Sosiaalinen media ja verkostoituminen (kirja)

Kommentti

Kommentoinut Tiiu Tenno 18. huhtikuu 2011 18:08

Helgen kommenttiin:

projektit vievät myös meidän opettajien työajasta suuren osan, jos nyt uskallan olla rehellinen. Onneksi meillä on apuna joukko projektien kirjanpitoa hoitavia ihmisiä.  

Kertomasi yrittäjän kommentti on totta:  jos olet vastuussa yrityksesi tuloksesta, ei ole aikaa turhanpäiväisiin Powerpointeihin. Eikä minulla opettajana ole aikaa turhanpäiväisiin diaesityksiin, jota katsomaan lennämme peräti Oulusta asti (siis Oulusta Helsinkiin).  Tähän asiaan olen tarttunut panostamalla virtuaalineuvottelujärjestelmien käyttöönottoon, aluksi organisaatiossamme. Turhan matkustamisen lisäksi säästäisimme energiaa ja rahaa, hiilijäljestä puhumattakaan. Saapi  nähdä, miten iso koulutusorganisaatiomme reagoi tähän suuntaukseen. Merkittävät koulutuksen tarjoajat eivät ole halukkaiden pyynnöstä huolimatta avanneet videoneuvotteluyhteyttä omiin koulutuksiin. Miksi? Olen lentänyt opetushallituksen tilaisuuteen katsomaan diaesityksiä. Miksi? Olen osallistunut viisi vuotta ITK-konferenssiin, jonka olettaisi jakavan jo tapahtuman luonteen vuoksi kaiken sisällön verkkoon. Mutta näin ei ole tapahtunut. Miksi? En halua vastaukseksi, että verkossa on  ”rajoittunut  virtuaalivuorovaikutus”, koska olen hyvin rajoittunut 2 tunnin lentojen, 4 tunnin lentoasematuokion, taksein ja 8 tunnin diaesitysten katsomisen jälkeen.

Ja lopuksi viestiketjun otsikon kirjasta: olemme koonneet kirjaan kokemuksiamme opettajankouluttajina. Sosiaalisen median opetuskäytön kokemuksia tulee jakaa ja sen käyttökelpoisuutta opetuksessa täytyy arvioida. Kirjan artikkelit on koettu joko liian tieteelliseksi tai nörteille osoitetuiksi, lukijasta riippuen. Lukijakohderyhmänä näkisin opettajat ja opettajankouluttajat.

Tarvitaanko otsikon kirjaa? Kaikki sosiaalista mediaa käsittelevät paperikirjathan ovat vanhentuneita, kun ne saapuvat kirjapainosta. Mutta yhteenvetona tähän kommenttiin sopii erinomaisesti käsite ”projekti”, joka pani alulle tämän kommentin kirjoittamisen. Nimenomaan: on projekti, on projektin dokumentointia ja yllätys-yllätys: lopuksi saadaankin paperilla oleva kirja! Sosiaalisesta mediasta perinteiseen mediaan! 

Kommentoinut Helge V. Keitel 18. huhtikuu 2011 17:05

Juttelin tänään pitkän tovin etelässä toimivan yrittäjän kanssa projektitsunamista ja verkostohankkeista, jotka syövät kaiken ylimääräisen ajan. Projektit tarjoavat yrittäjille herttaisempaa tulevaisuutta osallistuttamalla heitä turhanpäiväisiin hankkeisiin, jotka varastavat vain työaikaa ja vaikeuttavat keskittymistä olennaiseen.

Projektiviidakon vaihtoehdoista ovat sähköpostit täynnä joka ilta. Tarjolla on verkostoja joka lähtöön. “Meitä vedetään narun perässä ja yökaudet joutuu tekemään varsinaisia töitä, kun päivä menee projektipalavereissa”, yrittäjä toteaa.

Haja-asutusalueella asuva joutuu ensin ajamaan pari tuntia suuntaansa kuullakseen tutuksi käyneitä jorinoita samoista asioista. Projektien vetäjät lupaavat ummet ja lammet, jos “lähtee aidosti mukaan osallistumaan”, mutta yrittäjän saalis on aina kaukaisessa tulevaisuudessa. Projektin välitön hyöty menee järjestelevälle organisaatiolle.

“En enää jaksa juosta kokouksissa, mieluummin panostaisin vaikka puutarhan hoitoon”, yrittäjä kertoo, joka osti toiseksi koneeksi läppärin, että kokouksissa ehtisi tekemään jotain, kun luennot ja powerpointit käyvät puisiksi.

Sähköpostilaatikkoon tulvii uusia hankeaihioita, sosiaalisen median työkaluja ei osata käyttää. Facebookit ja Twitterit on opetettu, mutta projektirumban ydin on yhä siinä, että pitää olla livenä paikan päällä.

Tekstejä tuottava sosiodraaman taitaja, viihdyttäjä ja sisältötuottaja on ymmällään: “Miten tämä on tällaiseksi mennyt? En minä uudesta tekniikasta huolimatta ehdi hoitamaan perustehtävään ollenkaan, kun vanhat ja uudet työskentelytavat eriytyvät erillisiksi saarekkeiksi.”

On opittava sanomaan ei ja tekemään töitä verkoissa. Kainuusta katsoen se on kaksin verroin helpompaa. Täältä on vaikea lähteä jokaiseen kissanristiäisiin; etäisyyden takia on helppo sanoa “ei, en ehdi, ei ole aikaa”.

Kommentoinut Heli Nurmi 18. huhtikuu 2011 15:43

Huomasin että tätäkin kirjaa on lyhyesti käsitelty Opettaja-lehdessä http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG...

Olen samaa mieltä arvion kanssa että orkesterointi on vaativaa. En näe syytä selittää mitään.Toisen julkaisun puolesta on jo paljon reagoitu.

 

Eipä tästä kirjasta ole juuri näkynyt arvioita. Ainoa palaute on että toinen painos on otettu koska on mennyt kaupaksi, mikäs siinä.

Laitoin tämän vain muistiin kun eilen lueskelin ao keskusteluja. Kehitys etenee hitaasti ja varmasti, mutta opettajat ovat kovilla sen tiedän...

Kommentoinut Heli Nurmi 29. syyskuu 2010 12:50

Mainio idea keskustella täällä, kiitos Tiiu.
ja sitten siirryn keskusteluun jonka olet aloittanut, tämä jää tähän seinälle