Twitter kapina HighEdWeb konferenssissa ...

[Minna Takala]

Trendi teemaksi asti Twitterissa nousi konfenssi osallistujien kapina
"huonoa" keynote esitystä kohtaan HighEdWeb konferenssissa.

Tapahtuneesta kertoi Jeremiah Oywang Web Strategist blogissaan.

Esityksen aikana kommentteja alkoi sataa sisällöstä, vanhoista kalvoista, liian kovalla olleesta musiikista... Paikalla olleet kertoivat kommenttien kuvanneen tilannetta. Mutta mukaan kommentointiin lähtivät myös ihmiset, jotka eivät olleet edes paikan päällä.
Tunnin kestävän esityksen aikana itse esiintyjä ei tiennyt mitä taustalla tapahtui, itse hän ei ollut Twitterin käyttäjä ...

Edessä on todellakin melkoinen toimintatapojen murros, ja armoa ei anneta, odotukset keynote puhujien suhteen ovat korkealla. Kenen olisi pitänyt toimia toisin ?

Konferenssin järjestelykomitean keynote puhujia valitessaan & antaessaan ohjeita esitykselle ?
Puhujan - suostuessaan puhujaksi, valmistautuessaan puhumaan esitystä suunnitellessaan ?

Olisiko esitys pitänyt keskeyttää ?

Miten jatkossa toimitaan, miten huomioidaan sosiaalisten medioiden mahdollistama reaaliaikainen palaute ja sen näkyvyys ?

Itse olen kokenut tämän mennessä spontaanit kommentit & linkit lisäarvoa tuottavina jaettuina yhteisinä muistiinpanoina.

Parantaako tämä konferenssiesitysten tasoa ?

Milloin kommentointi kääntyy kiusauksen puolelle?

Pistää miettimään ...

- Minna

[Heli Nurmi]

Jotenkin tuntuu loogiselta että näin tapahtuu kun kerran osallistujilla on tilaisuus twitteroida.

Itse huomasin pahastuneeni MIndTrek äskeisen tapahtuman jälkiseurannassa että Himasta alettiin pilkata minusta se menee kiusaamisen puolelle. Ja aloin ajatella että onko tuo sulavuus ja kuvien välke ainoa oikea mitä todella arvostamme.

Pistää miettimään samaa mieltä

[Harri Lakkala]

Vastaava tapaus tapahtui myös viime viikolla MindTrek-konferenssissa Tampereella. Viimeisen Pekka Himasen pitämän keynote-esityksen aikana Twitterissä käytiin keskustelua aika negatiiviseen sävyyn. Itsekin paikalla olleena voin sanoa että Pekka ei ollut mielestäni valmistautunut esitykseen tarpeeksi ja kosketus yleisöön puuttui.

Lisää aiheesta mm. Andrea Vascellarilta - http://www.andreavascellari.com/?p=3192 ja Tuija Aallolta - http://blogit.yle.fi/aikaleima/stophimanen-mindtrek-taustakanava-ka....

Twitter tulee varmasti muuttamaan valta-asetelmaa esittäjän ja yleisön välillä. Ennen pystyit lähinnä kävelemään ulos huoneesta ja haukkumaan esityksen muille kasvotusten. Nyt palaute on reaaliaikaista ja leviää mahdollisesti hyvinkin laajalle yleisölle yhteisömedioissa.

Parhaimmillaan puhuja voi tietenkin hyödyntää yleisön palautteen - esim. ohjata esitystään kiinnostavampiin aiheesiin tai poimia kysymyksiä palautevirrasta. Kauhukuva on enemmänkin kiusausta ja häiriköintiä, joka voi olla aika ahdistavaa esiintyjälle.

Tätä muutosta on kuitenkin enää mahdoton pysäyttää joten sen kanssa varmaan täytyy vain oppia elämään. Ehkä joku voi alkaa myydä esiintymisvalmennusta jossa Twitter otetaan huomioon, esim. simulaatiolla jossa yleisö muuttuu negatiiviseksi kesken esitykse?

[Heli Nurmi]

Yleisö on siis aina oikeassa, he ovat asiakkaita jotka viihdyttävät itseään

[Jarmo Talvivaara]

>Twitter tulee varmasti muuttamaan valta-asetelmaa esittäjän ja yleisön välillä.
Mikä tämä valta-asetelma itseasiassa on? Onko sitä? Tai varsinkin: tarvitaanko sitä? Itse en sitä tunnista ja siksi kai missaan paljon tästä "uudesta ajasta" - propsit asiantuntijaa kohtaan syntyy jos syntyy ja pidemmällä aikavälillä, pohjautuu pitkäjänteisyyteen, konventioiden aitoon haastamiseen (jota web 2.0 ei toden totta monin paikoin ole), perusteltuun ja aidon analyyttiseen otteeseen. Hypen diskurssiin ja omiin mielipiteisiini (vai -aloihini? kas siinä kysymys) nätisti sopivat pikkusievät esitykset eivät tätä tee.

Ehkä tämä "valta-asetelma" terminä kiteyttää nimenomaan a) kohtalaisen kritiikittömän suhteen ns. "trendikkäiden"* puhujien esityksiin ja b) ns. auktoriteetteja kohtaan kohdistetun - ja harmittavan usein "välitunti"-tyyppisen - niin sanotun kritiikin.

