Jos aloittaisit nettielämän nollasta nyt, mitä tekisit toisin?

[Tuija Aalto]

Sometu -väki on jo ehtinyt hankkia kokemusta nettielämästä - vähintään tällä foorumilla toimimisen verran. Kaivelenpa aivojanne hieman uudempien sosiaalisen median käyttäjien neuvoksi ja iloksi, jos sopii:

Jos nyt, tänään, aloittaisit nettielämäsi nollasta eli tyhjästä, mitä tekisit toisin?

Vaihtoehtoinen kysymys: Jos olet tehnyt jonkin tosi onnistuneen valinnan alusta lähtien, kerro, millaisen, ja miksi olet siihen tyytyväinen?

[juhana]

On kyllä vaikea sanoa, mitä haluaisin tehdä toisin (vähän samalla tavalla hankalaa kuin kysyisi samaa koko elämästä)... hmmm... musta heittäytyminen on tässä tärkeä elementti eli täytyy uskaltaa heittäytyä ja katsoa mitä tuleman pitää ilman, että välttämättä tietää mitä on tulossa ja missä muodossa. Käyttöliittymät, käyttötarkoitukset ja toimintakulttuurit ovat usein totaalisen vieraita ummikolle, minkä takia aloittaminen täytyy aloittaa hyppäämällä syvään päähän. Pitäisi olla varmaan myös rohkeutta kysyä ja kertoa, ettei tajua mistään mitään. (En nyt tiedä kirjoitinko ihan aiheen vierestä, mutta tällaisia keloja herätti)

[Tuija Aalto]

Juhana kiitos vastauksesta, joo kysymys onkin aika laaja, ja kokeneimmille netin käyttäjille voi olla vaikeaa miettiä, mistä se sosiaalisen webin käyttö varsinaisesti on alkanut. Tyypillisesti ne ei ole olleet sellaisia päätöksiä että "tästä alkaa mun verkkoidentiteetin rakentuminen", vaan pikemminkin että "kirjaudutaanpa nyt tähän palveluun jotta päästään tekemään tää yks juttu". Ja se nettielämä siitä pikku hiljaa syntyy, pienten päätösten summana.

[Halo Efekti]

Yrityksen ja erehdyksen kautta - kuten koko elämä... :)

Jotkut testailut jäävät palvelun kokeiluun, joidenkin idean sisäistää ja niistä muodostuu osa arkea.

Mitään suuria kömmähdyksiä ei ole sattunut, hauskoja tapauksia runsaastikin. Rohkeasti vaan mukaan, toimii hyvänä ohjenuorana.

[Suvi Korhonen / Suviko]

Olen tyytyväinen nikkiini. Se on kohtuullisen simppeli, mutta riittävän uniikiksi osoittautunut, että näyttää olevan vapaana useissa palveluissa. Tiedän monien tuttavien valinneen 90-luvulla nimen, josta eivät enää pidä ja vaihtamisen olevan vaikeaa.

Jos aloittaisin nyt uudestaan... Mun on helpompaa ajatella, et jos pääsisin aikakoneella vuoteen 1994 ja aloittaisin eri strategialla silloin. Uudestaan aloittaessa olisin varovaisempi sen suhteen millaisia jälkiä itsestäni verkkoon jätän.

[Tuija Sonkkila]

Lasken sosiaalisen webin käyttöni alkaneen ajankohdasta, jolloin tutustuin Second Lifeen, Jaikuun, kotimaisiin podcasteihin ja blogikommentoijan elämään. Aika yllättävästi (?) ne osuivat suunnilleen samaan aikaan, loppukesään 2007. Nyt ottaisin baby stepit omalla nimelläni enkä nimimerkillä. Lähdin liikkeelle vieläpä eri nimimerkillä kuin millä nyt esiinnyn siellä täällä.

[Tuija Sonkkila]

Tarkennus: verkkoon kytkeytyneenä olen toki ollut Gopher-ajoista alkaen.

[Pauliina Mäkelä]

Aloitin netin käytön vuonna 1995-1996 töiden ja harrastusten myötä. Alkuun se oli hyvin pienimuotoista.

Varsinainen aktiivinen nettielämäni alkoi vuosien 2004-2005 paikkeilla, kun löysin tieni erilaisten keskustelufoorumien sivuille. Kirjoittelin useiden foorumien sivuille muutamilla eri nimimerkeillä.

