More learning and less e?

[Jorma Sonninen]

Olen tosi pienyrittäjä ja pohdin ihan yritystoimintanakin asiakkaiden kanssa sitä, millä kaikilla tavoilla ihmisen oppimisen työssä voisi tehdä mukavammaksi, inhimillisemmäksi ja siis houkuttelevammaksi. Näkökulmani on oppimisen johtaminen pysyviä muutoksia aikaansaavan uudistumisen ytimessä. Ei ihan helppo juttu johtaa kun oppiminen on humanistinen ilimiö ja johtamisessa pyritään aika usein ymmärtämään ja ohjaamaan luonnontieteellisillä mittareilla kaikkea mahdollista. Se tuntuu jotenkin hallittavammalta, ihan minusta itsestänikin. Ja tästä syytä oppimisen johtamisen ajattelun oppiminen vaikuttaa erityisen haasteelliselta ja se kiinnostaa.
Nyt sitten olen päätynyt pohtimaan sosiaalista mediaa yksilön, ihmisen oppimisen tukena ja apuna. Tästä syystä päädyin tännekin, yhteisön nimi on juuri tuota. Olen vuosien saatossa käyttänyt varmaan 6-7 eri verkko-oppimisalustaa ja kaikki toimivat ihan samalla lailla, hyvinä tiedon varastointivälineinä. Voi olla,että en vain ole ymmärtänyt niitä kunnolla. Mutta en usko tekniikan olevan ratkaisu, minusta todennäköisempi ratkaisu voisi olla uusi tulokulma mutta mikä se on?
Tästä syystä tuo otsikko "more learning and less e?" Olen tutustunut joihinkin tuoreisiin tutkimuksiin ja sosiaalisen median tiimoilta tehdyt viimeisimmät määrittelyt antavat minulle lupauksia siitä, että more learning and less e voisi olla mahdollista sosiaalisen median oivaltavan käytön kautta.
Näiltä pohjilta etsin täältä keskustelukumppaneiksi ihmisiä, joita kiinnostaa kysymykseni:
" Miten sosiaalista mediaa voisi käyttää henkilökohtaisesti apuna oman johtamisen ja johtajuuden kehittymisessä erityisesti oman, tietoisen oppimisen näkökulmasta?"
toiveikkaana Jorma

[Jouni Kahila]

Minä sanon, että hienoa! Tuo kysymys mielestäni johdattelee nyt todella asian ytimeen. Alunperinhän laitoit "Less e". Mielestäni väline keskeisyydestä ei päästä ennen kuin todella problematisoidaan, mitä on oppiminen ja miten oppimisen teorioiden näkökulmasta tulee someen suhtautua! Some luo mielestäni mahdollisuuden yksilöllisen oppimisympäristön rakentamiseen omien ongelmakeskeisten kiinnostuksen kohteiden perusteella. Tätä kautta sen vaikutus oppimisprosessin laatuun voi olla huomattava.

[Kari Lahti]

Keskustelun avauksessa Jorma kysyy, miten sosiaalista mediaa voisi käyttää henkilökohtaisesti apuna oman johtamisen ja johtajuuden kehittymisessä erityisesti oman, tietoisen oppimisen näkökulmasta. Myöhemmin hän muotoilee sitä uudelleen ja kysyy, miten sosiaalinen media voi olla hyödyllisessä vuorovaikutuksessa aikuisen ihmisen oppimisprosessin kanssa.

Jouni puolestaan korostaa, että sosiaalisen median käyttöä pitäisi tarkastella oppimisen ja oppimisen teorioiden näkökulmasta.

Minut tämä sai pohtimaan, että ensin olisi hyvä ymmärtää, mitä oppiminen on ja minkälaista toimintaa ja tekemistä oppiminen edellyttää. Tämän jälkeen olisi mahdollista tarkastella, miten somen avulla voidaan edistää, tukea ja tehostaa näiden oppimisen kannalta tärkeiden tekemisten ja toimintatapojen käyttöä.

