Seminaari 17.2.2009: opetuksen suunnittelu ja yhteisöllisen oppimisen tukeminen sosiaalisen median ympäristöissä

[Niina Impiö]

Hei! Jatketaan täällä tiistain seminaarissa aloitettua keskustelua. Verkkovierailijoina seuraavan kolmen viikon ajan ovat tässä keskustelussa seminaarissa alustuspuheenvuoron pitäneet tutkija-opettajat Essi Vuopala ja Minna Pesonen sekä sosiaalisen median opetuskäytön asiantuntija Anne Rongas.

Tervetuloa mukaan myös opetuksen kehittämisestä kiinnostuneet henkilöt, jotka eivät päässeet mukaan seminaariin!

[Harto Pönkä]

Tervetuloa aloittamaan keskustelua!

Minnan esityksessä käsiteltiin opetuksen suunnittelua ja vaiheistamista, jossa esillä olivat mm. strukturointi ja skriptit. Keskustelua oli esimerkiksi aikataulutuksesta, työskentelyn skriptaamisen tiukkuudesta/väljyydestä ja opiskelijoiden roolittamisesta verkkokurssilla. Essin esityksessä paneuduttiin mm. yhteisölliseen oppimiseen ja opetuksen ohjaamiseen verkossa (opettaja tuutorina). Keskustelussa tuli esille mm. palautteen antaminen ja pyytäminen sekä opiskelijoiden että opettajan näkökulmasta.

Itselleni jäi mieleen erityisesti keskustelu siitä, miten yhteisöllinen oppiminen sopii eksakteihin sisältöihin. Mitä yhteisöllinen oppiminen tarjoaa esim. matematiikan oppimiseen? Siitä olimme kaikki (?) samaa mieltä, että oppiminen tapahtuu viime kädessä yksilötasolla, mutta miten esimerkiksi keskustelu muiden kanssa voi auttaa laajojen aihekokonaisuuksien oppimisessa - olkoonkin, että ne olisivat "tiukkoja faktoja"? Olisi mukava kuulla kokemuksia ja ajatuksia tästä.

[Anne Rongas]

Hei, onko näiden esitysten aineistoja jossakin saatavilla? Raportteja, taltiointeja tms. Olisi kiva saada pieni yleiskuva.

[Harto Pönkä]

Valitettavasti Jaiku yski, kun oli tarkoitus tehdä raportointia sinne. PPT-esitykset ovat blogissa: http://develope.wordpress.com/2009/02/09/seminaari-25-opetuksen-suu...

Ensi viikon alkuun mennessä blogiin tulee myös raportti.

[Harto Pönkä]

Seminaarin raportti on nyt julkaistu blogissa:
http://develope.wordpress.com/2009/02/20/ennakointi-ja-suunnittelu-...

Samalla kannattaa lukea kuukauden juttu, jossa hankkeessa opettajana mukana oleva Tiina Hämäläinen kertoo kurssistaan:
http://develope.wordpress.com/2009/02/20/kuukauden-juttu-develope-o...

[Niina Impiö]

Hei Anne,

toivottavasti Harton vinkkaamat kalvot seminaariesityksistä auttavat sinua pääsemaan kiinni teemaamme. Seminaarin tavoitteena oli luoda kokonaiskuvaa siitä, mitä osa-alueita opetuksen suunnitteluun kuuluu. Lisäksi pohdimme sitä, miten voimme opetuskokonaisuutta suunnitellessa huomioida oppimisprosessin tukemisen. Olet Anne ymmärtääkseni paljon hyödyntänyt opetuksessasi sosiaalista mediaa. Millaisena sinä olet kokenut opetuksen suunnitteluprosessin, kun opetuksen kokonaisuutta suunnitellaan sosiaalisen median ympäristöihin?

[Juha-Matti Tirilä]

(Äh, taisi mennä väärään kohtaan ketjua, mutta siis tuossa yllä aika lähellä lienee Harton viesti, josta tähän on kimmoke poimittu.)

