Verkko-oppimisprosessien näkyvyys (yksilön prosessit, sosiaaliset prosessit)

[Jarmo Talvivaara]

Hei kaikille,

Itseäni on kiinnostanut jo useamman vuoden ajan verkko-oppimisen prosessien näkyvyys: mitä me aidosti tiedämme verkossa tapahtuvien opettamisen ja oppimisprosessien luonteesta ja etenkin ”suorituksen aikana” niiden tilasta?

Taustalla tässä on premissi, jossa opettajan rooli ohjaajana korostuu verkko-opetuksen prosesseissa. Tämän vuoksi, pystyäksemme ohjaamaan laadukkaammin, tulee meidän todennäköisesti olla perillä siitä, millaista prosessia olemme ohjaamassa. Oikea-aikainen ja oikeanlainen interventio lienee haastavaa, ellemme pysty ”näkemään” mistä on kyse. Oppimisen hajautuminen verkkoon tai prosessien sosiaalistuminen eivät ole ainakaan minun mielestäni tarpeeksi hyviä syitä sille, että prosessien näkyvyyttä ei pitäisi lisätä ja selvittää tarkemmin. Se on jo teknisesti haastavaa, mutta tuo haastavuus on mielestäni sekundääristä: korostan jo tuota aiemmin esittämääni lähtökohtaa opettajan roolista ohjaajana.

Toivon teiltä aktiivisilta kommentteja tähän aihepiiriin liittyen. Vaikka itse nyt tätä tuputan, niin väitän, että liittyy useamman meidän toimintaan: kommentit, kritiikki, vinkit tutkimukseen yms. ovat äärimmäisen tervetulleita. Sosiaalisen median ympäristöjen taidetaan yleisesti nähdä tuovan tähän apua, mutta mille tasolle parhaimmillaan pääsemme. esim. Wikissä tuotokset eivät ole vain tehty/tekemättä tuotoksia, vaan kirjoittamisen prosessia voidaan parhaimmillaan seurata. Kirjoittamisen prosessin loki ei liene kuitenkaan sama, kuin oppimisen "loki" - ja tuo lokikaan ei liene riittävä laadullinen mittari oppimisprosessin kokonaisuuden tarkastelulle? Mutta, tuossa kysymys vain yksinkertaisesta esimerkistä - monella on laajempia ja syvempiä esimerkkejä, joista mielelläni kuulisin.

Verkko-oppimisesen prosessien näkyvyydessä lienee syytä tavoitella oppijakohtaista kontekstia; jos halutaan oppijalähtöisyyteen päästä, niin ei tässä pelkästään mutulla, strategioilla tai kokonaisilla opiskelijaryhmillä pelkästään voidakaan pelata. Etenkin oikea-aikaisen intervention tasolla on päästävä näkemään yksittäisen oppijan toimintaa yksittäisien jopa opintojaksojen osien tasolla: kenen kohdalla oppimista pitää ohjata NYT, kenen ei - kenen kohdalla pitää, MITEN ohjataan? etc. Asiaa pitää toki tarkastella laajemmassakin kontekstissa (opintojakso, teema/juonne, tutkinto, ryhmä, etc.), mutta intervention osalta ymmärtänette tämän haasteen. Lisäksi, vaikka tavoitteena olisi päästä näkemään oppijakohtaisia prosesseja, olisi silti syytä päästä esim. ryhmässäoppimisen prosesseihin käsiksi – nämä lienevät luonteeltaan erilaisia kuin yksilöitten? Etenkin sosiaalista mediaa ja sosiaalisia oppimisprosesseja tuntevat voivat varmasti neuvoa newbietä.

Mainittakoon vielä, että olen kiinnostunut asiasta ensisijaisesti positivistisesti ("voidaanko näkyvyyttä lisätä", "miten näkyvyyttä voidaan lisätä, "miten näkyvyyden lisäämisellä voidaan parantaa oppimisen mittaamista", "miten tämä tapahtuu"), en niinkään siitä, onko tuo mittaaminen jonkun mielestä tarpeellista tai tarpeetonta (normatiivisuus).

t. Jarmo

[Heli Nurmi]

Olipas sulla kysymyksiä! Hohhoijaa, sanon ensiksi.

Tulin juuri JAMK:n opettajien Optima- harjoitusten ja lomakearviointien pohdintapalaverista, jossa hyviä käytäntöjä haettiin. Sen jälkeen vielä parin kollegan kanssa juteltiin asioista tunnin verran - enpä tiedä tulinko tviisaammaksi... Minua hämmästytti joidenkin opettajien into antaa kahden kesken palautteen kommentin jne viestejä jotka työllistivävt opettajia paljon eikä opiskelija ihan aina edes niitä avannut. Tuo oli nyt päälimmäisenä. En osannut siellä ihmetellä oikein niin jatkan sitten tässä.

