Tarinakuvia oppimisen organisoitumisesta

[Anne Rongas]

Oli aika, jolloin koulu oli kylä, ja jossakin koulussa saattoi syntyä koulukunta. Asioilla oli selkeät rajat ja ihmisillä kouluun kiinnittynyt identiteetti. Koulukylän johtajana oli kyläpäällikkö, rehtori tms. J.K. Rowlingin luoma Tylypahka on malliesimerkki tällaisesta. Koulun ja ihannoidun rehtorin puolesta ollaan valmiita taisteluun. Kylän sisältä nousee sankareita. Vaara tuottaa sankareita. Sellaisiakin, joille voidaan antaa Nobelin palkinto.

On ehkä aika, jolloin koulu on kapakka. Siellä käydään niin kauan, kuin baarimestarilla (rehtorilla) on hyvä valikoima. Mutta siellä voidaan käydä myös vaatimattomasta valikoimasta huolimatta, jos kaverit ovat siellä tai jos se on paikkakunnan ainut kapakka. Jos kapakka uhataan purkaa, saattaa syntyä kansanliike. Baarimestarilla ei ole juurikaan vaikutusta siihen, mistä kapakkaan tulevat puhuvat tai mitä he suunnittelevat. Ja joka tapauksessa, jokainen on vain käymässä ja monet tuntevat toisensa vain satunnaisesti, vaikka kapakassa voi toki löytyä ystäviekin. Jos joku ei enää tule, sitä ei juuri ihmetellä ja kun hän palaa, hyvä niin, mutta ei siinä sen kummempaa.

Muita kuvia? Vastakuvia? Jatkokuvia?

[Satu Musakka]

Tänään tehtiin koulussa "weissibooq" 7-luokkalaiseten kanssa. Low techin kuvat tulee ruokalan seinille, jossa niitä voi vapaasti kommentoida. Ihan livenä ja sosiaalisesti. Tehtiin myös low techinä "habbo hotelleja" ja muita mielentiloja pahvilaatikoista. Niissä on ihminen mittakaavana suhteessa 1:25. Taas voi niitä kommentoida välitunneilla ihan naamakkain. Tuli muuten yks kapakkakin, missä oli tangot tanssijoille. Keskusteltiin , että onko semmoinen paikka niin kuin navetta? Laitetaan ihminen kiinni tankoon ja kuka lypsää ja ketä. Tämän kouluaineen nimi on kuvataide.

[Anne Rongas]

Aivan huippu! Olis kiva saada valokuvia nähtäväksi.

[Satu Musakka]

Oukkidoukki! laitan ens viikolla tulemaan kun "weissibooq" etenee ja tilatkin on näytillä. Paras ilmiö täs kaikes on se, et nuoret ihan oikeasti keskustelevat näiden teostensa/ajatustensa äärellä. Kuuluu aika usein naurua....

[Helge V. Keitel]

Idea MATALAN TEKNOLOGIAN KESKUKSESTA kiehtoo minua. Koulutuksen ja osaamisen vieminen kehitysmaihin ja kehittyviin todellisuuksiin ei onnistu huippunopeilla laajakaistoilla. Tarvitaan paikallispurkkeja, jotka toimivat oppimistaloissa. Tämä kuva syntyi Ranskassa 1990-luvulla. Silloin Suomi oli tietoyhteiskunta numero uno, nyt olemme tasaisesti tallaavia uunoja.

 

Internet / Intranet on tuossa isossa roolissa. Kuvittelin auton pienemmäksi kuin mitä se tänään viistoista vuotta myöhemmin on. Lankapuhelin on ehkä vähän liian isona. Ideat ovat tärkeitä. Lentokone on säilyttänyt asemansa. Erilaisia ihmisiä tarvitaan ja värikkyys lisää kiinnostavuutta. Purjevene on yhä haaveena, mutta soutuvene odottaa rannalla jäiden lähtöä. Kuvastaako pilven peittämä aurinko ilmastonmuutosta? Pienet linnut symboloivat näyttöjä, mutta ehkä vielä paremmin sademetsien lajikkeiden supistumista. Kuvien selittäminen on kivaa; alkuperäinen idea oli jotain aivan muuta.