Kehittämistyössä minä olen kokenut hyödylliseksi David Kolbin esittämän näkemyksen oppimisesta nelivaiheisena kokemuksista oppimisen prosessina, jonka vaiheet ovat esimerkiksi havaintojen tekeminen ja aikaisempien ajattelu-, suhtautumis- ja toimintatapojen arviointi saadun tiedon perusteella, johtopäätösten tekeminen ja uuden suunnittelu, suunnitelmien toimeenpano ja uusien toimintatapojen kokeileminen sekä osallistuminen, toiminta ja kokeminen.

Kaikkia näitä voidaan edistää, tukea ja tehostaa sosiaalisen median avulla. Itse kokeilen wikien käyttöä Action reading –ohjelmissa. Lukemisvaiheessa wikiin tehdään lukupäiväkirjaa, jonka avulla työstetään omia ajatuksia, jaetaan tietoa toisille ja käydään keskusteluja esiin nousevista asioista. Henkilökohtainen kehittämissuunnitelma tehdään wikiin, jossa siitä keskustellaan ja autetaan erityisesti käytännön keinojen löytämisessä ja toimintasuunnitelmien konkretisoinnissa. Suunnitelmien toimeenpanoon liittyvistä kehittämiskokemuksista kerrotaan ja keskustellaan wikissä.

Kokeiluissani kehitetään osanottajien johtamis- ja yhteistyötaitoja pienissä 2…7 henkilön ryhmissä. Wikityöskentelyn rinnalla käytetään osanottajien kahdenkeskisiä sparrauskeskusteluja ja koko ryhmän yhteisiä keskustelu- ja kokemustenvaihtopalavereita. Tällainen Action reading –ryhmä voi toimia täysin itseohjautuvasti ilman ulkopuolista tukea. Lisätietoja Action reading -menetelmästä on wikissä, jota esittelen yhtenä casena Virtuaalisen CoP:n käynnistäminen ja toiminnan kehittäminen -ryhmän keskusteluissa.

[Jorma Sonninen]

Hei taas! Ensin Karille suuri kiitos, jotain tuon tyyppisiä ajattelijoitaja oppimisen johtamisen kokeilijoita olen täällä hakemassakin ajattelu- ja keskustelukumppanikseni.

Ja sitten suuri pettymyksen huokaus, eikö täällä ollutkaan muita, joita oppiminen ilmiönä kiinnostaa samalla tavalla kuin minua???

Olen itse selvitellyt aikuisen oppimisen eri teoreettisia tulokulmia mm. osana väitöskirjatutkimustani. Niistä löydöistä innostuneena olen sitten myös kokeillut samalla tavalla kuin Kari oppimisen eri ajattelumalleja erilaisten asiakkaiden, niin ryhmien kuin yksilöidenkin kanssa. Tuo mainitsemasi Kolb on yksi niistä, joita olen itsekin soveltanut. Hänen kehikkonsa lisäksi käytän erilaisissa valmennusprosesseissa ja asiakkaiden coachingissa Argyriksen ja Schönin oppimissilmukka- ajatusta ja erityisesti Beiarston ja Ruohotien edelleen kehittämää kolmen silmukan mallia. Heidän mukaansa kolmannessa silmukassa tapahtuu uudistuminen ajattelumallien ja ammatti-identiteetin tasolla ja se jos mikä on syvää oppimista, viimeisen päälle ihmistoimintaa aivojen etulohkon kuorikerroksessa. Kun olemme pohtineet asiakkaiden kanssa johtamista ja erityisesti luottamusta kaiken johtamisen mahdollistajana, on Vygotskin lähikehitysalue -ajatus avannut monille johtajille sitä vuorovaikutusproblematiikkaa joka luottamukseen ja uudistavaan johtamiseen liittyy. Ja niin Mezirow kuin Bandurakin ovat tuoneet tähän oppimissoppaani omia, aivan upeita mausteitaan. Tutkiva oppiminen on tuttua ja luonnollisesti silloin myös Dewey. Viime aikoina olen pyrkinyt tutustumaan kognitiivisiin oppimisteorioihin.

Mutta somen edessä olen kaikkien kirjojeni ja kokeilujeni kanssa hieman eksyksissä - miten ihmeessä some voisi toimia tuloksellisesti vuorovaikutuksessa kaikkien noiden oppineiden ajatusten tarkasteleman ilmiön so aikuisen ihmisen oppimisprosessin kanssa?

