivat ne osaksi omaa opetustaan, että ensimmäisen päivän jälkeen pää särki ja olo oli ahdistunut. (vaan niinhän se usein on mitä tahansa uutta asiaa opiskellessa, että ensimmäiseksi iskee paniikki).

Olen Annen kanssa täysin samaa mieltä, että teknisiä vempaimia keskeisempää on taustalla oleva näkemys omasta opettajuudesta. Noita aineen asiatuntija/kasvattaja-pohdintoja muistan kelanneeni jo 90-luvun alussa auskultoidessani. Ammatillisella puolella aineeseen ankkuroituminen on vuosien saatossa hiukan hellittänyt (vai kuvittelenko vain?), mutta lukiossa se varmaan istuu edelleen tiukassa (koska ylioppilaskirjoitukset!). Vielä kasvattajaidentiteetin omaksumistakin vaikeampaa on varmasti aitoon tiimityöhön oppiminen. Niin tiukasti koulun rakenteet tukevat yksin puurtamisen kulttuuria.

Silti palaan vielä teknisiin välineisiin.

"Ne, jotka innostuvat, saavat niin paljon kuin ehtivät niellä. Jos sosiaalinen web tuottaa hyviä tuloksia, se leviää vääjäämättä. Evoluutio toimii, vain elinkykyinen jää eloon."

Totta. Ja tuolla pelillä olen itsekin antanut ja saanut. Miettimättä matriisiin resursoituja tunteja tai jakamisen kellonaikaa.

Mutta entäs kun toteutuksen sisäänrakennettuna tavoitteena on, että kaikki siihen osallistuvat 50 ihmistä oppivat tutkivan oppimisen hengessä rakentelemaan virityksiä vaihteleville alustoille? Ja siellä viidenkymmenen joukossa on niitä, jotka eivät ennakkoon tunne edes muuta webissä liikkumisen tapaa kuin sen, että ensin klikataan osoiteriville ja kumitetaan kirjain kerrallaan pois siellä näkyvä teksti ja sitten kirjoitetaan tilalle uusi osoite httpeineen kaikkineen.

Alkuperäisessä merkinnässäni yritin itselleni muistuttaa, että siinä vaiheessa, kun "levitystyö" laajenee omaehtoisesti asiasta innostuneen ydinporukan ulkopuolelle, tulee pitää mielessä, että opettajakunnan perusvalmiudet atk:n käyttöön ovat sittenkin edelleen tolkuttoman kirjavat.

Siinä missä erityisoppilaani entisessä elämässäni omaksuivat jonkin nettijutun rennosti ja pinnistelemättä, suhtautuvat jotkut opettajaopiskelijat saman asian opetteluun kuin Himalajan valloitukseen. Kysymyksessä on ponnistus. Ponnistus edellyttää etukäteissuunnittelua. Tarvitaan tarkat muistiinpanot. Muistiinpanoissa pitää olla jokainen askel merkittynä. Muuten voi pudota rotkoon. Ja vaikkei pudottaisi, niin koko ajan pelätään, että kohta se on menoa.

Ja koska noin on, minun pitää kouluttajana muistaa muuttaa tempoa, kun seuraavan kerran pääsen ohjaamaan sosiaalisen median untuvikkoja.
Kommentoinut Ville Venäläinen 23. toukokuu 2008 11:43
Taidamme kaikki täällä kuulua siihen porukkaan joka on valmis vaikka polttamaan näppinsä välillä ihan kokeilun halusta. Mitä muihin tulee, niin varmaan on aika suuri osa porukasta lähtee liikkeelle vasta sitten kun nykyisillä tavoilla toimia on yksinkertaisesti liian paha olla. Tämä näkyy tällä hetkellä mm. pienissä lukioissa, joissa alkaa olla halukkuutta tutustua uusiin tapoihin toimia. Itse kyllä toivon että tämä ryhmä on pieni... muut tietänee paremmin. :-)
Kommentoinut Heli Nurmi 23. toukokuu 2008 11:27
Tekee mieli vielä kiittää Irmeliä mainiosta aiheesta joka koskettaa monia kirkassilmäisiä kehittäjiä juuri nyt. Ihmisen osallistuminen on rajallista mutta mukavaa? Minulla kietoutuu tässä kaksi historiaa: Timo kuvasi tuota tekniikan puolta joka on nyt hyvin ajankohtaista näiden vempaimien äärellä. Toinen historia nousee avoimen jakamisen kautta: minulla esim se lähti 1968 opiskelijaliikkeestä (kansainvälinen maailman parantaminen ja avoin toistensa tukeminen) - on kuin palaisi kotiin kun tunnistaa täällä samaa henkeä.

Mutta tuohon ydinkysymykseen halusin palata ennen kuin katoan mökille. Miten tuemme sen SISÄISEN halun syttymistä ja mihin suuntaan? On se kaunista että joka asiaan on jo perustettu wiki ja ne ovat avoimia kaikille jotka ehtii ja osaa. Ennen ne oli valittuja työryhmiä yms nyt ne ovat avoimia. Opitaan osallistumaan, taas kerran:)
Kommentoinut Anne Rongas 23. toukokuu 2008 10:05
Jep Ville ja tuo teidän bloginne merkintä oli myös tukemassa omaa hahmotustani, vaikka en siihen tässä linkittänytkään. Olin juuri etsimässä sitä esiin, kun ajattelin laittaa saman vuodatuksen hieman editoituna omaan blogiini.
Kommentoinut Ville Venäläinen 23. toukokuu 2008 09:58
Anne, olen samaa mieltä ettei lähetyssaarnauksella tai ristiretkillä saada hyviä tuloksia. Homman pitää lähteä sisältä päin. Tällaista pitää haluta. Sama tekijä erotti myös tuossa mun ryhmässä tekijät.

Foorumi

Nettisivujen ja netti myynnin rakentaminen.

Jäsenen Kari Marjeta aloittama: Keskustelut Tam 16.

Vacancy for a Social Media Marketing Manager at F-Secure in Helsinki

Jäsenen Audrey Daugerheart aloittama: Keskustelut Huh 8, 2016.

F-Secure is hiring! B2B E-Commerce Manager in Helsinki, apply now!

Jäsenen Audrey Daugerheart aloittama: Keskustelut Maa 24, 2016.

Aikakauslehti opinnoissa

Jäsenen Reijo Nättiaho aloittama: Keskustelut Maa 21, 2016.

Tapahtumat

Ryhmät

Blogiartikkelit

Syksyn SeOppi-lehden mediatiedot julkaistu

Suomen eOppimiskeskus ry:n jäsenlehti…

Jatka

Lähettänyt: Niina Kesämaa, 17. kesäkuu 2016 kello 10:17

Sometu-verkottuneita kiinnostavia tapahtumia loppuvuonna 2015

Voit lisätä oman tapahtumasi Tapahtumat-osioon tai kommentoimalla tätä viestiä. Lähetimme tapahtumista verkostoviestin 23.6.15 ja uusimme viestin elokuussa koulujen alkaessa. Siihen mennessä tulleet täydennykset pääsevät siis laajaan jakeluun.…

Jatka

Lähettänyt: Anne Rongas, 24. kesäkuu 2015 kello 12:57

Taustalla vuosina 2009-2014 AVO-hanke

© 2017   Created by Ville Venäläinen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot