Verkko-oppimisprosessien näkyvyys (yksilön prosessit, sosiaaliset prosessit)

[Jarmo Talvivaara]

Hei kaikille,

Itseäni on kiinnostanut jo useamman vuoden ajan verkko-oppimisen prosessien näkyvyys: mitä me aidosti tiedämme verkossa tapahtuvien opettamisen ja oppimisprosessien luonteesta ja etenkin ”suorituksen aikana” niiden tilasta?

Taustalla tässä on premissi, jossa opettajan rooli ohjaajana korostuu verkko-opetuksen prosesseissa. Tämän vuoksi, pystyäksemme ohjaamaan laadukkaammin, tulee meidän todennäköisesti olla perillä siitä, millaista prosessia olemme ohjaamassa. Oikea-aikainen ja oikeanlainen interventio lienee haastavaa, ellemme pysty ”näkemään” mistä on kyse. Oppimisen hajautuminen verkkoon tai prosessien sosiaalistuminen eivät ole ainakaan minun mielestäni tarpeeksi hyviä syitä sille, että prosessien näkyvyyttä ei pitäisi lisätä ja selvittää tarkemmin. Se on jo teknisesti haastavaa, mutta tuo haastavuus on mielestäni sekundääristä: korostan jo tuota aiemmin esittämääni lähtökohtaa opettajan roolista ohjaajana.

Toivon teiltä aktiivisilta kommentteja tähän aihepiiriin liittyen. Vaikka itse nyt tätä tuputan, niin väitän, että liittyy useamman meidän toimintaan: kommentit, kritiikki, vinkit tutkimukseen yms. ovat äärimmäisen tervetulleita. Sosiaalisen median ympäristöjen taidetaan yleisesti nähdä tuovan tähän apua, mutta mille tasolle parhaimmillaan pääsemme. esim. Wikissä tuotokset eivät ole vain tehty/tekemättä tuotoksia, vaan kirjoittamisen prosessia voidaan parhaimmillaan seurata. Kirjoittamisen prosessin loki ei liene kuitenkaan sama, kuin oppimisen "loki" - ja tuo lokikaan ei liene riittävä laadullinen mittari oppimisprosessin kokonaisuuden tarkastelulle? Mutta, tuossa kysymys vain yksinkertaisesta esimerkistä - monella on laajempia ja syvempiä esimerkkejä, joista mielelläni kuulisin.

Verkko-oppimisesen prosessien näkyvyydessä lienee syytä tavoitella oppijakohtaista kontekstia; jos halutaan oppijalähtöisyyteen päästä, niin ei tässä pelkästään mutulla, strategioilla tai kokonaisilla opiskelijaryhmillä pelkästään voidakaan pelata. Etenkin oikea-aikaisen intervention tasolla on päästävä näkemään yksittäisen oppijan toimintaa yksittäisien jopa opintojaksojen osien tasolla: kenen kohdalla oppimista pitää ohjata NYT, kenen ei - kenen kohdalla pitää, MITEN ohjataan? etc. Asiaa pitää toki tarkastella laajemmassakin kontekstissa (opintojakso, teema/juonne, tutkinto, ryhmä, etc.), mutta intervention osalta ymmärtänette tämän haasteen. Lisäksi, vaikka tavoitteena olisi päästä näkemään oppijakohtaisia prosesseja, olisi silti syytä päästä esim. ryhmässäoppimisen prosesseihin käsiksi – nämä lienevät luonteeltaan erilaisia kuin yksilöitten? Etenkin sosiaalista mediaa ja sosiaalisia oppimisprosesseja tuntevat voivat varmasti neuvoa newbietä.

Mainittakoon vielä, että olen kiinnostunut asiasta ensisijaisesti positivistisesti ("voidaanko näkyvyyttä lisätä", "miten näkyvyyttä voidaan lisätä, "miten näkyvyyden lisäämisellä voidaan parantaa oppimisen mittaamista", "miten tämä tapahtuu"), en niinkään siitä, onko tuo mittaaminen jonkun mielestä tarpeellista tai tarpeetonta (normatiivisuus).

t. Jarmo

[Heli Nurmi]

Siinä sitä ollaan. Kun Virven kommentti näkyi meilissä niin ajattelin minäkin kertoa mitä olen näissä merkeissä tällä viikolla miettinyt. Laitan vastauksen tähän väliin kun se ei sen kummemmin kuulu mihinkään. On enempi minun poluista jotka ovat virinneet tämän keskustelun takia.

Yksi polku on oppimisprosessi ja sen kuvaukset. Tunnet (puhun nyt Jarmolle mutta koskee teitä muitakin) oppimisprosessin kokonaisvaltaiset kuvaukset Engeström ja Kolb. Kolmas kiintoisa tyyppi näissä merkeissä on Peter Jarvis joka on filosofiaan kallellaan, miettii oppimisen paradokseja ym Aikuiskasvatuslehti 1989,1993 ja olisiko 1996 tai 7. Häneltä löytyi tällainen luento vuodelta 2006. Näkyy olevan Peterillä jo ikää ja oikea ranne siteessä, niinhän se on että sitä pitää varoa.. Siis tuossa luennossa joka on melkein tunnin pituinen, ilmenee että oppimisprosessia emme koskaan tavoita kokonaan. Heh heh. Ei ainakaan Peter ole tavoittanut mutta hän ei olekaan verkko-opettaja. Kiitosta siitä Peterille että hän osaa erottaa mind ja brain eikö sorru siihen että selittäisi aivoilla sitä mieltä. Niin usein tehdään.

Toisena polkuna mietin tutkimuskohteen tarkennusta: esim. oppiminen voi olla
- instrumentaalista, tehtäviä joista voi nähdä edistymisen (esim viimeksi opin SL kurssilla rakentamaan)
- kommunikatiivista, jolloin tarvitaan ihan erilaista seurantaa: on varmaan kommunikoitava
- reflektiivistä, tässä se oppimispäiväkirja ym metakognitiot (mitäköhän muuten Susimetsä saikaan selville verkko-oppimisen metakognitioista, se on Hämeenlinnan videoitu väitös..).

Tuota olen tainnut aiemminkin kysyä että mitä oppimista ajat takaa, ei ole oppimista sinänsä olemassa.
Sitten voisi ajatella kognitio-emootio-tekeminen erottelua mutta sitä ei voi suositella koska kaikki syvälliset oppimisen tutkijat päätyvät siihen että ne ilmenevät aina yhdessä, painotuksia voi eritellä. Virve taisi hyvin kuvata tuossa itsekritiikin suurta merkitystä, onko se metakognitiota vaiko tunnetta?? Ihminen ei ole yksinkertainen, valitettavasti ja onneksi.

Ja nyt palaan raportoimaan hanketta joka oikeastaan koskee tätä samaa asiaa mutta pysyn empiriassa: kerron vaan mitä eri maiden nörtit ovat laatimaani lomakkeeseen vastanneet enkä yritä ymmärtää yhtään enempää.
Tämä keskustelu on kiehtova minustakin (kuten Virve tuossa edellä sanoo) siksi että mieli haluaa välillä irrotella. Hauska nähdä mihin vielä päästään!