Harto, olen mietiskellyt juuri tuota "eksaktit" tieteet vs. (esim.) ihmistieteet, ja siis yhteisöllisen oppimisen näkökulmasta. Toistaiseksi vain silloin tällöin vähän pähkäillyt, mutta olisi houkuttelevaa perehtyä asiaan vähän enemmänkin. Naivii veikkaukseni kyllä on, että siinä joutuu heti vähän syvempien vetten äärille, jo heti määrittelykysymyksissä. Mutta siis, tähän hätään vain jotain kevyttä spekulointia.

Aloitanpa siis heti rehvakkaasti kahdella stetsonveikkauksella: (i) arvelen, että suurempi osa matemaatikoista (joo, siis olen matemaatikko) olisi sitä mieltä, että jotain uniikkia ja nimenomaan "eksakteille" tieteille luonteenomaista asiaan liittyy - jopa niin, että monet ihmistieteilijöiden käyttämät lähestymistavat oppimiseen eivät sovellu matematiikkaan, "kun kysehän ei ole mistään mielipiteenvaihdosta, vaan ehdottomista totuuksista"; (ii) Tosiasiassa perimmäisistä oppimisen prosesseista ja käsiteltävistä asioista saavutetun ymmärryksen yleisluonteesta olisi löydettävissä niin paljon eri tieteenaloja ydistävää, että eksaktiuden kilven taakse ei kannattaisi lukkiutua, vaan olisi parempi ottaa käytännön työssä ennakkoluulottomasti muilta mallia monissa asioissa, ja samoin jakaa omia hyviä käytäntöjä muille.

(En tiedä, onko tuo muka-lainaus tuossa ekassa kohdassa jo liian jyrkkä, mutta toisaalta, kaikenlaista sitä tuolla kylillä kulkiessa kuulee.)

Onhan tietenkin selvää, että yksittäisten oppimistapahtumien *näkyvät* tavoitteet saattavat vaihdella hyvinkin paljon aihepiiristä toiseen: matemaatikko haluaa yleensä yksittäisen laskuharjoituksen tuotokseksi *oikein* ratkaistun tehtävän ja koodari virheettömästi toimivan ohjelmanpätkän, kun taas muissa yhteyksissä tuotos saattaisi olla radikaalisti erilainen. Tämä voisi *ehkä* aiheuttaa juuri noita oletettuja tieteenaloja luokittelevia ensireaktioita. Mutta eivätköhän oppimisen perimmäiset tavoitteet ole vähän muualla kuin siinä, että paperille ilmestynyt päättelyketju on pätevä.

Oma arvioni on noin lyhyesti sanoen se, että oikeasti eksaktit tieteet ovat oppimisen - niin yksilöllisen kuin yhteisöllisen - näkökulmasta aika lailla samoilla viivoilla.

Mutta veikkailu sikseen. Osaako kukaan antaa suoralta kädeltä viittauksia tutkimuksiin tai perustellumpiin mielipiteisiin?

[Essi Vuopala]

Mielenkiintoista pohdintaa Juha-Matti. Valitettavasti en ole matematikaan opetuksen asiantuntija, mutta matematiikan didaktiikka -kurssia parhaillaan opiskelevana olen näiden samojen kysymysten äärellä eli miten opettaa matematiikkaa yhteisöllisen oppimisen ideaa hyödyntäen. Esitänpä tässä joitain pohdintojani aiheesta.

Näkemykseni mukaan yhteisöllisten opiskelutapojen hyödyntäminen ei ole kiinni siitä, oletetaanko vastauksen olevan yleisesti pätevä fakta vai enemmänkin perusteltu näkökulma opiskeltavaan aiheeseen. Tähän loppupäätelmään Sinäkin käsittääkseni olet tullut :) . Yhteisöllisen oppimisen idean taustalla olevat teoriat korostavat oppimisprosessin merkitystä lopputuloksen sijaan. Prosessissa taas korostetaan sosiaalisen vuorovaiktuksen merkitystä. Matematiikan opiskelussa päättelyketju, joka johtaa tiettyyn lopputulokseen, nähdään yhtä arvokkaana ja mielenkiintoisena kuin lopputulos. Ja nimen omaan prosessin ymmärtäminen vie oikeaan lopputulokseen. Päättelyketjut sen sijaan voivat olla erilaiset, vaikka lopputulos olisikin sama. Yhteisölliset työskentelytavat auttavat oppijoita ulkoistamaan omaa ajatteluaan ja perustelemaan tekemiään ratkaisuja muille. Tällöin oma ymmärrys opiskeltavasta asiasta syvenee ja muut oppijat näkevät erilaisia ratkaisumalleja. Parhaimmassa tapauksessa oppija, joka ei ymmärtänyt käsiteltävää ongelmaa, löytää itselleen sen päättelylogiikan, joka sopii yksiin hänen ajattelumaailmansa kanssa.

