More learning and less e?

[Jorma Sonninen]

Olen tosi pienyrittäjä ja pohdin ihan yritystoimintanakin asiakkaiden kanssa sitä, millä kaikilla tavoilla ihmisen oppimisen työssä voisi tehdä mukavammaksi, inhimillisemmäksi ja siis houkuttelevammaksi. Näkökulmani on oppimisen johtaminen pysyviä muutoksia aikaansaavan uudistumisen ytimessä. Ei ihan helppo juttu johtaa kun oppiminen on humanistinen ilimiö ja johtamisessa pyritään aika usein ymmärtämään ja ohjaamaan luonnontieteellisillä mittareilla kaikkea mahdollista. Se tuntuu jotenkin hallittavammalta, ihan minusta itsestänikin. Ja tästä syytä oppimisen johtamisen ajattelun oppiminen vaikuttaa erityisen haasteelliselta ja se kiinnostaa.
Nyt sitten olen päätynyt pohtimaan sosiaalista mediaa yksilön, ihmisen oppimisen tukena ja apuna. Tästä syystä päädyin tännekin, yhteisön nimi on juuri tuota. Olen vuosien saatossa käyttänyt varmaan 6-7 eri verkko-oppimisalustaa ja kaikki toimivat ihan samalla lailla, hyvinä tiedon varastointivälineinä. Voi olla,että en vain ole ymmärtänyt niitä kunnolla. Mutta en usko tekniikan olevan ratkaisu, minusta todennäköisempi ratkaisu voisi olla uusi tulokulma mutta mikä se on?
Tästä syystä tuo otsikko "more learning and less e?" Olen tutustunut joihinkin tuoreisiin tutkimuksiin ja sosiaalisen median tiimoilta tehdyt viimeisimmät määrittelyt antavat minulle lupauksia siitä, että more learning and less e voisi olla mahdollista sosiaalisen median oivaltavan käytön kautta.
Näiltä pohjilta etsin täältä keskustelukumppaneiksi ihmisiä, joita kiinnostaa kysymykseni:
" Miten sosiaalista mediaa voisi käyttää henkilökohtaisesti apuna oman johtamisen ja johtajuuden kehittymisessä erityisesti oman, tietoisen oppimisen näkökulmasta?"
toiveikkaana Jorma

[Timo Rainio]

Monet suhtautuvat kaikenlaisiin "e" -juttuihin niihin liittyvän hypetyksen myötä usein hiukan varauksellisesti. Vaikka oppiminen yleisesti myönteinen asia, liittyy siihenkin usein "se nyt ei kuitenkaan ole sitä meidän ydinliiketoimintaa" (yrityksissä) tai "minä olen kouluni käynyt" (ihmisten henkilökohtaisella tasolla) -asenne. Voisiko näitä molempia tärkeitä asioita taklata työn ja tekemisen kautta. Vieläkin korostetummin yritettäisiin kytkeä e ja oppiminen ihan arkiseen aherrukseen ja osoittaa käytännön jokapäiväisten esimerkkien kautta kuinka esim. erilaisista sosiaallisen median härpäkkeistä on apua ja kuinka asioiden yhdessä pyörittely ja oppiminen tuo siihen kuluvan ylimääräisen vaivan lopulta monessakin muodossa takaisin.

[Juha Lassila 劳尤豪]

Olen Jorman kanssa samoilla linjoilla siinä, että tämä "SoMe" on vähän sama kuin muinainen "e". Timon kanssa samaa mieltä siinä, että työkalujen käyttö pitää kytkeä työn tekemiseen.

Olisin jopa vielä pragmaattisempi: toki uusien työkalujen käyttämisen myötä työn tekemiseen ammattitaito kehittyy, mutta ei uusista työkaluista varmaan löydy viisautta. Eikä käytännön tuloksia synny ellei asioita ole etukäteen mietitty.

Vrt. "Suomen suurin ruuvimeisselin käyttäjien verkosto", "Suomi nousuun uudella ruuvimeisselillä", "Ruuvimeisselin merkitys puusepänteollisuuden murroksessa", "Yrityscaset: Kokemuksia ruuvimeisselin käyttämisestä PKT-yrityksissä", "Oivaltava ruuvimeisselin pyörittäminen työntekijän eksistentiaalisena kokemuksena".

Ei varmaan kannata pidättää hengitystä jos odottaa käytännön tuloksia edellisenkaltaisista työkalulähtöisistä pohdiskeluista.

Tässä mielessä voisi siis sanoa less "e", less "learning" and more doing. Ihan vaan siksi kun nuo "e" ja "learning" ovat ainakin itselleni itsestäänselvyyksiä.

