sosiaalinenmedia oppiminen kansalaismedia demokratia viihde teknologia

Future learning – tulevaisuuden oppiminen?

Millaista oppiminen, opettaminen ja ohjaaminen ovat tulevaisuudessa? Utopioita, dystopioita? Mikä säilyy, mikä muuttuu? Minkä pitäisi säilyä, minkä pitäisi muuttua? Millä perusteilla? Mielellään mukaan perusteita ja englanninkielisiä käsitteitä (myös viittauksia toisaalle).

Katselukerrat: 29

Vastaukset tähän keskusteluun

Permalink Vastannut Marjaana Reuhkala 3. kesäkuu 2009 10:48

Luin joitakin aiempia keskusteluja. Odotan innolla oppimiskeskuksia. Meillä laitettiin äskettäin 4 kuntaa yhteen suur-Loimaaksi, ja nyt ei seuraaviin 5 vuoteen tehdä kait muuta kuin lopetellaan pikku ala- ym. kouluja. Sen jälkeen saisi oppimiskeskus avautuakin jo!!

Itse olen pitänyt siitä, että ryhmässä oppijoina on eri-ikäisiä! On myös ollut mahtavaa olla luentojen välissä kaffeella tai syömässä yliopiston ruokalassa, jossa eri alojen opiskelijat "huutelevat vieraisiin pöytiin"! Koin mahtavia ahaa-elämyksiä, ja vaikutuin. -> Matematiikka, filosofia ja johtamisen opiskelu kuuluvat yhteen, varmasti myös opettamisen opiskelu.

Eikös ennen vanhaan yliopistoissa ollut eroteltuna korkeintaan tieteet ja taiteet? Nyt kaikki hajoaa alakohtien alakohtiin, eikä tajuta, miten kaikki liittyy kuitenkin kaikkeen. Esim: Opiskelin vuosia sitten diskurssianalyysiä yleisessä kielitieteessä, ja sen jälkeen se on tullut vastaan lähes kaikkialla muissakin opinnoissa sekä "elävässä elämässä".

Oppimiskeskuksiin tulisi ohjata kaikki opiskelu ainakin ent. yläasteelta tjms. lähtien ja kattaen alemman korkeakoulututkinnon. Kansanopistoissahan näin kattavaa useimmiten jo onkin. Niinpä yliopistoissa ja korkeakouluissa voidaan keskittyä keskeisiin omiin perusasioihin. Jo vuosia sitten Rauman okl:n johtaja sanoi, että ilman muuta kaikki alemmat korkeakouluopinnot siirtyvät kohta pois yliopistoista. Ja osa väestä jo onkin niitä opiskellut tai opiskelemassa kansan-, kansalais-, työväen- ja kesäyliopistoissa.

Yhteisöllisyyttä sietäisi meidän pohjolalaistenkin opetella, joten siitä vain. Tiimiakatemia on myös hyvä! Koulumaisuus pois vain, ainakin ent. ala-astevaiheen jälkeen. Toisaalta pitää taata riittävä ohjaus niille, jotka tukea tarvitsevat!

Yksi probleema: Internetissä alkaa olla niin paljon kaikkea, että miten sieltä löytää tarpeellisen ja miten sinne arkistoi omat uudet tärkeät, niin että halukkaat löytävät ne kaikki? Mm. oppimiskeskuksissa aikaan saadut pikku tutkimustulokset - laitetaanko ne oman keskuksen arkistoon vai minkä verkoston mihin?

Tässä omia alkuajatuksiani, joiden toivon herättävän muissakin uusia ajatuksia! (Myös itsessäni.)

Permalink Vastannut Anne Rongas 3. kesäkuu 2009 10:55

Wautsi Marjaana! Päällimmäisenä ajatuksena itselläni oli myös erilaisten rajojen poistuminen ja oppimisyhteisöt. Netti tarvitsee monipuolisempia informaation jäsentämisen ja esittämisen välineitä. Niitä olen haaveillut blogissani äskettäin.

Permalink Vastannut Jussi Linkola 3. kesäkuu 2009 11:09

Hienoa visiointia! Verkon ja sosiaalisen median hyödyntäminen voi mahdollistaa verkko-oppimiskeskusten (ehkä tämä on jotain, mihin tuolla alussa viittasitkin) syntymisen, jolloin eri alojen opiskelijat voisivat altistua toisten vaikutuksille, kun opiskelu ainakin osittain tapahtuisi avoimessa, yhteisessä ympäristössä.

Permalink Vastannut Marjaana Reuhkala 3. kesäkuu 2009 11:26

Itse asiassa näen sen oppimiskeskus-talon vähän kuin "kylän" /kaupungin yhteisenä olohuoneena. Vrt. tamperelainen Mummon Kammari -ideologia. Laajennetaan ja yhdistetään kirjastot ja mummonkammarit!