Miten voimme puhua oppimisprosessista yleensä? Miten näkyvyyteen päästään? Minä pyydän opiskelijoita kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa (voi valita joku suljetusti tai julkisesti) jotain itselle muistiin opiskelustaan. Minun opetusalat ovat sellaisia että täsmällinen tieto ei ole keskiössä -kuten äsken näin esim. matematiikan tehtäviä.. niissä oli yksi oikea vastaus, minulla on aina monta. Mutta oppimisprosessi ja sen olennaiset kohdat?

Muistaakseni sinä -newbie? - olet niitä jäsennellyt AMK-tasolla. Työelämän osaamisvaatimuksista käsin: must know, nice to know jne

Jos ihan omaa toimintaani ajattelen (siis että miltä pohjalta jollekin kommentoin ja toiselle ei ja aina henk.koht) niin mieleen tulee äskeinen TV ohjelma shakkimestarin kasvusta: miten lukuisten ja lukuisten harjoitusten kautta kaikenlaiset pelin mahdollisuudet siirtyivät pitkäkestoiseen muistiin ja saivat aikaan nopean intuiviivisen toiminnan pelitilanteessa. Tuota samaa on varmaan kaikessa asiantuntijuuden lisääntymisessä. Ensin selvät ohjeet ja harkitut ratkaisut ja sitten vaan tehdään... Samaan tapaan psykologiassa kertyy tietoa ihmisistä vai onko se samaan koska kohde on vielä mutkikkaampi? NO mitä hyötyä tästä nyt sitten on? Tulee ittelle kivempi olo kun jäsentelee ajatuksiaan..

Olit laittanut valokuvan, näytät Pekka Himaselta. Ehkä muistutatkin häntä, heh heh.

[Jarmo Talvivaara]

Hei Heli!

Hienoa - kiitti kommenteistasi - mukava yllätys!

>Olipas sulla kysymyksiä! Hohhoijaa, sanon ensiksi.
Eli kysymykset olivat unettavia? Noh, no can do, heh heh.

Mielenkiintosia kommentteja; olen otettu, että näitä kommentoit - oletan, että tämä ei jää tähän.
Itseasiassa aluksi hieman pohdin, että laitanko postiani tänne - asiahan ei ihan suoraan sosiaalisen median käyttöön liity. Rohkenin kuitenkin siksi, koska itse uskon sosiaalisen median sisältävän niitä piirteitä (ehkä enemmän ryhmän oppimisessa / sosiaalisissa prosesseissa?) joissa tämä tematiikka ilmenee - jos sitä siis halutaan tutkia tarkemmin.

Mainittakoon, että en jahtaa tässä mitään management-aspektia oppimisprosessin kontrollointiin; prosessinäkökulma on niin rajusti ryövätty laadunvarmistuksen ja johtamisen käyttöön. En ole aina varma, että puhutaanko noissa yhteyksissä aidoista prosesseista - itse olen kuitenkin kiinnostunut autenttisista prosesseista - niitä mitä aidosti tapahtuu ja joissa oppiminen "tapahtuu". Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että oppimisprosesseja ei kannata lähteä mallintamaan/kuvaamaan; prosessien kompleksisuus voi tehdä sen, että mallintaminen - kuten usein pelätään - tekee vaarallista yksinkertaisusta, vääriä yleistyksiä ja vääristää oppimisen olennaisia lähtökohtia . Ehkä. Tätäkään ei voi tietää - asiaa on tutkittu niin vähän - argumentteja on puolesta ja vastaan. Mutta oppiminen yksilöllisinä prosesseina -> mallintaminen ei liene se tärkein kluu. Tämän vuoksi yksilöllisen prosessin "suorituksen aikainen" näkyvyys ja ohjaamisen tarpeiden tunnistaminen on se, mikä mietityttää. Mitä prosesseista voi "nähdä" - etenkin verkossa toimiessa? Onko kyse oppimisprosessista vai -prosesseista? Onko edes oppimisprosesseja vai oppimiseen vaikuttavia prosesseja? Oppiminen toimintana vai substanssina: kahtiajako vai kaksi eri näkökulmaa? Molemmat voi tarjota työkaluja opettajalle/ohjaajalle.

Edellinen voi olla tökeröä yksinkertaistusta, mutta ajan takaa oppimisen ja ohjaamisen tarpeen tunnistamista - nimenomaan verkko-oppimisen näkökulmasta. Tätä motivoin itsellenikin esim. näillä klassisilla ja monin paikoin ihan perustelluillakin vasta-argumenteilla, jossa verkko-opetuksen "kasvottomuus", "elekielen ja kehonkielen puuttuminen", "ohuempi vuorovaikutus" etc. pelottaa tai vaikuttaa huonolta opettamiselta/oppimiselta. Asiahan ei ole tosin noin mustavalkoinen; uskon etenkin, että sosiaalisen median syvätuntevat osaavat perustella kattavastikin esim. tuota ryhmässä oppimisen vuorovaikutusta, joka voi käsittääkseni olla rikkaampaa kuin sylikkäin istuen.

Onhan toki selvää, että joissakin (vai monissa? tätä juuri mietin) tapauksissa opiskelijoiden observointi on helpompaa "kontaktissa"; kuitenkin, koska verkko-opetus ja -oppiminen ei ole "enää" tuota usein ymmärrettävää web-sivujen lukemista tai luentojen kuuntelemista -> voidaanko oppimisprosessien (tai oppimiseen vaikuttavien prosessien?) iholle päästä paremmin.

Helin mainitsema oppimispäiväkirja lienee yksi tätä luutumaa rikkova. Opiskelijoiden observointi on toki eri asia, kuin oppimisen seuraaminen. Samoin yksi perinteinen "oppimisen mittari" eli tentti taitaa mitata paremminkin "mitä tiedän", kuin "mitä olen oppinut" tai ainakaan "mitä olen oppinut juuri näissä koulutuksen aikana tapahtuneissa prosesseissa"? Opiskelijoiden vierestä tiivistikin seuraaminen ei välttämättä anna tietoa oppimisen prosesseista - oppimispäiväkirja voinee parhaimmillaan lisätä näiden prosessien todella rikkaasti.

Niin.. kuten mainitsin, tässä on tautologiaa verkko-oppimisen suhteen - aiehepiiri ei suoraan sosiaalisen median aluetta. Täällä on kuitenkin paljon näihin prosesseihin liittyvää keskustelua ja puhetta; siksi uskallan tätä edelleen prosessoida täällä. Vaikka Sometulaisia ei häiritsisi tämän aihepiirin spekulointi (onhan Sometun yhtenä tagina "oppiminen"), otan kuitenkin mielelläni vastaan vinkkejä vastaan a) aihepiiriin liittyvistä mielenkiintoisista tutkimuksista (ollut muuten yllättävän vaikea löytää) b) foorumeista, joissa tätä tematiikkaa sivutaan.

Hyvää vappua kaikille!

[Heli Nurmi]

Hei taas... minulla alkoi mielessä jäsentyä sinun pohdinta ja kysely niin että haet aitoa autenttista verkossa tapahtuvan oppimisen kuvausta/ilmiön tavoittamista.
Millä keinoin siihen voi päästä on seuraava kysymys/ yksi mahdollisista seuraavista kysymyksistä :) ja sitten nousi mieleen tämä verkko-opettajan räppi jonka opiskelija tuotti verkko-ohjaustaidot kurssin lopussa. Emme ohjastaneet taiteellisiin tuotteisiin mutta niitä syntyi silti paljon (tai huomaamattani siihen houkuttelin). Minusta tuossa räpissä on monta kohtaa jotka menee ihan asian ytimeen (siis sen mitä ymmärrän sinun tavoittelevan).
Ao. kurssilla ei ollut yhtään tapaamista mutta viikon intensiivikeskustelu oli pakollinenja se osoitti verkon immersiivisyyden. Vaatii se sellaiset opettajat joille verkossa(kin) oleminen on normaalia, Ihanaisen Pekalta minä paljon opin yhteisen koulutuksemme aikana.

Itse asiassa olen kirjoittamassa juttua jossa käännän päälaelleen nuo lähi vs verkko asenteet, työnimi Miksi virtuaalissa on helpompi muuttua kuin RL.ssä? Kirjoittaakseni sitä avasin tietokoneen ja nyt pitää lopettaa tämä viesti etten kirjoita tänne koko juttua :)

Tuo räppi yhdsitää sosiaalisen median ja verkko-oppimisen - se voisi sopia sometun tunnukseksi johonkin yhteyteen..

[Jarmo Talvivaara]

Hei,

Heli esitti (ilmeisesti "ajatuksia lukien"): "Millä keinoin siihen voi päästä on seuraava kysymys/ yksi mahdollisista seuraavista kysymyksistä" -> tämä on nimenomaan yksi niistä näkökulmista joiden avaamista haluaisin nähdä.

Olen tässä ensimmäisenä haalimassa kasaan erilaisia määritelmiä oppimisprosessista: itseasiassa havahduin a) miten vähän itse olen perillä siitä, miten oppimisprosessi tarkalleen ottaen (eri tavoin) määritellään b) miten useassa tutkimuksessa, kirjassa etc. oppimisprosessista puhutaan, sitä kehotetaan suunnittelemaan, ohjaamaan etc., mutta konkreettista kuvausta oppimisprosessista ei ole pohjustukseksi sisällytetty. OK, ehkä odotetaan, että se tiedetään "by default": puhutaanko kuitenkin oppimisprosessistakin usein turhan retorisesti? Sama koskien traditionaalisten oppimisprosessien ja verkko-oppimisprosessien eroa. Prosessithan voivat olla hyvin samantyyliset: niissä on varmasti paljon samaa. Kuitenkin, perinteiseen luokkaopetukseen ja fyysisen läsnäoloon orientoitunut observointi on kuitenkin vaikea toteuttaa verkossa. Tämä ei liene tarpeellistakaan ("verkkoon vientiä 1:1" kehotetaan usein välttämään), mutta kuvannee samalla, että prosessien tarkastelulla voi olla eroja. Ja tässä tarkoitan nimenomaan prosessien "autenttista" luonnetta: miten ne tapahtuvat, en niinkään miten ne mallinnetaan, suunnitellaan, halutaan menevän etc.

