"Yhteisöllisyyttä" määrittelemään Wikipediaan & Wikisanakirjaan

[Juha Kämäräinen]

Sekä suomenkielisestä Wikipediasta että Wikisanakirjasta puuttuu artikkeli Yhteisöllisyys. Tämä on joko a) huvittavaa tai b) syvästi oireellista. Kutsunkin arvoisia sometulaisia käsite- ja termitalkoisiin. Aineksia voidaan kerätä tämän merkinnän jatkoksi, mutta tällöin pitää kiinnittää erityistä huomiota lähteisiin, jotta kertynyttä sisältöä voidaan Wikipediassa tai Wikisanakirjassa käyttää.

Toinen tapa on reagoida artikkelitoiveeseen http://fi.wikipedia.org/wiki/Wikipedia:Artikkelitoiveet ja perustaa suoraan artikkeli ja kirjoittaa siitä vähintään kunnon tynkä lähteineen ja linkityksineen. Myöhemmin se voidaan ottaa vaikka viikon yhteistyöksi. Minusta tuntuu että tämä aihe tarvitsee ja ansaitsee omat artikkelinsa sekä Wikipedian että Wikisanakirjan puolelle. Helpointa lienee aloittaa Wikipediasta.

[Anne Rongas]

Tärkeä havainto. Myös Verkosto-artikkeli on aika vaisu. Kuuluttelen tästä lisää, jahka päästään arjen puolelle.

[Pauliina Mäkelä]

Tässä käsite- ja termitalkoisiin ensimmäisiä linkkejä sekä muutamia poimintoja näiltä sivuilta:

Yhteisöllisyys

Tampereen yliopisto/Työhyvinvointiopas: Yhteisöllisyys lisää työhyv... : Yhteisöllisyys on aineetonta pääomaa, joka voi muuttua aineelliseksi pääomaksi. Tämä on mahdollista yhteisöllisyyden positiivisten vaikutusten ansiosta: terveys, hyvinvointi, oppiminen ja tuloksellisuus lisääntyvät. Yhteisöllisyys edellyttää erilaisuuden hyväksymistä: sen avulla saadaan uusia näkökulmia organisaation toiminnasta. Tällöin tarvitaan dialogia, vuorovaikutusta ja kaikkien osallistumista, jotta jokainen uskaltaa kertoa omista kokemuksistaan. Näin on mahdollista oppia kokemuksista ja parantaa jatkuvasti suoritusta.

Väestöliitto/Yhteisöllisyys: Sukulais- ja tuttavapiirimme ovat voimavaramme. Ilman muita ihmisiä emme jaksa. Työssä käyvällä on yleensä työyhteisö täyttämässä yhteisöllisyyden tarvetta. Kotona olevalla pienen lapsen äidillä tai isällä on myös tarve aikuiskontakteihin. Oman turvaverkoston luomisen voi aloittaa vaikka lähihiekkalaatikolta. Tutustuminen muihin aikuisiin voi kuitenkin olla helpompaa jossain ryhmässä, jossa voi tutustua samassa elämäntilanteessa oleviin aikuisiin.

Taloustutkimus Oy/Liikkuva kuva ja yhteisöllisyys netin käytön kasv...: Netin yhteisöllisyys ei kuitenkaan enää ole tuttua pelkästään nuorille, sillä jo runsas neljännes kaikista suomalaisista netin käyttäjistä vierailee nettiyhteisöissä ainakin silloin tällöin. Tärkein nettiyhteisöjen käytön motiivi on kuulumisten vaihto ystävien ja tuttavien kanssa.

Mari Koistinen/Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä netissä: Kulutusjuhla on yksi esimerkki tavasta muodostaa yhteisöllisyyttä: sen kautta voin minäkin rakentaa omaa identiteettiä, mutta samalla kokea kuuluvani tiettyyn porukkaan ja pääsen vaikuttamaan juuri haluamallani tavalla. Tietysti myös omat blogit ovat näitä identiteetin rakennuspalikoita.