Kävin pitkään eräällä keskustelupalstalla, joka suljettiin maaliskuussa 2007 ohjelman väärinkäytön vuoksi. Keskustelufoorumin julkaisujärjestelmässä olevaa turva-aukkoa käyttämällä joku krakkeri hyökkäsi ulkopuoliseen palvelimeen. Tämän tiimoilta tehdyn valituksen perusteella ylläpito joutui sulkemaan sivustot siihen asti, kunnes ohjelma saataisiin päivitettyä uudempaan ja turvallisempaan versioon. Ongelmana oli se, että tällaisen päivityksen seurauksena kaikki foorumin hienot ominaisuudet (ryhmäkalenteri, albumi jne.) lakkasivat toimimasta. Lisäksi viestit ja tunnukset hävisivät. Eikä ylläpito saanut koskaan palautettua keskustelufoorumia takaisin toimintaan, joten se jäi menetetyksi elämäksi. Kirjoitin tuonne keskustelupalstalle n. 1200 viestiä päiväkirjamaisesti ja ne haihtuivat kuin tuhka tuuleen. Oli useampaan kertaan puhetta miehen kanssa, että pitäisi tallentaa viestit johonkin tai pyytää ylläpitoa imaisemaan talteen kirjoitukseni, mutta se jäi sitten vain puheen tasolle. Sitä kadun nettielämässäni, että en muista laittaa kirjoittamiani tekstejä talteen.

Olen kokeillut blogikirjoittamista, mikrobloggausta, wikisivujen kirjoittamista sekä verkostoitumista eri palvelujen kautta. Pidän kaikista näistä sosiaalisen median erilaisista välineistä. Rakastan verkostoitumista, joten sosiaalisen median palvelut ovat eniten käytössä minulla. Käyn lukemassa uutisia eri nettilehtien sivuilta.

Onneksi keskustelufoorumin kautta tuli tutustuttua ihaniin ihmisiin, kuten Brauerin Sannaan. Tapasimme paikallisten naisten kera noin kerran kuussa ja näistä tapaamisista jäi ydinjoukko ystävikseni. Sannan kautta löysin tieni tänä vuonna maaliskuussa tänne Sometuun.

Haasteellisimmaksi koen sen, että kuinka rajaan oman nettielämäni osa-alueet. Nimimerkeillä olen kirjoittanut alusta asti, mutta vasta Facebookin myötä tammikuussa 2008 olen tullut nettielämään omalla nimelläni. Pidän Facebookista aivan valtavasti ja se onkin eniten käyttämäni sosiaalisen median palvelu. Verkostoitumisen määrää kuvaa tällä hetkellä Facebook-ystävieni määrä, joka näyttää tällä hetkellä olevan 406. Jos joku sometulainen haluaa tulla Facebook-ystäväkseni, niin otan ilomielin uusia ystäviä vastaan. Kunhan vain sanoo viestissään, että on Sometusta, niin se riittää ; )

Käytän myös LinkedIn-palvelua kerätäkseni työelämän kontaktini yhteen paikkaan. Siellä kontakteja on tällä hetkellä 249. Muita palveluita, kuten XING, Plaxo, Dopplr, Twitter ja Qaiku, käytän aina silloin, kun ehdin ja muistan.

Jos aloittasin nettielämäni nollasta, niin miettisin ensin, että missä palveluissa haluan olla nimimerkin takana ja missä omalla nimelläni. Tällä hetkellä pohdin, että mitkä nimimerkillä aloittamani nettipalvelut vaihdan oikealle nimelleni. Olen kerännyt omalle Sometu-sivulle sosiaalisen median palveluista, että ne on edes jossain tallessa. Facebookissa olen asettanut itselleni tietyt rajat, joiden mukaan siellä toimin. Ystäväni saavat nähdä, mitä teen, mutta avoimesti kaikille on näkyvissä ainoastaan CV:ni nettilinkki. CV:nikin on blogipohjalla, jotta saan sieltä kerättyä tietoa, että kuinka paljon kävijöitä sivuilla liikkuu, mistä sivuilta sinne tullaan ja mitkä ovat käytetyimmät hakusanat. Suosittelen tekemään CV:n blogipohjalle, esim. WordPress on varsin helppokäyttöinen.

Nimimerkin käytön avulla voi paljastaa elämästään varsin kipeitäkin asioita, joita muuten ei tulisi kerrottua. Selviytymistarinat sekä vertaistuki antavat voimaa jaksaa eteenpäin, eikä niitä voi aina kirjoittaa omalla nimellään.