Itseäni vain "huolettaa" tuo oma(kin) huoleton suhtautuminen tuohon oppimiprosessin aitoon ymmärtämiseen: opiskelijan oppimisprosessihan ei ole se, miksi sen suunnittelen - se on sellainen, miksi se esim. minun suunnitelmista johtuen/huolimatta autenttiseksi muodostuu. Eli toteutunut on eri asia kuin suunniteltu - joko pieneltä tai suurelta osin. Ohjauksen kannalta lienee tärkeää nähdä tuo "erotus": mittaaminenhan on vertaamista - tässä siis kykyä verrata miten suunniteltu prosessi ja toteutunut prosessi eroavat toisistaan. Itse olen asettanut yhdeksi oletukseksi sen, että näkemällä tätä erotusta voidaan päästä oppijakohtaisesti kiinni niihin näkökulmiin, joihin ohjauksella kannattaa vaikuttaa (joko tekemällä ohjausta tai jopa jättämällä sen tekemättä, jos näin on ko. tilanteessa on tarpeellista, vrt. esim. Vermuntin "yhteisymmärrys vs. haitallinen törmäys")

Itse olen heittänyt tähän mukaan miten traditionaalisesti ymmärretyt ja verkko-oppimisprosessit mahdollisesti poikkeavat(ko?) tosisistaan? Voiko "näkyvyys" olla yksi tällainen teema? Miten oppimisprosesseista saatava tieto ("miten prosessi etenee") voi vaikuttaa ohjaukseen? Miten - usein itsesäätelyn merkitystä korostavaa - verkko-oppimista voidaan tukea mahdollisimman oikea-aikaisella ohjauksella: "talutetaan" silloin kun siihen tarve ja "annetaan olla yksin" kun siihen on tarve, vrt. edelleen esim. tuo Vermuntin "itsesäätelyyn puuttuminen"). Tällöin voitaisiin ajatella, että ohjaustoimenpiteiden positiivinen vaikutus voitaisiin "varmistaa", kohdistaen se oikeisiin kohteisiin ja oikea-aikaisesti, mikä ei ole n. 10 vuoden verkko-opettajan ja -opiskelun kokemuksella ainakaan minusta ollenkaan helppoa. Jos tästä lähtee itseään tarkkaan tarkastelemaan - miten noista asioista varmistuu - joutuu aika kovan paikan eteen ;)

Olen törmännyt kommentteihin (en täällä, ainkaan vielä ; ) ), että tuo vertailu on "jaarittelua" tai oppimisen kannalta epäolennaista välimerkkierotiikkaa: "vastaväittäjät" eivät kuitenkaan ole vielä voineet esittää pätevää tieteellistä tai edes käytännön perustelua/kokemusta sille, ettei lisääntynyt tietämys oppimisesta/oppimisprosesseista voi tuoda lisäarvoa ohjaukseen. Ja tuon edelleen tylsästi esille sen, että ensisijainen kiinnostukseni on positivistinen.

Olen ehdottomasti itsekin myötämielinen tuota proaktiivisuutta, suunnittelua ja toiminnan ohjaukseen suuntaavuutta kohtaan hyvän oppimisen edellytyksenä (esim. Engeström, Koli ja lukuisat muut kotimaiset sekä kansainväliset lähteet). Tässä ilmenee vain tuo sama problematiikka, kuten esim. Koli hyvin esittää ohjaamisesta, miten se ensisilmäyksellä tuntuun niin helpolta ja selvältä: ("tottakai tiedetään mitä se on", "tottakai niin tehdään", "tottakai siihen satsataan", jne.). Itse jaagaan tuota samaa näkökulmaa oppimisprosessista: aina ei välttämättä riitä, että aina vain tunnustetaan että oppimisprosessi "on siellä", vaan varmistua siitä, että esim. hyvän ohjauksen varmistamiseksi ohjattava "kohde" ymmärretään tarpeeksi syvällisesti. Lisäksi, oppimisprosessi lienee aina yksilökohtainen: tämä mahdollistanee nähdä asioita oppimisprosessin kautta oppijakohtaisesti, samalla se on haaste - ohjausta ei voida verkossakaan tehdä aina ryhmäkohtaisesti. Ne kommentit, että "ei ole aikaa ohjata kaikkia yksilöinä" menee minulla tuohon normatiiviseen koriin ja en ole ottanut niihin kantaa.