Arvofoorumi/Mitä yhteisöllisyys nykyään tarkoittaa?: Mielestäni yhteisöllisyys toteutuu nykymaailmassa parhaiten juuri netissä. Netissä keskustelufoorumien jäsenet neuvovat toisiaan, kannustavat ja lohduttavat. Myös keskusteluun juuri mukaan tulleet huomioidaan ja pahan olonilmauksiin puututaan heti. Harva koulua tai työpaikkaa vaihtanut saa niin nopeasti ystäviä. Yleisesti ottaen yhteisöllisyys tarkoittaa mielestäni yhteistä kiinnostusta kanssaihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Ideaalimaailmassa auttaminen olisi arkista. Myös naapurin Matti voisi puuttua tupakilla salaa käyvän nuoren harrastukseen tai Selma ruokkia seinänaapurin kissat tämän matkan aikana. Kuinka moni meistä tervehtii kaikkia naapureitaan tai tuntee näitä etunimeltä? Terveydenhuoltoalalla näkyy ikävästi, kuinka yhteisöllisyyden lisäksi myös perheen merkitys on katoamassa. Vanhukset jätetään yksin, lasten pahoinvointi lisääntyy, stressaantuneet keski-ikäiset eivät kehtaa pyytää apua sisaruksiltaan. Ongelmaan tuskin on yksinkertaista ratkaisua.
*
Minulle yhteisöllisyys tarkoittaa, edelleen, välittämistä ja vastuuta samaan yhteisöön kuuluvista.
*
Sitähän se yhteisöllisyys tarkoittaa, että ihmisellä on jokin, mihin tuntee kuuluvansa.
*
Yhteisöllisyys minulle tarkoittaa joukkoa, jossa kaikki tukevat toinen toisiaan. Myös sellaista, joka ei ole paras ystävä tai jota pitää outona tai heikompana. Yhteisössä voi olla oma itsensä ja on turvallinen olo.
*
Yhteisöllisyys on jotain, jota jokainen ihminen tarvitsee, mutta jolle ei saa asettaa liian suuria odotuksia.
*
Ulla Heinonen/Sähköinen yhteisöllisyys - kokemuksia vapaa-ajan, työ...: Mitä on yhteisöllisyys virtuaaliympäristössä? Sähköinen yhteisöllisyys kuvaa verkossa työskentelevien, kouluttautuvien ja vapaa-ajallaan netissä seurustelevien kokemuksia siitä mitä yhteisöllisyys on virtuaaliympäristössä. Pääosassa ovat näkemykset ja käsitykset siitä, miten erilaiset yhteisöt verkossa toimivat ja mihin niissä toimiminen perustuu. Lisäksi näistä kokemuksista välittyy millaisilla motiiveilla ihmiset ihmiset liittyvät verkkoyhteisöihin ja millaisilla tavoilla niissä toimitaan.

Opentiellä/Tunteet tekevät virtuaalisen yhteisön: Voisin haastaa verkkoyhteisöllisyyden tunnetekijöiksi vimman ja turhautumisen, kiinnostuksen ja välinpitämättömyyden, voiman ja saamattomuuden sekä narsistisen itseyden ja hajoamisen jännitteet. Ja muita kokemuksillisia tunnetiloja voisivat olla levottomuuden ja levollisuuden, pidättyvyyden ja välittömyyden, poissaolon ja läsnäolon, piittaamattomuuden ja herkkyyden, hukassaolon ja intuitiivisuuden, riippuvuuden ja mielenkiinnon sekä kuormittumisen ja tasapainon ulottuvuudet. Ja juuri niiden takia virtuaalinen yhteisöllisyys virtailee tihentymisen ja ohentumisen sekä osittaisuuden ja väliaikaisuuden tiloissa.

[Juha Kämäräinen]

Erittäin hyvä "paketti" - saitkin kootuksi aika tavalla aineksia! Minua on mietityttänyt ko. termin ja käsitteen historia: nythän siitä puhuvat kaikki, mutta onko se vasta tämän päivän tarpeeseen ilmaantunut päiväperho, vai onko samaa termiä käytetty aikaisemmin? Tai ehkä yhteisöllisyys on korvannut aiempia, lähellä olevia, mutta eri tavoin latautuneita termejä, kuten solidaarisuus, yhteenkuuluvuus, me-henki tms.?

[Anne Rongas]

Reijo Wilenius kirjoitti 1991 pienen kirjan: Mihin maailma menee. Kirjan näkökulma on yhteiskuntafilosofinen. Tarkasteltuaan taloudellisten rakenteiden muutoksia, hän toteaa: "Vähintään yhtä merkittävä asia on ihmiskunta henkisenä yhteisönä." Hän, kuten monet muutkin 90-ajattelijat, korostaa paikallisen uutta tulemista: "mitä enemmän liikkuu maailmalla, sitä enemmän kaipaa kulttuurista kotipaikkaa, johon voi välillä palata." Wilenius ei usko ylikansallisen yhtenäiskulttuurin ja säätelyjärjestelmän syrjäyttävän lähiyhteisöjä.

"Yhteiskuntakoneiston osaseksi vieraantunut yksilö etsii jälleen lähempää yhteisyyttä perheessä, työ- ja asumisyhteisössä. Kysymys lienee tässäkin veljeyden (yhteisvastuun) periaatteen uudesta tulemisesta, joka näkyy esimerkiksi keskustelussa yrityskulttuurista ja yrityksestä yhteisönä."