Kauhajoella meillä oli opimispesiä eri paikoissa, kirjastossa ja oppilaitoksissa: Oppimispesässä on nojatuoleja, jalkalamppuja, viherkasveja, kirjahyllyt täynnä kirjoja ja tietenkin internet tarjolla 24/7. Mummonkammarissa kalustoon kuuluu myös ihmisiä ja omakustannekahvila.

Permalink Vastannut Tuomo Turja 3. kesäkuu 2009 11:52

Olen lueskellut suolla istuskellessani aika ajoin Mika Mannermaan Jokaveli-kirjaa, johon tutustumista suosittelen tässä yhteydessä. Oppimispesät ja -keskukset ovat tulevaisuudessa entistä käyttökelpoisempia, vaikka mobiili nettiyhteys vie osan niiden toiminta-ajatuksesta pois.

Ubiikki netissä oleminen ei kuitenkaan ole koko totuus. Minäkään en halunnut olla linkittyneenä suolle painuttuani. Kirjan kanssa seurustelu oli aivan tarpeeksi kulttuuriannin puolesta. Enemmän kiinnostivat kärpän yöjuoksut kuin Facebookin tapahtumat. Ihminen tarvitsee verkkaisuutta ja etääntymistä tai vetäytymistä aika ajoin. Toiset enemmän kuin toiset.

Niinpä uskon, että koulutuksen tai oppimisen kenttä tulee kirjavoitumaan ja opintojen suoritustavat monimuotoistuvat entisestään. Opintojen vertaaminen keskenään tulee vaikeutumaan ja pikku hiljaa ajatus yhteismitallisuudesta tullaan hylkäämään. Jopa muodolliset pätevyysvaatimukset saatetaan joko kokonaan hylätä tai ainakin karsia.

Tällöin opiskelun suoritusluonne tulee vaihtumaan toisenlaisiin tavoitteisiin. Esimerkiksi taitojen hankkimiseen ja vahvistamiseen. Taitopainotteisuus tullee näkymään myös lukio- ja yliopistotasolla vaikka sen kriteerit ovat erilaiset kuin ammatillisissa perus- tai koekeakouluopinnoissa. Toisaalta ammatillisen opiskelun taitonäkökulmaa tullaan vastaavasti laajentamaan ja monipuolistamaan.

Mannermaa muuten toteaa yksinkertaistamisen tarpeen kasvavan. Koska kukaan ei voi hallita kaikkea, täytyy useimmissa asioissa yksinkertaistaa ja luottaa toisten tekemiseen ja osaamiseen. Luottamusthteiskunta on yksi tärkeä näkökulma tulevaisuuteen. Myös toiminta verkostoissa ja sähköisessä, hyvin nopeassa ympäristössä, edellyttää toisenlaista luottamusta kuin mitä verkkainen paperitoimistoyhteiskuntakirjeineen ja painettuine sanoineen edellytti.

Luottamus ja sen vaaliminen tulevat myös oppimisessa ja opettamisessa monin tavoin korostumaan.

Permalink Vastannut Leena Uosukainen 4. kesäkuu 2009 19:51

Terveiset UK:sta Kingston Universitystä ja Milton Keynesin Open Universitystä-hieno benchmarkausmatka takana. Käykää tutustumassa open Iniversityn sivuille-löytyy hienoja uusia avauksia.
Leena

Permalink Vastannut Anne Rongas 5. kesäkuu 2009 00:10

Hei, voitko laittaa vähän lisää vinkkejä, että mistä katsella ja mitä kannttaa katsella. Paljon tekstiä.

Permalink Vastannut Inari Gebhard 11. elokuu 2009 23:22

Marjaana Reuhkala

Tartun juttusi lauseeseen:

" Opiskelin vuosia sitten diskurssianalyysiä yleisessä kielitieteessä, ja sen jälkeen se on tullut vastaan lähes kaikkialla muissakin opinnoissa sekä "elävässä elämässä"."

Tässäpä pohdittavaa : elävä elämä / nettielämä
Terv. Inari Gebhard

Permalink Vastannut Helge V. Keitel 3. kesäkuu 2009 11:36

Kaikille avoin oppimiskeskus 7/24 /365 on kiehtova ajatus. Ajattelen perinteistä maalaiskylää tai afriikkalaista kylää, jossa opitaan toinen toisiltaan, mutta virtuaalisiin huoneisiin voidaan kutsua väkeä eri puolilta maailmankylää, oli aiheena matematiikka, filosofia, fysiikka, ydinfysiikka (cernin kiihdytin), maantieto, ala-asteen aakkoset tai mitä vaan.

Opettaja ei enää hillu yksin karttakepin kanssa katederin takana. Opettajia on useita ja ryhmässä juttuja viedään eteenpäin.