Tähän voisi kuvitella liittyvän pedagogisten näkökulmien lisäksi jopa opetuksen ja oppimisen autenttisiin prosesseihin liittyviä kulttuurisia piirteitä: nämähän ovat usein niitä, joita on todella vaikea tunnistaa/tunnustaa, mutta niillä - jopa pienilläkin asioilla voi olla voimakas vaikutus. Niiden huomiomatta jättäminen on myös toimenpide (esim. oppimista ei ohjata niiden osalta) - pelkkä subjektiivisesti "epäolennaisena pitäminen" ei riittäne?

Oppimisen kannalta vaikuttavat asiat vaikuttanevat niiden tieteellisestä "taksonomiasta" riippumatta: ohjauksen kannalta olisi vain olennaista pystyä näitä näkemään, "erottelemaan" ja ohjaamaan oppijaa näidenkin vaikuttavien asioiden kanssa toimimisessa.

Ohjausresurssien rationalisointiahan tämä myös voi tukea, joten joku voinee innostua tästä ihan managementin tukemisen vuoksi. Itse en tätä hirveän keskiöön tuo: taloudelliset, manageriaaliset, yms. lisäarvot taitavat usein tupata tulemaan "bonuksena" hyvästä opetuksesta ja oppimisesta ikään kuin kylkiäisenä. Jos ne ovat seuraus, eivät ne ole tässä primääri asia.

Eli.. vinkkejä hyvistä perustavaa laatua olevista oppimisprosessin/verkko-oppimisprosessin määritelmään liittyvistä lähteistä/tutkimuksista otetaan edelleen vastaan ;) Ja kun kyllästytte saman asian jankkaamiseeni, niin huomioittehan tuon disclaimerini "olen kiinnostunut asiasta ensisijaisesti positivistitsesti" ;)

t. Jarmo

[Virve Vainiala]

Hei Jarmo!
Esitit aloituksessasi niin paljon pureskeltavaa, että tartuin sitten siihen, joka tuntui avautuvan minulle, nimittäin:

"ajan takaa oppimisen ja ohjaamisen tarpeen tunnistamista - nimenomaan verkko-oppimisen näkökulmasta"

Tätä olen itsekin pohtinut sekä verkossa oppijan että ohjaajan kannalta. Yksinkertaistettuna voisi kysyä, mikä on liian vähän ja mikä on liian paljon.

Olen viimeisen vuoden aikana osallistunut kahdelle verkkokurssille, joiden vetäjät olivat persooniltaan hyvin erilaisia, ja tämä tietysti heijastui myös siihen, miten he osallistuivat verkkokeskusteluun. Kiinnostavaa oli myös haastatella verkko-ohjaajaa. Sain tällä tavalla sellaista tietoa, jota ei opiskelijan roolissa saa.

Pohdin, missä kohdissa verkko-ohjaajan työ muistuttaa "normaalia" opetustilannetta ja missä nämä poikkeavat toisistaan - ja nyt en tosiaankaan tarkoita ei-kielellisten piirteiden puuttumista verkko-opetuksessa vaan jotakin ihan muuta.

Heli Nurmen puheenvuorossa mainitaan myös verkko-ohjaustaidon kurssit, mikä herättää minussa lisää uteliaisuutta. Opitaanko verkko-ohjaustaidon kursseilla joitakin sellaisia taitoja, joita opettajilla ei välttämättä ole?

Ts. onko verkko-ohjaajalla oltava joitakin erityisominaisuuksia verrattuna tavanomaisiin opettajan ominaisuuksiin?

[Heli Nurmi]

Tuo oli Virve kiintoisa huomio että nyt ei ehkä enää ajatella verkko-ohjaustaitoja niin erillään kuin ennen. Ei kukaan kysynyt opekoulutuksessa että tarvitaanko sellaista kurssia..

Mieleen tuli minun ja Pekan esitys jossa on koottu erityisesti kaikkia sudenkuoppia jos Jarmo niitä kaipaa. Oletko onnistunut tekemään vielä enempi ohjauksen virheitä kuin mitä tässä kerrotaan? Minkälaisia?
Tuokin esitys on syksyltä 2007, kyllä aika kuluu..

Verkko-opettajaksi on opittava tekemällä .. ja opittava intuitiivisesti lukemaan tekstejä, tosin nykyään käytetään lisääntyvästi muitakin kanavia.. minä aina rakensin nimen ympärille sen henkilön jolle sitten kirjoitin. Harvinaisempi nimi on eduksi verkko-opiskelijalle :) Kuuntelutaito on varsin tärkeä, sanoisin että hyvä verkko-ope kuuntelee ja on tosissaan kiinnostunut sekä opiskelijasta että asiasta (tämä on yhteistä kaikelle opetukselle).