"Mutta myös perheyhteisön arvo on uudessa nousussa, samoin kuin asuinyhteisön arvo elinympäristön muodostajana. Tämä saattaa olla osittain toiveajattelua, mutta yllättävämpiäkin käänteitä on historiassa tapahtunut. Käänne yhteisöllisyyteen saattaa liittyä 'naisen' elementin nousuun yhteiskunnassa 'miehisen' rinnalle."

Wilenius, R. (1991). Mihin maailma menee. Näkymiä kriisien aikaan, kehityksen mahdollisuuksiin. Helsinki: WSOY. Sivut 110-111.

Tämä teksti oli siis 18 vuotta vanhaa. Monet meistä, jotka olemme olleet kansalaistoiminnassa, tunnistamme yhteisöllisyyden esiin nostamisen pitkältä ajalta. Päiväperho käsite saattaa olla poliittisessa retoriikassa ja patenttivastauksissa, kuinka nämä nuorten/lasten/koulujen ongelmat vältetään.

Ennen puhuttiin myös yhteishyvästä ja yhteisvoimasta sekä yhteisvastuusta, johon Wileniuskin viittaa. Reipas sata vuotta sitten, isovanhempieni aikaan, Suomi oli kovin erilainen maa. Koettiin konkreettisesti se, että vain yhteistuumin vähäväkiset saattoivat parantaa omaa ja lastensa hyvinvointia. Yhteistoiminnassa oli noihin aikoihin vahvasti tulevaisuuden rakentamisen sävy. Se sävy tuntuu nyt puuttuvan, kun puhutaan yhteisöllisyydestä. Nyky-yhteisöllisyys näyttäytyy suojapaikkana pahaa maailmaa vastaan, se on kuin keskiaikainen linna. Vetäydymme yhteisöllisyyden turviin. (Tämä on vähän provosointia.)

[Harto Pönkä]

Yhteisöllisen oppimisen viitekehyksessä aihetta on käsitelty hyvin paljon. Suomeksi määritelmä löytyy esim. kaikista Hakkaraisen & kump. tutkivaa oppimista käsittelevistä kirjoista. Seuraava määritelmä löytyy kirjasta Hakkarainen, K., Bollström-Huttunen, M., Pyysalo, R., & Lonka, K. (2005). Tutkiva oppiminen: matkaopas opettajalle:

Yhteisöllinen oppiminen (collaborative learning) perustuu yhteisöllisen opiskelukulttuurin luomiseen. Yhteisöllisyyden ytimenä on luottamus siihen, että jokainen panostaa yhteiseen asiaan. He eivät keskity omaan menestymiseensä, vaan siihen että yhteinen työ saadaan tehtyä. Yhteisöllisyydessä on samanlaisia piirteitä kuin prosessikirjoittamisessa tai lasten leikissä. Keskeistä on, että ideoiden ja ajatusten alkuperää ja keksijää on vaikea osoittaa. Yksi oppilaista saa idean, kehittelee sitä hieman ja sitten luonnostelee sen. Toinen oppilas tarttuu ideaan ja kehittelee sitä edelleen: "Tuo sai minut ajattelemaan, että..." Kolmas oppilas miettii, että ehkä tähän voisi lisätä vielä jotain hänen omasta kokemuspiiristään. Yhteisöllisen oppimisen tarkoituksena on, että ihmiset pystyvät ylittämään itsensä, kun he saavat ideoita, apua ja tukea toisiltaan. Tässä mielessä yhteisöllinen oppiminen on aitoa tiedon rakentelua. Se voi tapahtua joko pienryhmissä tai tietokoneavusteisissa oppimisympäristöissä.

Vaikka tässä puhutaan oppimisesta ja oppilaista, sama pätee myös laajemmin yhteisölliseen työskentelyyn. Tämä määritelmä edustaa nykyistä oppimistutkijoiden käsitystä, ja se on teoreettisena määritelmänä tavoitteellinen. Käytännössä "yhteisöllisellä oppimisella" tarkoitetaan milloin mitäkin riippuen käsitteen käyttäjästä. Pierre Dillenbourg kertoo lisää: http://tecfa.unige.ch/tecfa/publicat/dil-papers-2/Dil.7.1.14.pdf

Lisäksi tulee huomata, että yhteisöllisyyttä (collaborative) ei pidä sekoittaa yhteistoiminnalliseen (cooperative). Jälkimmäisellä tarkoitetaan usein lähinnä työnjakoa ryhmän oppilaiden kesken, jolloin lopputuotos ei ole samalla tavalla koko ryhmän ponnistelujen yhteinen ja jaettu tulos kuin yhteisöllisessä oppimisessa.

[Juha Kämäräinen]

Hienoa! Tästähän näitä aineksia kertyy. Löytäisitkö vielä viitteen tuohon viimeisen kappaleen erotteluun, joka on hyvä esittää artikkelissa. (Tiedän, että wikipediaanien leimakirves "kenen mukaan?" heilahtaa oitis, jos tuon näkemyksen pistää ilman viitettä.)

