Keskustelua vapaan sivistystyön päämääristä

[Jaakko Rantala]

Aloitan Annen ehdotuksen pohjalta uuden keskustelun, koska eri kommentit tosiaankin näyttävät helposti koskevan kovin eri asioita. Seminaari sosiaalisen median mahdollisuuksista vapaassa sivistystyössä on hyvä idea. Mutta minua askarruttaa edelleen se mikä meitä vapaan sivistystyön toimijoita viime kädessä yhdistää. Onko meillä työssämme joitain yhteisiä nimittäjiä - muitakin kuin se, että saamme rahamme saman lain pohjalta ja että teemme työtä instituutioissa, jotka perinteisesti luetaan kuuluvaksi vapaan sivistystyön piiriin.
Ehdotin että pari viestiä sitten, että vapaa sivistystyö olisi kurottautumista kohti jotain uutta. (Sivistys sanana on kuulemma käännös Saksan sanasta Bildun, joka viittaa siihen että olemme rakentamassa jotain tai pyrkimässä kothi jotain kuvaa). Kari Pääskynen heitti kysymyksen, mihin ilmansuuntaan meidän tulisi kurottautua ja mistä saatavan käsityksen perusteella. Marjaana Reuhkala täsmensi kysymystä kysymällä minne mennään ja mitä (wanhoja hyviä asioita) otetaan mukaan.
Anne Rongas vastasi, jos oikein ymmärsin, että ainakin sosiaaliseen konstruktivistiseen oppimiseen perustuva vertaisoppiminen (opintokerhot, internaatit jne.) kannattaisi ottaa mukaan, kuten myös itsekasvatuksen perinne. Olen samaa mieltä, että nuo ovat niitä hywiä wanhoja asioita, keinoja päästä sinne minne sitten olemmekin menossa.
Minne siis olemme menossa? Ja mistä saatavan käsityksen perusteella, kysyi Kari. Aiemmin nuo käsitykset ymmärtääkseni otettiin valistuksen humanistisista ihanteista, joihin oli sekoittunut joissain sivistysliikkeissä kristinuskon opinkappaleita ja toisissa taas aineksia sosialismin suuresta kertomuksesta?
Mutta nyt kun nuo suuret kertomukset ovat kuolleet tai voivat ainakin huonosti, käsityksiä oikeasta suunnasta ei taideta enää saada valmiina mistään . Joten ei auta muu kuin ruveta yhdessä keskustelemaan niistä suunnista.
En tiedä sorrunko kehäpäätelmään jos ehdotan, että vapaa sivistystyö itsessään voisi olla nimenomaan se ”agora”, jossa olisi mahdollisuus pohtia sitä mihin suuntaan olemme menossa
a) yksilöinä – Anne todisti kommentissaan sivistystyön kyvystä auttaa ihmisiä löytämään omaa identiteettiään (oma suuntansa)
b) yhteiskunnallisesti – Ymmärrän viime aikaisen keskustelun aktiivisesta kansalaisuudesta juuri kannanottona sen puolesta, että kansa kertoisi käsityksensä siitä mihin suuntaan se toivoo yhteiskuntaa ja kulttuuria kehitettävän
Mutta jos vapaalla sivistystyöllä itsellään tulisi/voisi olla jotain itsetarkoituksellisia päämääriä, niin kyllä mielestäni ihmisyys ja ihmisen hyvä elämä voisivat olla näitä itseisarvoisia päämääriä. Sivistys olisi jonkin yhteisön, jonkin historiallisen hetken käsitys siitä miten ihmisen hyvää elämää ja ihmisyyttä edistetään.

[Anne Rongas]

Osaltani mainitsemia itsetuntemuksen sekä yhteistyön, ihmisiksi olemisen puolia nostin esille pienellä blogikirjoituksella. Ja kannatin sitä, ettei niin tiukasti mentäisi hyötyajatteluun.