[Anne Rongas]

>>Ja sitten suuri pettymyksen huokaus, eikö täällä ollutkaan muita, joita oppiminen ilmiönä kiinnostaa samalla tavalla kuin minua???

Tämä keskustelu on Sosiaalinen media yrityksissä -ryhmän sisällä, kehys määrittää osaltaan ja ne, jotka orientoivat itsensä yrittäjyys/liiketoimintamaailman ulkopuolelle, eivät ehkä osu osallistumaan.

[Jouni Kahila]

uusien oppimisen mahdollisuuksien näkeminen on osa jokapäiväistä työtä kaikilla kolmella sektorilla. Tässä ryhmässä oppimisesta puhuminen on mielestäni erittäin tärkeää. Johtaminen on tämän päivän maailmassa (hiukan kärjistäen sanottuna) = oppimisen johtamista. Mitä paremmin osaat johtaa vastuualueesi oppimisprosesseja niin että uudistumista tapahtuu sitä paremmin se näkyy myös tuloksissa. Tämä edellyttää syvällistä paneutumista oppimisprosessiin ja oppimisen tutkimukseen. Ihmiset kehittävät itseään erilaisten sosiaalisten medioiden välityksella, tämän takia tärkeä ymmärtää miten johtamisen kautta voidaan varmistaa, että sosiaalinen media tukee oppimista. Vain oppiminen määrää!

[Anne Rongas]

Hyvin sanot! Tätä pitää nostaa esille. Perinteinen täydennyskoulutus-kurssikoulutuksena ei enää riitä ja jaksaako enää edes kiinnostaa (paitsi edutainmen-näkökulmasta ja välillä pois-kotoa-mahdollisuutena).

[Jouni Kahila]

Näin juuri, eli tärkeintä olisi oikeasti auttaa ihmisiä ymmärtämään oppimisen mahdollisuudet sosiaalisen median avulla. Miten johtajat voisivat auttaa henkilöstöään valjastamaan sosiaalisen median uudeksi oppimisen väyläksi, eikä vain "edutainmentiksi"..

[Jorma Sonninen]

Hei Anne ja Jouni! Nyt alkaa kuulostaa hyvältä, kiitos! Tuo Annen pointti on varmasti oikea, täällä ei ehkä ole ihmisiä, joita kiinnostaa samaan aikaan yritysmaailma ja oppiminen ilmiöinä. Ja Jounin kommentin pohjalta voisin todeta, että ko ihmisten puuttuminen on surullista. Mieleen tulee kysymys, että ovatko kaikki liike-elämän orientaatiolla täällä liikkeellä olevat jotenkin vain hakemassa helppoja ja nopeita ratkaisuja liiketoimintaan? Ja toisena kysymyksenä, että estääkö humanismi humanistia olemasta kiinnostunut liike-elämästä oppimisympäristönä? Miten paljon helpommalta työn tekemiseen oleellisesti liittyvä muutos ja jatkuva oppiminen tuntuisikaan, jos muutosta johtavat ihmiset ymmärtäisivät johtavansa oppimista? Ja miten he voivat ymmärtää, jos oppimisen asiantuntijat eivät auta?
Siispä mikä on viisain tapa saattaa yhteen ihmisiä, joita kiinnostaa oppiminen ja ihmisiä, jotka haluavat johtaa viisaasti?
Ja miten paljon merkityksellisemmältä oppimisen tutkiminen voisikaan tuntua, jos sille löytyisi uusia, arkisia ja elämänmakuisia ympäristöjä työstä ja työelämästä?
Haastaisinkin tässä ryhmässä mukana olevia vastaamaan näihin pohdintoihin.

[Anne Rongas]

Tämänkin ryhmäkeskustelun hedelmiä olisi nyt hyvä jalostaa ensi kevään ITK-päiville Sometun teemaseminaariin, joka käsittelee sosiaalista media ja yrittäjyyttä, ITK-päivien tapaan oppimisen näkökulmasta. Juuri avattuun teemaseminaarin ideointikeskusteluun mukaan tai wikiin kehittelemään! Sanoista seuraaviin sanoihin ja sitä kautta tekoihin.