[Virve Vainiala]

Hei Heli!

"Ei kukaan kysynyt opekoulutuksessa että tarvitaanko sellaista kurssia.."

Ei tosiaankaan kysytty ainakaan minun auskultointiaikanani. Eihän silloin ollut edes internettiä käytössä. ;)

Kiitos linkin takaa löytyvästä esityksestä. Tutkin sitä kiinnostuneena.
Siinä vaiheessa, kun verkko-opetukseen liittyvät tekniset ongelmat on sivuutettu, päästään opettajuuteen kuuluviin perimmäisiin asioihin. Opettaja on mitä ilmeisimmin opettaja myös verkossa toimiessaan, ja yksi merkittävin työkalu on hänen persoonallisuutensa. Intuitiivisuuttakin voi harjaannuttaa, myös tekstien intuitiivista lukemista.

Tästä pääsenkin leikilliseen pohdintaan (johtuneeko myöhäisestä ajankohdasta), onko kirjallisuuden opinnoista merkittävää hyötyä verkko-ohjaajalle tai verkko-opiskelijalle verrattuna jonkin muun alan edustajiin.

[Jarmo Talvivaara]

Hei Virve,

Paljon kiitoksia kommenteistasi! Tosi mukavaa, että toit näkökulmiasi esille.

Tätä olen itsekin pohtinut sekä verkossa oppijan että ohjaajan kannalta. Yksinkertaistettuna voisi kysyä, mikä on liian vähän ja mikä on liian paljon.
. Tämä on kyllä puhutteleva näkökulma, jota olen melkein "jämähtänyt" pohtimaan. Tätä tukee moni esitetty oletus: mm. ohjauksen merkitys hyvän oppimisen menestystekijänä, verkko-opiskelun itseohjautuuvuden korostettu merkitys, opettajan roolin korostettu merkitys ohjaajana, ohjauksen vaikutus itsesäätelyyn, verkossa toimimiseen liittyvä informaatiotulva vs. opiskelijan kognitiivinen kuormittuminen - listaa voisi varmaan jatkaa: ja mielellään voidaankin täällä jatkaa ;)

Tuo Helin ja Pekan esitys tuo hyvin esille tuon mainitsemasi eri opettajien väliset erot sekä näitä monia haasteita, tuolla tulee mielestäni äärimmäisen hyvin esille tuo "yliaktiivisuus vai eristäytyminen". On mielenkiintoista, miten paljon verkossa toimimisen kulttuuriin tulee esille/kannattaa huomoida haastavia psykologisia/kulttuurisia näkökulmia. Lisäksi tuo ohjauksen dilemma: "olla tekemättä mitään" on jossakin tilanteessa positiivinen akti (opiskelija saa rauhassa rakentaa ongelmanratkaisua) ja jossain tilanteessa negatiivinen (opiskelija jää yksin/ei saa tukea). Miten hyvin esim. opettajina näemme saman asian takana kaksi melko haastavaa vaikutusta?

t. Jarmo

[Juha Kämäräinen]

Tuo millaista prosessia olemme ohjaamassa on aivan varmasti ydinkysymyksiä. Samalla minusta tuntuu, että sen myötä väistämättä törmätään paradigmaeroihin, jolloin oln olemassa ohipuhumisen ja keskustelun katkeamisen riski.

Kirjoitat: Kirjoittamisen prosessin loki ei liene kuitenkaan sama, kuin oppimisen "loki" - ja tuo lokikaan ei liene riittävä laadullinen mittari oppimisprosessin kokonaisuuden tarkastelulle? Itse olen törmännyt seuraavaan ilmiöön. Kun kerron esimerkiksi Wikin versiohistoria- ja versionhallintaominaisuudesta, se saa jotkut varomaan ja ottamaan etäisyyttä välineeseen, jätetään välitallennukset tekemättä tai käytetään kehittelyvaiheeseen jotain muuta (piilottavaa) välinettä, vaikka omaa Word-tiedostoa. Itse taas koen hyväksi, kun voin nojata tuohon ominaisuuteen - voin aloittaa esimerkiksi tutkimuksellisen kirjoittamisen hyvin luonnosmaisista rakenteista ja tiedän, että ne ovat myöhemmin tallessa - sittenkin, kun teksti on jo viimeistelty. Hypertekstin historiassa versionhallinta ollut eräs aika tavoiteltu ja juhlittukin ominaisuus. Jotkut kirjoittamisen tutkijat se taas jättää täysin kylmäksi, voisi sanoa vieraannuttaa. Oppimiskokemuksen arvioinnin ja versiohistoriaominaisuuden kohtaaminen saavat minut kysymään: kenen kuuluu analysoida versioiden kehittymistä?