[Jouni Kahila]

Erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen kysymys! Mielestäni erityisen tärkeää on oikeasti pohtia, mikä on "tietoisen oppimisen näkökulma". Uskoisn, että omien oppimisen taitojen, strategioiden syvällinen ymmärtäminen avaa tien oman oppimisen saloihin ja sitä kautta mahdollistaa elinikäisen oppimisen.
Yhä enemmän puhutaan verkostoissa oppimisesta. Uskoisin, että sosiaalinen media voi toimia väylänä rikastaville kohtaamisille, jotka mahdollistavat oppimisen uudella tavalla. Tätä ennen on kuitenkin tunnistettava oma oppimistyylinsä ja strategiansa, jotta yhteinen tiedonrakentelu sosiaalista mediaa hyödyntämällä onnistuu tuottamaan merkityksellisen oppimiskokemuksen.

[Markku Silen]

Olen ollut auttamassa muutamia yrityksiä siirtämään oppimisprosessejaan ja -sisältöä verkkoon. Parhaimmat tulokset on saatu aikaan lähtemällä liikkeelle yrityksen strategisista tavoitteista, prosessien ja niissä toimivien roolien ja todellisten ihmisten osaamisprofiilien kartoituksesta ja sen jälkeen e-työkalujen ja sisällön suunnittelusta. Tavoitemittarien tunnistaminen ohjaa toimenpiteitä. Tavoitemittareita voivat olla esimerkiksi uuden työntekijän perusoppimisjakson lyhentäminen tai tietyn uuden osaamisalueen osaamistason nousun nopeuttaminen muutoksessa. Kun jokaisella organisaation henkilöllä on määritelty osaamisprofiili ja osaamistasot, voidaan tuloksia seurata systemaattisesti.

British Telecom rakensi tämän vuosituhannen alussa UK:ssa kenttähenkilöstölleen internet palveluiden myyntiä vauhdittamaan "Business Simulation" konseptilla toteutetun elearning ympäristön. Se sisälsi esimerkkejä ja myyntitilanteeseen liittyviä videoituja simulaatioita. Opiskelija pystyi harjoittelemaan uusien internetpalveluiden myyntiä kuin lentosimulaattorissa. Niillä paikkakunnilla joissa myyntisimulaattori oli käytössä pystyttiin puolittamaan oppimisaika tehokkaaksi myyjäksi ja myyntitulokset olivat moninkertaiset verrattuna myyjiin, jotka olivat saaneet perinteisen informaatio- ja koulutuspaketin uusista tuotteista.

Itse olen täysin vakuuttunut osaamisportaalien voimasta silloin kun ne on toteutettu kriittisten roolien osaamistarpeiden ehdoilla ja kun on käytetty monimuotoisia keinoja osaamisen kehittymisen tukemiseksi (oppimissimulaattorit, virtuaalivalmentajat,parhaiden käytäntöjen tietopankit, asiantuntijoiden keskustelufoorumit, jne.) Accenturen esimerkki omassa blogissani antaa myös mielikuvaa verkko-oppimisen voimasta. Tällaiset ratkaisut tietysti vaativat investointeja joihin pienemmissä yrityksissä ei välttämättä ole varaa.

Tällöin joutuu tyytymään usein yleisesti avoimiin tuotteisiin ja tietämykseen. Yleisesti markkinoilla olevat oppimistuotteet ovat harvoin yhtä täsmäohjattuja kuin ylläoleva BT esimerkki. Ne voivat parhaimmillaan antaa hyviä perusvalmiuksia ja nostaa tietoisuutta siitä, mitä pitäisi oppia. Kannattaa hakeutua itselle sopiviin osaamisyhteisöihin jos sellaisia löytää. Niistä voi löytää vastauksia alan kokeneemmilta harrastajilta.

Toivottavasti tästä tuli jotain ideoita.
Markku

[Anne Rongas]

Sosiaalisen median myötä vuorovaikutus on noussut keskeisemmäksi ja siihen on tullut enemmän variaatioita sekä aloitteen tekemisen mahdollisuuksia. Perinteisessä e-oppimisessa tai verkko-opetuksessa vuorovaikutuksen välineistä oli köyhempää ja aikalailla opettajan hallinnoimaa. Tämä lähentelee luontevaa juttelua, jonka ohessa tulee opittua kätevästi asioita. Myös nopeat reitit informaatiotarpeesta informaation luo rakentuvan inhimillisten solmujen kautta sosiaalisessa webissä... jotenkin pitäisin tätä tietävien ja juttelevien mielten muodostamaa verkostoa olennaisena sosiaalisen median kuvana, vaikka edelleen moni mieltää välinelähtöisesti ja teknisenä rakenteena nämä jutut.