[Jarmo Tanskanen]

Hyvää keskustelua ja hyppään minäkin mukaan nyt, jos joku vielä seuraa. Olen huomannut, että oppiminen on jäänyt ja jää yleensä aina jollain tavalla jalkoihin kun eVälineitä otetaan käyttöön. Ne, joita välineet kiinnostavat, lähtevät kokeilemaan ja miettimään kuinka homma onnistuu. Ne, joita välineet eivät kiinnosta, ovat taipuvaisia skeptisyyteen. He eivät edes halua kokeilla uutta, koska siitä ei ole vielä näyttöä, eikä nähdä välitöntä hyötyäkään. Oppijan oppimisprosessin ja mielekkyyden näkökulmaa harva tulee edes ajatelleeksi, saati puhuneeksi. Toinen seikka mitä ei kirjoituksissa juuri näe on ohjaamisen välttämättömyys. Oppijat tarvitsevat todella paljon ohjaamista, kun eVälineitä käytetään.

Kaipaisinkin kaikkien välineitä opetuksessa kokeilleiden kokemuksia. Kirjoittakaa foorumille miten väline auttoi ja kuinka sitä parhaiten voitiin käyttää. Tuntuu, kun ääniä ei kuulu, että kokeilijoita on tosi vähän. Tokihan pikkuhiljaa tulee myös tutkimustuloksia, mutta kuitenkin viiveellä.

Monet hieman parjaavat verkkoalustoja. Minusta taas tuntuu, että niiden funktiota ei ymmärretä oikein. Onhan niitä helppo käyttää ppt- ja pdf-kaatopaikkana, mutta voi niillä tehdä paljon muutakin ja parempaa. Jonkunverran teknistä temppuilua ja ymmärrystä siitä mitä prosesseja työkalun käytön avulla oppijassa herätetään.

Eräässä esitystilaisuudessani osallistuja kysyi millä tavalla oppiminen on sitten parempaa SoMe välineitä käyttäen. Mä totesin siihen, että aika näyttää. Tuloksia ei todellakaan vielä kovin paljoa ole ja varmasti hyvin tapauskohtaista mihin kukin väline sopii.

Kurssillani oppijat rakentavat kompo-wikiä, mutta katsotaan mitä siitä syntyy. Tästä tulee yksi kokeilu, joka on ihan julkinen.

[Kurt Linderoos]

Johtamisessa olisi hyvä oivaltaa se, että johtaja EI ole se hierarkia ylin laatikko, joka sanelee organisaation muille laatikoille pelin hengen ja lain kirjaimen - VAAN johtaja on se hento viivasto, joka yhdistää organisaatiopalikat toisiinsa. Sähkömies tietää, että johdon tehtävänä on kuljettaa virtaa verkon eri osien välillä. TÄMÄ meidän pitää aivan aluksi oivaltaa - ja sitten kysyä itseltämme uudestaan, olisiko sosiaalinen media (smediaksi sitä itse kutsun) tapa saada organisaation jäsenten tajunnanvirta kohtaamaan sekä vertikaalisti että horisontaalisesti että projektimaisestikin JATKUMONA. Johtajana kannattaa olla rohkea ja hypätä mukaan tähän tajunnanvirtaan vaikka se aluksi tuntuisikin aiheuttavan vain kauhean hässäkän. Menestyminen on TAITOA selviytyä tilanteista joihin JOUTUU. Joutukaamme siis uusiin tilanteisiin valitsemallamme tiellä!

E-kirjainmesta tulee (tieten tahtoen) mieleeni vain laajennettu kotimaamme Euroopan unioni ja se, että olemme kovin lyhytnäköisiä ja pienimuotoisia, jos emme tavoitteellisessa uteliaassa hengessä ottaisi sitä seuraavaksi haasteidemme askeleksi ja sitten ponnistusalustaksi glokaalia johtamisvalmiutta varten.

YY

Kurre
http://www.personaleu.eu

[Tom Merilahti]

Sähköjohto on aivan loistava vertauskuva!