[Anna Wetterblad]

Joitakin ajatuksia naapurimaasta Vikipedian käytöstä löytyy osoitteesta:
http://itforpedagoger.skolverket.se/nyheter/nyhetsbrev/publicerat/?...

[Jarmo Talvivaara]

Hei Juha,

Hyviä pointteja! "väistämättä törmätään paradigmaeroihin," -> tämähän ei ole välttämättä aina negatiivinen asia, asian tarkastelu voi syventyä. Mutta on toki mahdollista, että keskustelu jämähtää tai tuo epäolennaisen keskiöön. Juuri tämän vuoksi - koska hirvittävän helposti mennään "kannattaako tuota miettiä"-argumentteihin (onneksi ei täällä, ainakaan vielä) - itse pyrin pitämään asian autenttisen selvittämisen näkökulmaa hyvänä: karsin itseltänikin aluksi pois tuon "kannattaako" -argumentaation. Katsotaan tuota kannattavuutta sen jälkeen, kun tiedetään tarkemmin, minkä "kannattavuutta" aletaan normatiivisesti määrittelemään ;)

Sinä toit esille tuota jossain välissä esittämääni sosiaalisen median soveltamista oppimisen / oppimisprosessien näkyvyyden tarkastelua. Tuo "eräajo"-dumppaus wikiin Wordilla tms. kirjoittamisen jälkeen kuulostaa erittäin tutulta. Pakottaminen wikin käyttöön hieman vierastuttaa, toisaalta ei sekään olisi kuin tottumiskysymys:

Tuossahan voi olla varmaankin parikin näkökulmaa: a) kirjoittaminen voi olla tutumpaa/helpompaa Wordilla (voi tehdä paremmin offline) sekä b) - kuten Juha tuo esille - ikään kuin "pelätään" oman toiminnan tuomista näkyväksi. Tämä on mielestäni selvä asia: jos moni opettaja ("oppimisen asiantuntija") vierastaa oman toiminnan tuomista "avoimeksi" (älkää mieltäkö tätä kritisoinniksi puoleen ja toiseen), miksi opiskelijat hyppäisivät tähän - ainakaan vielä - riemusta kiljuen. Onneksi aika vie tätä eteenpäin ja avoimmuuden merkitys kasvulle sisäistettänee eri tavoin.

Wikien yms käytössä pitänee hioa työkalun käytön tarvelähtöisyyttä - tehtävä pitäisi muotoilla siten, että wikin käyttö olisi "ehdoton ihq ja top", tällöin työkalu olisi paras esim. ryhmän työskentelyn kannalta ja tällöin voitaisiin keskittyä hyvän sisällön työstämiseen - samalla kuitenkin tuoden tuota "kirjoittamisen prosessia" näkyvämmäksi. Ehkä esim. yksin kirjoittaminen wikiin ei ole kovinkaan tarvelähtöistä, mutta ryhmässä tarpeita voi syntyä paremminkin.

Menee vähän offtopic (mutta itsepähän keskustelun aloitin...): onko muuten tässäkin näitä "aikamme legendoja", joihin joskus sorrutaan: jos opiskelijat eivät "tykkää wikistä", onko kyse asiantuntijan kommentista vai siitä, etteivät he tunne työkalua tarpeeksi hyvin? Joskushan opiskelijoita pidetään sosiaalisen median asiantuntijoina, mutta ammatillisessa/opiskelukäyttöön liittyen osaan olla hieman eri mieltä. Chattailussa tai Facebookkaamisessa ehkä "asiantuntijuus" on parempi kuin monilla meistä opettajista, mutta entä verkostojen hyödyntämsessä/hallinnassa tai prosessikirjoittamisessa? Wiki-ympäristöjen asiantuntijaksihan ei varmaankaan tee ketterä "copy-paste"-taito tiedon hankkimiseksi Wikipediasta ;)

Tuota Wikin lokia (ja muiden ympäristöjen vastaavien toimintoja) voinee pitää yhtenä hyvänä liikkeellelähtönä. Esim. voidaan Moodlen lokeistakin päätellä jotakin määrällistä (ja opiskelijoiden kesken suhteutettavaa) esim. aktiivisuudesta. Se on vielä kaukana oppimisen prosessin havainnoinnista, mutta miten tuota suuntausta voidaan viedä nykyisissä ja tulevaisuuden ympäristöissä eteenpäin? Ikäänkuin "ubiikisti" oppimisesta voitaisiin kerätä relevanttia ja etenkin oppimisesta laadullisesti kertovaa tietoa - tukien esim. oikeisiin asioihin keskittyvää ja oikea-aikaista ohjausta?

t. Jarmo

[Virve Vainiala]

Nyt kun olen prosessoinut ilmeisimmän, eli sen, että opettaja käyttää persoonaansa työkalunaan myös verkossa opettaessaan, tekee mieli pohtia seuraavaa seikkaa. Luvassa on siis lisää fragmentaarisia ajatuksia:

Oppimisen hajautuminen verkkoon tai prosessien sosiaalistuminen eivät ole ainakaan minun mielestäni tarpeeksi hyviä syitä sille, että prosessien näkyvyyttä ei pitäisi lisätä ja selvittää tarkemmin

Lähinnä minua kiinnostaa virkkeen loppuosa, eli oppimisprosessien näkyyvyyden lisääminen verkko-opetuksessa.