Teit mainion kysymyksen Jorma! Kannatan sitä lähestymistä, että nuo erilaiset etuliitteet haihtuvat pois, ne voi ymmärtää siirtymäkauden käsitteellisinä apuvälineinä: e:n lisäksi m, b, u ja muitakin samaan kuoppaan vaan!

[Timo Rainio]

"Tietävien juttelevien mielten verkosto" - mukavasti kiteytetty tämä sosiaalisen median idea. Olin eilen kuuntelemassa Tampereella pidettävien alihankintamessujen yhteydessä järjestettyä seminaaria, jossa käsiteltiin erilaisia teollisuuden suunnittelumenetelmiin ja liiketoiminnan hallintaratkaisuihin liittyviä tietohallintoratkaisuja. Tuo maailmahan on täynnä erilaisia standardeja ja noita kolmikirjaimisia lyhenteitä, joiden kautta tiedon kaaosta on onnistuttu jo varsin onnistuneesti hallitsemaan. Mutta samalla oikein lokeroitaessa ja järjesteltäessä myös kaikenlaiset uudet innovatiiviset kytkennät ja keskustelu tietoon liittyen tuppaan häviämään liiallisen määrämuotoisuuden myötä. Siellä tuli vaan mieleen, että kun tämä vaikkapa sometusta tuttu sosiaalinen/yhteisöllinen positiivisessa mielessä luova kaaos ja toisaalta noissa insinöörijen järjestelmissä kehitetyt tiedon hallinnan jämäkät käytänteet saataisiin jotenkin kudottua yhteen, niin alkaisimme olla lähellä täydellistä.

[Juha Lassila 劳尤豪]

Tuli vielä mieleen (ainakin) neljä asiaa:

1. Liiketoiminnan näkökulmasta katsottuna "SoMe" voi olla myös jotain muutakin kuin kiva väline juttelun mahdollistamiseksi. Tosiasia lienee, että mm. tiedon hankkimista, jalostamista, jakamista ja jakelua koskevat vaatimukset kasvavat samalla kun tiedonjyvästen granulariteetti pienee ja osapuolten lukumäärä + etäisyys kasvavat. Näitä vaatimuksia voi miettiä myös ilman "SoMe"-etuliitettä.

2. Tiedon (ja toiminnan) hallitsemisen kaaoksessa on aukkoja. Tietohallinnon ja liiketoiminnan sekä sisäisiä että välisiä aukkoja voidaan paikata valistuneella dialogilla, paremmin toimivilla "käytänteillä" sekä tarvittessa molempia edellämainittuja tukevilla järjestelmillä. "SoMe"-ominaisuuksista voi olla hyötyä. Mutta vain jos niitä on lupa+uskallus käyttää ja jos niitä käytetään.

3. Mielenkiintoiseksi tämän asian tekee se, että päällisin puolin tässä näyttää olevan vastakkainasettelua useilla rintamilla: Luovat SoMet / määrämuotoiset insinöörit; strategia / toiminta; johto / työntekijät; organisaation sisäiset rakenteet / ulkopuoliset osapuolet, jne Ensimmäiseen pointtiini viitaten veikkaan, että jokaisella rintamalla tulee rytisemään ja kovaa.

4. On varmaan lupa odottaa, että ne organisaatiot menestyvät, jotka pystyvät "oikealla" tavalla hyödyntämään toimintaansa "sopivia" teknologioita. Tässä tulee mieleen vanha kunnon Henderson & Venkatraman: http://bit.ly/13Kqfr ja http://bit.ly/2RDZiF.

[Jorma Sonninen]