[Harto Pönkä]

Erottelu löytyy esimerkiksi viittaamastani Hakkarainen ym. kirjasta. Mutta parempi lähde on esim. Hakkarainen, K., Lonka, K., & Lipponen, L. (2004). Tutkiva oppiminen: järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. (Itsellä vaan sattui olemaan toi toinen kirja käsillä.)

Jos ihan lähteille haluaa päästä, niin suosittelen vilkaisemaan kirjaa How people learn, joka löytyy netistä ja on julkaistu myös suomeksi nimellä Miten opimme: aivot, mieli, kokemus ja koulu (WSOY, 2004).

[Juha Kämäräinen]

Vääntelin kertyneestä aineistosta oheisen, alustavan kaavion artikkelin rungoksi. Se noudattaa enimmäkseen Wikipedian artikkelin totunnaista rakennetta ja hienompaa jaottelua keskivaiheilta vielä puuttuu. Mutta tältä pohjalta pitäisi jo syntyä kunnollinen aloitus. (Jos jotakuta se puoli kiinnostaa, niin kaavio on tehty Mindmanagerilla.)

[Juha Kämäräinen]

Tallensin artikkelin Yhteisöllisyys ensimmäisen version Wikipediaan 13.5. 2009 klo 21.32. Artikkelin keskustelualueelle kirjoitin vaatimattomat kiitokset tähän keskusteluun tähän mennessä osallistuneille.

[Anne Rongas]

No tämä on kyllä juhlan ja tuuletuksen aihe! WAU!!!

[Jere Majava]

Hmm... On ongelmallista, että suomen kielessä ei oikeastaan ole eri termejä englanninkielen sanoille collaborate ja cooperate. Alkuperäinenkin ero on aika pieni, molemmat tarkoittavat kuitenkin toimintaa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, ts. yhteistyötä.

Sen sijaan yhteisö (eng. community) ja yhteisöllisyys tarkoittavat jotain aivan muuta: jaettuja merkityksiä ja näihin merkityksiin sidottua pitkäkestoista sosiaalista sidettä. Ne eivät siis viittaa lainkaan toimintaan. Siksi käännös collaborative leraning = yhteisöllinen oppiminen on vähintään harhaanjohtava.

Itse asiassa, koko yhteisön käsitteen korostamiselle sosiaalisen median yhteydessä on hyvin vähän perusteita. Historiallisesti linkki verkkovuorovaikutuksen ja yhteisöjen välillä lienee peräsin Howard Rheingoldin teoksesta Virtual Communities vuodelta. Rheingold kuvaa kuitenkin lähinnä varhaisia keksustelupalstoja- ja ryhmiä (kirja on vuodelta 1993), joiden vuorovaikutsumalli on hyvin erilainen kuin nykyisissä sosiaalisissa sovelluksissa.

Törmäsi äskettäin paljon parempaan ja osuvmaopaan kuvaukseen Suorannan & Vadénin teoksesta Wikiworlds, jossa nämä käyttävät (alunperin Andreas Wittelin) käsitettä verkostososiaalisuus (network sociality), joka ymmärtää nimenomaan yhteisöllisyydestä poikkeavaksi soisaalisuuden muodoksi:

It seems reasonable to claim that the mediated practices of young people, at least in the affluent West, point towards a phenomenon called network sociality. The concept of network sociality can be understood in contrast to the idea of community. The notion of community evokes meanings such as stability, coherence, common history, embeddedness, belonging and a certain social recognition (Wittel 2001, 51). It involves strong interaction and long-lasting ties as well as rich narratives of the collective. Conversely, network sociality is not based on a common narrative but on informational acts; as observed by Andreas Wittel (ibid.), network sociality is "not based on mutual experience or common history, but primarily on an exchange of data". In network sociality the social bond is created on a project-by-project basis.

En sano, etteikö sosiaalinen media luo myös yhteisölisyyttä. Pysyvämmät verkostot (esim. juuri sometu) voivat muodostua myös yhteisöiksi ja luoda yhteisöllisyyttä historiansa ja yhteisten symbolien kautta (esim. verkoston yhteisnen osallistuminen ITK-päiville oli varmasti voimakkaasti yhteisöllisyyttä luova tapahtuma). Yhteisö ei kuitenkaan ole verkostoille erityisen tyypillinen tai niitä kuvaava sosiaalisuuden muoto. Samoin sosiaalisen median edut oppimisessa eivät perustu mitenkään ensisijaisesti sen yhteisölliseen ulottuvuuteen vaan esim. (yhteis)toimintaan, osallistamiseen ja informaalin ja formaalin oppimisen rajojen rikkomiseen.