Oppimisen lyhyt historia

* 1to1 (yksilöllinen opetus)
* 1 to M (yhdeltä monelle opetus luokkahuoneessa)
* M to M (monelta monelle opetus virtuaalisissa oppimisympäristöissä / -keskuksissa)

Alkukaaoksesta selviydyttyämme huomaamme, että puheet luokkahuoneiden koosta tai opetusresurssien pulasta ovat (kohta) mennyttä aikaa. Resursseja on vaikka miten paljon, kun vain pääsemme irti opetussiiloista ja opetuksen fyysisistä rajoitteista (luokkahuone).

Maailma on avoin uusille kokeiluille ja Suomi on mahtava laboratorio tähän tarkoitukseen. Tässä on aineksia Suomi 2.0 hyvinvointiyhteiskunnan luomiselle.

Permalink Vastannut Anne Rongas 3. kesäkuu 2009 11:39

Hieno kiteytys Helge ja osuu juuri siihen, mitä yritän yhtenä kesätyönä kehitellä opettajille sosiaalisen median oppimiseen. Tulossa Harppaus, ihan sikiö vielä, mutta ajatuksena opintopiirimäinen M to M verkossa.

Permalink Vastannut Inari Gebhard 4. kesäkuu 2009 13:35

-Tulevia ja nykyisiä opettajia tulisi kouluttaa kohtaamaan oppilaita persoonina ja toimimaan heidän kanssaan vuorovaikutuksessa . Uskoisin , että englannista - vanhasta sivistysmaasta kannattaisi kutsua kouluttajia tähän.
Perustelu : Vaikuttaisi vähitellen koko yhteiskuntaamme , kielteisyyteen , alemmuudentuntoon,kateuteen ,masentuneisuuteen , itsemurhiin , kiusaamiseen , pomottamiseen, palveluammatteihin, perheiden hyvinvointiin .....

-Koululaisten tulisi voida koota oppimispakettinsa vapaammin paikkakuntansa( ja lähiseutujen ) eri oppilaitoksista ainakin lukiossa ja esim. taideaineissa , kädentaidoissa ja liikunnassa jo ala-asteelta lähtien. Tämän tulisi koskea myös aikuisopiskelioita .Maamme taiteilijoita pitäisi kannustaa oman työnsä ohessa myös opettamaan .
Perustelu : Näin koululaiset ja varttuneemmat voisivat valita parasta mahdollista saatavilla olevaa opetusta .Esim taidekoulussa pääsisi opiskelemaan oikean taiteilijan johdolla ja musiikkioppilaitoksessa oikean muusikon johdolla .

-Opettajien vaihtoa eri maista pitäisi lisätä kaikissa oppilaitoksissa ( missä sitä nykyään on ? ) .
Perustelu : Ei kaivanne perusteluja !!!

Terv. Inari Gebhard

Terveisin Inari Gebhard

Permalink Vastannut Tuomo Turja 10. kesäkuu 2009 13:30

Mika mannermaan Jokaveli-kirjan vastapainoksi olen lukenut hitaasti mutta perusteellisesti Katriina Lehdon kirjaa Ulrike Meinhof -Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta. Saksalaisesta lupaavasta kasvatustieteilijästä tuli ensin kriittinen ja osallistuva toimittaja ja päätoimittaja, mielipidevaikuttaja ja lopulta valtionvihollinen. Meinhofilla oli halu muuttaa paitsi kasvatuksen alueella, myös laajemmin yhteiskunnassa asioita, joita hän piti epäoikeudenmukaisina. Kun Jokaveli-kirjassa esitellään mahdollisia tulevaisuuksia, myös oppimiseen liittyen, Meinhofin kirjoitusten ja tekojen kohteena ovat tulevaisuutta ja oikeudenmukaista kasvua ja kehitystä uhkaavat toimet, jotka hän haluaa pysäyttää. Toisaalta hän hahmottelee käytännöllisiä toimia, esimerkiksi lasten päivähoidon tai opetuksen omaehtoista järjestämistä, jotka sitten johtavat toimiviin ja yhä käytössä oleviin saksalaisiin malleihin.

Näistä synteesinä näen Mannermaan mainitseman yhteiskunnan monimutkaistumisen ja -muotoistumisen ja Meinhofilta tulevan aktiivisen ja johdonmukaisen vastarinnan ja omaehtoisuuden, mistä tuloksena on kasvava autonomia, myös ja ennen kaikkea oppimisessa. Tällöin voi nähdä tulevaisuudessa vielä paljon erilaistuneempia oppimistapoja ja -ympäristöjä kuin nykyisin, myös sellaisia, joissa tukeudutaan tiukasti perinteisiin oppimistapoihin ja -ympäristöihin. Eri oppijat kehittyvät näin eri suuntiin ja ovat eri heimoja yhteiskunnassa, jonka koossa pitävät elementit nojautuvat muuhun kuin perinteisiin ja rituaaleihin.