Itselläni on monesti käynyt niin, että keskustelufoorumit jaksavat kiinnostaa tietyn aikaa, jonka jälkeen tulee tilalle jokin toinen keskustelufoorumi, jolle siirtyy keskustelemaan. Ainoa paikka, jossa olen jaksanut käydä alusta asti, on Omenamehu.org. Välillä olen sieltä pois, mutta aina minut toivotetaan iloisesti tervetulleeksi, kun palaan.

Pienistä puroista on kasvanut iso virta erilaisia merkintöjä minusta pitkin nettiä. Olin puoli vuotta Facebookin käyttöä vastaan, koska pelkäsin, että minua vakoillaan jne. Lopulta päätin, että jos joku haluaa vakoilla nyt 38-vuotiasta lempääläläistä rouvaa, niin sittenhän vakoilee ; ) Vuosi 2008 ja Facebook toimii kohdallani rajana, jota ennen olen ollut netissä ainoastaan nimimerkkien kautta. Nyt minut löytää useista palveluista omalla nimelläni ja taitaapi se palveluiden määrä vain kasvaa.

[Helge V. Keitel]

Reflektoin kitaran- ja saksafooninsoittoani, joka jäi puolitiehen. Aloitin teini-ikäisenä, innostus oli valtava, harjoitteluhaluja riitti, mutta sitten tuli katkoksia ja vähitellen hyvä keskinkertaiset taidot ovat ruostuneet. Kitara kerää pölyjä ja saksafoonin möin aikoja sitten taitavammalle.

Kirjoitetaanko fooni vai foni? på finska...

Harjoittelun kautta netti on avautunut ja ehkä se on vaikuttanut jotenkin elämäänikin. Revin osan leivästä verkon kautta, mutta "verkottuminen" (networking) on ollut pinnalla siitä lähtien kun astuin työelämään. Sosiaalistakin elämää oli ennen verkkoa.

Kansainväliset kontaktit ovat nopeampia verkon kautta, mutta hyviin tuloksiin pääsi aikoinaan snail-mail kirjeillä, faksilla ja teleprintterillä.

Ehkä minulla on netin kautta enemmän "pinnallisia kaveruuksia", jotka eivät johda "hyvää päivää kirvesvartta" pidemmälle. Ehkä aika kultaa muistot ja mennen ajan tyhjäkäyntiä ei enää muista.

Verkko koukutta ja helpottaa ainakin minun arkeani. Työni tehokkuudesta en ole varma. Onko sähköduuni tuottavampaa vai pitäisikö lisätä sikainfluenssasta huolimatta face-to-face toimintaa? Tekeekö verkko laiskemmaksi? Ei viitsi suhata maita ja mantuja?

Minulle verkko on oppimisympäristö, projektinhallintatyökalu, ajansäästäjä ja aikavaras, vuorovaikutusväline, muistikirja ja osa arkea. Verkossa tulee oltua lepopäivänäkin.

Työn ja vapaa-ajan häilyvää raja-aitaa ei oikeastaan ole, mutta olen aina potenut työhulluutta, joten välineen viaksi en voi sitäkään laittaa.

Voisinko palata 1800-luvulle ennen sähkön tuloa? Koville ottaisi.

Voisinko palata 1900-luvulle ennen Internetiä? Ei kiinnosta.

Taapertelen eteenpäin verkon vankina tai herrana. Web 3.0 ja Web 4.0 tulevat ja kokeilemalla sinnekin mennään. Second Life olisi tarpeen, että kaikkea ehtisi, mutta aina on pitänyt tehdä valintoja. Näin myös tulevaisuudessa.

Hauskaa Vappua!

Helge

[Irmeli Pietilä]

Aloitusta en vaihtaisi, mutta nykytilanteeseen en ole tyytyväinen.

Luiskahdin näihin maailmoihin kuin varkain, ensin kommentoimalla blogeja, sitten kirjoittamalla omaa blogia ja siitä sitten vähitellen muille kilkkeille altistuen. Nickiini olen tyytyväinen. Sen lanseeraaminen sujui jälkeen päin ajatellen varsin mallikkaasti, melkein kuin taustalla olisi ollut jokin suunnitelma, vaikkei ollutkaan. Myös kaapista tulo, eli Sun äitis paljastuminen Irmeli Pietiläksi, oli kivuton kokemus.

Facebookiin menemättömyys on ollut tietoinen valinta. Syynä ei suinkaan ole "en halua sotkea yksityisihmisen ja ammatin verkostoja" -tyylinen pähkäily, vaan se, etten kestä sitä huonoa omaatuntoa, joka seuraa päivittämättömistä presensseistä!