Hei taas! Mainioita näkökulmia ja ajatuksia, suuret kiitokset kaikille teille, jotka lähditte heti mukaan minua pohdituttavan kysymyksen tarkasteluun.
Eniten olen nyt miettinyt sitä, miten sosiaalinen media voi muodostua luonnolliseksi ja itse kunkin omista tarpeista lähteväksi työkaluksi/apuvälineeksi/oppimisympäristöksi tms.
Suuret organisaatiot tuottavat aivan upeita ja tuloksia tuottavia oppimisympäristöjä kuten Markku kuvasikin. Mutta mikä neuvoksi pienelle ihmiselle, joka ei ole mukana tuommoisessa organisaatiossa mutta on jotenkin neuvoton oman johtamisensa kehittämisen kanssa? Haluaa tehdä toisin ja oppia, tietää uusia näkökulmia ja samanmielisiä ihmisiä olevan olemassa mutta ei pysty ryhtymään.
Miten siis päästä kiinni tekemiseen ja "somen" käyttämiseen oman johtamisen kehittämiseen luonnollisesti, osana omaa elämää kuten me käyttelemme eri medioita muutenkin?
Tämä on teema, josta kiinnostuneita toivoisin mukaan keskusteluun. Olen näet varma, että pystymme oivaltavan dialogin kautta mallintamaan/kuvaamaan/jäsentämään tms "somen" arkiset käyttömahdollisuudet niin, että vaikkapa tehtaan työnjohtaja pystyy käyttämään "somea" omassa kehittymisessään yhtä luonnollisesti kuin käyttää sitä vaikkapa harrastuksissaan.
Haluaisin jotenkin vähentää tähänkin ilmiöön liittyvää mystiikkaa ja liturgiaa, jotta jokainen, joka oikeasti pystyisi hyötymään "somesta" kehittymisessään, pystyy ja uskaltaa tarttua mahdollisuuksiin.
Vai tavoittelenko kuuta taivaalta?
Jorma

[Timo Rainio]

Näiden uusien avointen tai ainakin varsin usein ilmaisten some -sovellusten kautta ollaan itse asiassa pääsemässä tilanteeseen, jossa Matti Meikäläisellä on aika usein ihan yhtä hyvät värmeet käytössään kuin jättiyrityksen työntekijällä omassa toimistossaan. Ja siinä tämän some vouhotuksen yksi juju kai juuri on.

Uskon, että jopa monet jätit vakavissaan miettivät ottaako käyttöön nuo Matti Meikäläisen käyttämät työkalut vai lähteäkö kehittämään suurella rahalla omia. Omat olisivat aina omia, mutta silläkin on puolensa että yleisesti käytössä olevat ovat tuttuja paljon useammalle ja niiden kautta voidaan laajentaa piiriä oman talon ulkopuolellekin. Ja se on ainakin varmaan, että esim. Googlen, ja monien muiden kehittämien kaikkien tuntemien härpäkkeiden toiminnallisuuksien kehittäminen uudestaan ostamalla ne vaikka joltain softatalolta ei toden totta ole mitään ihan halpaa puuhaa.

Tuntuu että pointti ei ole enää se kenellä on parhaat työkalut, vaan se kuka osaa työkalujaan parhaiten hyödyntää. Ja sillä kentällä voi Matti Meikäläinenkin halutessaan innolla ja aktiivisuudella päästä yllättävän pitkälle.

[Anne Rongas]

Eräs kesäkierrokseni haastateltava tiivisti tämän hienosti: Sosiaalisessa mediassa pienet voivat olla suuria, ja suuret voivat olla ketteriä kuin pienet.

[Harri Lakkala]

Pienet yritykset ovat itse asiassa oikeastaan paremmassa asemassa työkalurintamalla, ne kun pystyvät vapaasti valitsemaan ilmaisista tai hyvin halvoista työkaluista vapaammin kuin suuren yritykset joilla on paljon legacy-järjestelmiä (eli vanhoja työkaluja). Uudet työkalut pitäisi jotenkin sovittaa vanhoihin ja integraatioiden toteuttaminen ja ylläpitäminen on hyvin kallista lystiä. Ennen vain suurilla yrityksillä oli varaa kunnon IT-järjestelmiin, nyt kuluttajapuoli on innovaatiojohtaja ja yrityspuoli yrittää seurata perässä.

Pienien ongelma sitten oikeastaan onkin liian suuri määrä vaihtoehtoja. Miten päätyä työkalusettiin joka toimii hyvin yhteen ja tukee yrityksen bisnestä. Aikaa päätösten tekemiseen voi kulua hyvinkin kauan jos kaikkeen perehtyy ja aika/energia pitäisi käyttää suoraan bisnestä tukevaan toimintaan eikä IT-härpäkkeiden ihmettelyyn...

[Jorma Sonninen]

Kiitosta taas! Olen tässä keskustelua lukiessani ja pohtiessani miettinyt tuota teeman avaukseni otsikkoa: more learning and less e. Jotenkin kuitenkin tässä on ollut pinnalla väline some kun minä haluaisin keskustella oppimisesta ilmiönä suhteessa someen ilman välinerajoja.
Niinpä olen päätynyt määrittelemään tutkimusongelmaani seuraavasti: Miten sosiaalinen media voi olla hyödyllisessä/merkityksellisessä/tuloksellisessa (tms hyvä verbi, kertokaa joku mikä on paras verbi kuvaamaan tätä) vuorovaikutuksessa aikuisen ihmisen oppimisprosessin kanssa. Mitäs tästä sanotte?