Future learning – tulevaisuuden oppiminen?

[Anne Rongas]

Millaista oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen ovat tulevaisuudessa? Utopioita, dystopioita? Mikä säilyy, mikä muuttuu? Minkä pitäisi säilyä, minkä pitäisi muuttua? Millä perusteilla? Mielellään mukaan perusteita ja englanninkielisiä käsitteitä (myös viittauksia toisaalle).

[Anne Rongas]

Tässä pieni kurkistus toimivaan ja muunneltavaan oppimistilaan, jonka suunnittelussa on käytetty mahdollisimman paljon tulevaisuuden koulu -tietoutta.

Olisi ihan kiva herätellä jälleen tätä keskustelua. Mitä meillä ei vielä ole? Mihjin suuntaan tulisi mennä? Kyselen tätä siksi, että yhtenä keikkatyönä on meneillään selvitys aiheesta, selvitys tulee julkiseksi, mutta joka tapauksessa sorsastusta (eli ammatillisesti hyödynnettävien ajatusten kalastelua).

[Hannu Linturi]

" Tulevaisuuspedagogiikka ei oikeastaan ole pedagogiikkaa ollenkaan vaan toimintaa ennen pedagogiikkaa. Hyvän oppimisen reseptiin kuuluvat myönteiset tulevaisuuden odotukset, monenlaiset proaktiiviset motiivit ja mahdollisuudet sekä luottamus ihmisiin ja ihmisten luomiin instituutioihin. Tulevaisuuspedagogiikka keskittyy niiden voimien ja ympäristöjen tutkimiseen ja kehittämiseen, joilla hyvä ja hyvän pedagogiikka mahdollistuvat. Tulevaisuuspedagogiikan työkaluina käytetään koko koulutusjakson ajan Opetushallituksen opetussuunnitelmatyötä ja sen pitkän tähtäimen tulevaisuutta pohjustavaa Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometria." (http://paja.internetix.fi/2010/12/tulevaisuuspedagogiikka-linjaesit... )  "Tulevaisuuspedagogiikka" institutionaalistuu. Onneksi vain sitaateissa. Tavataan tulevaisuudessa.

[Helge V. Keitel]

Digital Villages on pitkäkestoinen oppivan organisaation, rakentamisen, kiinteistöjalostuksen ja uudistumisen projekti, jonka juuria etsin Qaikun Magical History Tour polveilussani. Innostuin analysoimaan omaa oppimistani sodanjälkeisessä Suomessa / maailmassa ja historiallinen tarkastelu osoittaa, ettei se ole tapahtunut yhdessä huoneessa, tilassa, kylässä, maakunassa tai maassa. Kansainväliset vaikutteet kulekutuivat kotikylääni kirjaston ja radion kautta aikoja ennen internetiä ja mobiilia taskupelejä. Oppia ikä kaikki, on totta, eikä rajoitu formaaliin opetukseen ja oppimiseen. Minua kiinnostaa nyt nimenomaan innovaatioiden hidas kehittyminen. Innovaatiojunat tulevat ja menevät, mutta merkittävän uuden luominen, vaikkapa vain omaan käyttöön, vie vuosia ja vuosikymmeniä. Pelkkä tulevaisuuteen ryntääminen kaventaa näkökulmaa. 500 000 vuotta takaperin ihmiset kehittelivät puhekieltä, kun ensin keksivät tulen, joka mahdollisti siirtymisen pohjoiseen. Verkko-oppiminen laajentaa leiritulta ja iPad, läppäri ja älykänny laajentaa rapoa antavien joukkoa, mutta paljon opittavaa on vielä näiden välineiden käyttämisessä yhteisöjen hyväksi.

 

Hillary Clinton kirjoitti "It takes a village" kirjan ja minä tutkin nyt Digital Villages kehityskulkua kulkemalla takaperin. Matkani on vielä kesken, sotken reittiä pyrähdyksillä sivuraiteille. Haluan selvittää yksilön matkaa kehdosta tähän päivään... en vielä hautaan asti (sen selvityksen ulkoistan). Digitaalinen historia on vielä lyhyt. Olen elänyt kaikki nämä vuosikymmenet. Joskus keskittyen täysin vain tähän hetkeen. Historiallinen jännite tuo uusia piirteitä tulevaisuuden ihannekylään, joka vielä etsii itseään.

 

 

[Anne Rongas]

Sivupolkujen viisaudesta voisi kehitellä lisää. Itse olen opintiellä juuri siellä, minne en ollenkaan aikonut mennä ja onnellisesti täällä juuri nyt. Serenpiditeetti rules. Rohkeutta siihen!