Se on nimittäin ongelmani juuri nyt: täydellinen näkymättömyys kaikilla alueilla. Sitä on jotenkin tullut niin verkkaiseksi toimissaan, ettei enää muka ehdi kirjoittaa mihinkään mitään. No, ensi viikolla aloitan Kansalaisfoorumin SL-kurssin kouluttajille. Ehkä tästä vielä virkistyn!

Hyvää vappua kaikille!

Irmeli

[Heli Nurmi]

Irmelille pitää ensin sanoa että olenkin sinua kaivannut ja ihmetellyt näkymättömyyttäsi.
Ja Tuijalle tekee mieli kertoa että olen ihan koukussa sinun ja Yoen sulapinta podcasteihin. Niissä yhdistyy juuri sellaine syvällisyys ja kepeys jota aina olen arvostanut. Mahtavia juttuja, jatkakaa.

Ja itse aiheesta: en ole varmaan koskaan aloittanut nettielämää, olen käyttänyt sitä työssä. 90-luvulla oli Pedaforum jossa kirjoitin keskusteluun julkisesti eka kertaa ja se oli todella jännittävää vaikka tutulle taisin kirjoittaa. Se oli oppimisen ja verkko-opetuksen asiantuntijoiden paikka, korkeakoulujen mutta enempi yliopistojen (no amkit vasta tulivat..) Teemu Leinonen postitti sinne tietoja uusista, esim FLE n kuulin häneltä.
Tärkeitä askelia verkko-opettajana oli 2002 kun opettajankoulutusryhmässä oli opiskelija Heli Kinnunen joka laittoi minuun vauhtia. Verkkoympäristö R5 Generation otettiin käyttöön ja tehtiin myös ryhmän webbisivut. Verkko-opettajuus kehittyi sitten tekemällä ja kokeilemalla jatkuvasti parantamalla, koko ajan vuorovaikutuskeskeisenä.
Seuraava merkittävä on blogi verkko-opettajana - merkitys oman äänen löytämisessä ja samanhenkisten verkoston löytämisenä.
Ja tällaiset sometut ovat sen myötä jo ihan normaalia elämää. Sometusta kuulin muuten opettajankoulutuksessa olevalta opiskelijalta (hänen työpaikka Otavaopisto) heti marraskuussa kun se perustettiin ja itse taas kerroin eteenpäin sosiaalisen median kurssilla jossa vuorostani olin opiskelijana Tampereella Jarmo Tanskasen vetämänä..
Tiedostan pitäväni sellaisista välineistä joissa aikataulun saan määrätä itse eikä välttämättä oma naama ole esillä, se kun vanhenee :) Omasta äänestä en myöskään sen kummemmin pidä, taidan olla välinerajoitteinen. Yksinkertaisena ihmisenä käytän yleensä nimimerkkiä Heli, mikä voi samannimisiä ärsyttää.
Facebook ei innosta, seuraan tyttären sivua, CCK08 kurssilta jäi kv ihmisiä mikä ei ole tärkeä kuitenkaan vaan blogien kommenttien kautta on todelliset yhteydet. Sometun jäsenten blogien kautta saan paljon, esim nykyisin voisin käyttää päivät seuraamalla Timo Rainion linkkejä.
Tämä tuntuu ennen kaikkea normaalilta olemiselta, mitä se sellainen nettielämä onkaan?

[Tuija Aalto]

Heli kiitos hauska kuulla, että ohjelma miellyttää. Sitä on kiva tehdä.

Itse olen ollut suht tyytyväinen siihen linjaan, että olen melko ykstotisesti esiintynyt omalla nimelläni. Yritän aina uusiin palveluihin ehtiä Tuijaksi. Sitten harmittaa, kun en ehdi :/

Oman www-verkkoelämän aloitin 95 paikkeilla, tein kotisivut, jossa oli ottamiani valokuvia ja motto. Se harmittaa, että sivusta ei tullut otettua arkistokopiota, ei ole sattunut jäämään edes Internet Archiven aikakoneeseen kuvaa.

Irkkaaminen on itseltäni mennyt ohi, ja se välillä ottaa päähän. Olisi muka jollain lailla coolimpaa, jos olisi myös ircissä. Mutta eihän sitä kaikkeen ehdi.

Irmelillä on kyllä riemastuttava syy pysyä pois Facebookista. Tiedätkö, ei se haittaa, jos ei joka päivä päivitä. Voit laittaa sinne jonkun aforismin kerran kuussa, niin se kestää aikaa :D

[Anne Rongas]

Pauliina Mäkelä kuvaili monipuolisesti aiheeseen liittyen omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan Sometu-blogissa.