Kokemusteni perusteella oppimisprosessien näkyville nostaminen on edelleenkin jotakin uutta, tai ainakin se koetaan hieman vieraaksi.

Perinteinen opetus tähtää yhä valmiisiin tuotoksiin. Niinpä keskeneräisten tuotosten näyttäminen esim. luokkatilanteessa saattaa kilpistyä oppilaan itsekriittisyyteen. Sama ilmiö on havaittavissa varmaankin myös verkko-opetuksen parissa. Mihinpä ihmiset pääsisivät itsekriittisyydestään verkossakaan.

Tässä taas lähestytään käsittääkseni sitä, että myös oppijan persoonallisuus ja kaikki hänen mukanaan kantamansa oppimishistoria vaikuttaa uusiin oppimisprosesseihin.

Oppimisen ja ohjaamisen tarpeen tunnistaminen verkko-oppimisen näkökulmasta

Tätä motivoin itsellenikin esim. näillä klassisilla ja monin paikoin ihan perustelluillakin vasta-argumenteilla, jossa verkko-opetuksen "kasvottomuus", "elekielen ja kehonkielen puuttuminen", "ohuempi vuorovaikutus" etc. pelottaa tai vaikuttaa huonolta opettamiselta/oppimiselta. Asiahan ei ole tosin noin mustavalkoinen; uskon etenkin, että sosiaalisen median syvätuntevat osaavat perustella kattavastikin esim. tuota ryhmässä oppimisen vuorovaikutusta, joka voi käsittääkseni olla rikkaampaa kuin sylikkäin istuen.

Omiin kokemuksiini pohjautuen (lähiopettajana - ei siis verkossa opettaneena - ja opiskelijana verkossa ja ilman verkkoa) olen päätynyt samansuuntaisiin johtopäätöksiin. Ts. nonverbaalin viestinnän puuttuminen ei välttämättä ole pahasta. Saattaapa se toimia jopa rohkaisevana elementtinä. Arvelen, että verkossa myös ne hiljaisimmat opiskelijat uskaltautuvat osallistumaan keskusteluun. Toisaalta verkossa oppimisessa korostuu kirjallisen ilmaisutaidon asema. Kärjistäen luokkahuoneessa suupalttina tunnettu saattaakin vaieta verkossa, mutta hiljaisesta saattaa tulla suupaltti verkossa. Tämä sama ilmiö näkyy kaikkialla sosiaalisessa mediassa.

Ymmärsin, että olet kiinnostunut tutkimaan verkossa tapahtuvaa oppimisprosessia ja olet kiinnostunut siitä, miten tätä voisi mitata. Validien keinojen löytäminen onkin haastavaa mainitsemistasi syistä. Miten teet luotettavia havaintoja verkko-opiskelijan oppimisprosessista, kun et ole fyysisesti läsnä! Toisaalta oppilaalle voi antaa tehtäväksi kuvailla oppimisprosessiaan. Oppimispäiväkirjojen kohdalla korostuu kirjallinen ilmaistutaito sekä itsetuntemus - kuinka halukas ja taitava opiskelija on erittelemään ja analysoimaan omaa oppimisprosessiaan.

Miten saada opiskelijan kirjaamaan myös ne harharetket, jotka kuuluvat aina oppimisprosessiin? Ilman harharetkien kuvaamista oppimispäiväkirjatkin antavat kovin siloitellun kuvan todellisuudesta.

Ajatusten auki kirjoittaminen nimittäin vaatii itsekritiikin osittaista sammuttamista. Huomaan sen esimerkiksi tätä kommenttia kirjoittaessani, miten arvioin ajatustenpätkieni laatua ja määrää sekä säätelen sitä, mitä ajatuksistani päästän julkisuuteen. Samanlaista prosessia myös opiskelijat käyvät oppimispäiväkirjan kirjoitustilanteissa.

Mutta siis ne mittarit ja välineet! :) Siinäpä onkin oivallinen esimerkki, miten kulttuuriset seikat vaikuttavat meihin ihmisiin. Länsimaiseen kulttuuriin yhdistetään rationaalinen ajattelu ja pyrkimys kaiken mittaamiseen. Niinpä oppimisprosessiakin pitää mitata ja analysoida.

Kerrassaan kiehtova keskustelu. Harmittelenkin sitä, etten ole löytänyt aikaa paneutua siihen tämän tarkemmin.