En ole löytänyt teosta, joka käsittelisi yksinomaan yhteisöllisten työskentelytapojen soveltamista matematiikan opetuksessa, mutta esim. ongelmalähtöisestä matematiikan opetuksesta on kirjoitettu enemmän. Ongelmalähtöisyyshän ei sinällänsä ole yhtä kuin yhteisöllinen opiskelu, mutta teoreettiselta taustaltaan näissä kahdessä lähestymistavassa on paljon yhteistä. Ongelmalähtöisessä opetuksessa keskeistä on toimintakeskeisyys sekä oppijoiden välisen vuorovaikutuksen korostaminen ongelmaratkaisuprosessissa. Oletuksena on, että matemaattinen ongelma tulee ratkaistuksi, kun oppijat yhdistävät aiemmat tietonsa ja kokemuksensa ja neuvottelevat niistä yhdessä. Oppijat joutuvat siis hyödyntämään ja ottamaan huomioon monia eri näkökulmia oikeaan lopputulokseen pääsemiseksi.

Itselläni on tutustumisen alla seuraava teos: Teaching mathematics through problem solving (Frank Lester, toim.). Teoksessa kösitellään ongelmalähtöistä matematiikan opetusta perusasteen opetuksessa, mutta lähestymistapa on tietysti sovellettavissa myös yliopistokontekstiin.

Hmm, tämä viesti ei tainnut tarjota juurikaan vastauksia, mutta kenties jatkaa Sinun pohdintojasi aiheesta.

Jatketaan tästä!

---Essi

[Juha-Matti Tirilä]

Hei, Essi, ja kiitokset mietinnöistäsi. Tästä oli myös pitkällisesti puhetta illalla Irkissä parin kaverin kanssa.

Tulin jälkikäteen vähän epävarmaksi tuosta veikkauksestani (i), ainakin osittain. Toki porukka sankoin joukoin myöntää, että yhteisistä ponnisteluista on iloa. Taisin tavoitella voimakkaammin matemaattisen tiedon ja osaamisen luonteeseen viittaavaa kannanottoa, niin kuin se virkkeen alkuosa antaakin ymmärtää. En kuitenkaan osaa muotoilla tarkennettua veikkausta tähän nyt äkkiseltään, enkä varsinkaan yhdistää sitä yhteisölliseen oppimiseen - ja ehkä on parempikin antaa ensin tilaa muille mielipiteille ja avauksille.

Jos keksin jotain järjellistä, niin palannen asiaan ensi viikolla.

Ai niin. Törmäsin Edtechin nettisivuilla tämmöiseen tutkimusaiheeseen: "Metakognitiiviset prosessit verkostoperustaisessa matematiikan ongelmanratkaisussa" (Hurme). Onkohan tällä suunnalla vielä aktivismia?

[Essi Vuopala]

Itse asiassa Tarja-Riitta Hurme on tulossa meidän jatko-opintoseminaariin kertomaan omasta tutkimuksestaan, joka siis liittyy mainitsemaasi aiheeseen. Tervetuloa mukaan! Seminaari pidetään ensi viikon torstaina 26.2. klo. 13.30-15.30 tilassa KTK234.

[Juha-Matti Tirilä]

Oho, kiitoksia vinkistä. Enköhän tule kuuntelemaan, kun kerran sain luvan =:]

[Niina Impiö]

Juha-Matti, tervetuloa mukaan jatkosemppaan minunkin puolestani! Tarja-Riitta esittelee jo lähes valmista väitöstutkimustaan, joten hän on todellakin syventynyt tähän teemaan jo pidemmän aikaa.:)

[Juha-Matti Tirilä]

Tuota noin. Saapiko tuota ehdottaa kahdelle tutullekin? (Okei, myönnetään, että Jannea jo vähän houkuttelin mukaan. Eli siis vielä yhdelle mainostaisin.)