* (Tuo trendikkyyshän on maailman subjektiivisin asia - kuka on minkäkin ajan guru - , joten ei siitä sen enepää vrt. .COM-buumi et al.)

[Sanna Brauer]

Avoimuudesta ja asiantuntijuudesta aiheeseen liittyen myös Ville V. http://www.villevenalainen.net/2009/10/09/syntyvatko-hierarkiatkin-...

[Tuija Aalto]

Esiintyjä, joka ei jollain tavalla valmistaudu ajatukseen, että esityksestä keskustellaan julkisesti reaaliajassa, on kyllä nykyään pulassa.

Tätä testattiin pari vuotta sitten Jaikussa, kun Helsingin Yliopiston opiskelijat tekivät kimpassa muistiinpanoja Tiedeviestinnän instituutiot ja käytännöt -kurssin luennoilta. (ks. Julkisuuden vuotava sateenvarjo)

Tässä on jo moneen kertaan todettu kaksi täysin eri näkökulmaa, toimittaja minussa haluaa kärjistää ne vielä kerran: toinen koulukunta (onko se parempi sana kuin leiri?) katsoo, että ryhmän edessä esiintyminen on vuorottelua, lähdetään siitä liikkeelle, että kuka tahansa ryhmästä voisi esittää jotakin ajattelua ja kaikki ovat tasavertaisia ajattelijoita ja velvollisia kannustavaan rikastavaan vuorovaikutukseen. Toinen koulukunta näkee, että hyväksyessään keynote-puhujan paikan esiintyjällä on velvollisuus varmistaa, että show on vaativan yleisön odotusten mukainen tai mieluiten odotukset ylittävä. Tämän koulukunnan mielestä vain yksi voi kerrallaan olla rokkitähti ja se rooli pitää hoitaa särmästi.

Joku jo kaipailikin MindTrekin edustajaa kertomaan, kumman koulukunnan mukainen tapahtuma tässä nyt oli kyseessä. Myöhäistä sitä on enää päättää. Olennaista on ensi kertaa varten - ja tämän varmaan panevat kaikki tapahtumia järjestävät viimeistään nyt korvan taakse - miettiä ja viestiä tapahtuman henki potentiaalisille osanottajille, niin etteivät puolet joudu kokemaan olevansa väärässä paikassa.

[Jarmo Talvivaara]

ryhmän edessä esiintyminen on vuorottelua, lähdetään siitä liikkeelle, että kuka tahansa ryhmästä voisi esittää jotakin ajattelua ja kaikki ovat tasavertaisia ajattelijoita ja velvollisia kannustavaan rikastavaan vuorovaikutukseen. Toinen koulukunta näkee, että hyväksyessään keynote-puhujan paikan esiintyjällä on velvollisuus varmistaa, että show on vaativan yleisön odotusten mukainen tai mieluiten odotukset ylittävä. Tämän koulukunnan mielestä vain yksi voi kerrallaan olla rokkitähti ja se rooli pitää hoitaa särmästi.

Jos tätä samaa jakoa käytettäisiin esim. oppimiskäsityksistä tai opetusmetodeista keskustellessa - olisi mielenkiintoista kuulla argumentteja etenkin tuota rokkitähti-lähestymistapaa koskien. Toisaalta: opetuksessa ja oppimisessa ei voida olla niin mustavalkoisia, etteikö jopa molemmat lähestymistavat, jopa sulauttaen, voisi olla mahdollista. Siksikin tämä leirijako on minulle vaikea.

[Pekka Ihanainen]

Tuija (ja kaikki muutkin) kirvoittaa sanomaan, että

minusta tämä on (ollut) hieno keskustelu. Ja haluan todella antaa arvostukseni kaikille puhujille ja näkökulmille (jos tero heiskasen arvostusraha olisi käytössä, nyt sitä tulisi). Juuri tätähän keskustelu on - ja silloin tällöin tulee sanottua ja ymmärrettyä "ei-rakentavasti". Annetaan anteeksi! Tarmon sanoin ollaan vain ihmisiä.

Minulle tämän keskustelun pointti on sen esiin nostamissa avauksissa (joista puheet siirtyvät monille muille foorumeille ja kohtaamisiin):

- Seminaarin tms. tilaisuuden suunnittelu: keynoten rooli, osallistujien rooli, moderoinnin rooli, fyysisen ja virtuaalisen tilan mahdolliset järjestelyt, ennakkosparraukset vs. akuutti tilannekohtainen eteneminen (sen salliminen) jne.

- miten esityskulttuuri (keynote), huomiokulttuuri (twitter) ja keskustelukulttuuri (qaiku, jaiku, keskustelufoorumit) ovat suhteessa toisiinsa, miten niillä on taipumus lankautua, miten niiden pitäisi olla suhteessa?

- miten vallankäyttö asemoituu avoimessa toimintakulttuurissa, joka kuitenkin on vielä kiinni perinteisissä asennoissa, mitä ja millaista vertaisvalta on (ehkä voisi kysyä myös, miten valta ja vallankäyttö uivat itsensä sosiaalisen median ympäristöihin ja niissä osallistumiseen)?

- mitä sivistys on nykyajan fyysis-virtuaalisessa todellisuudessa ja käyttäytymisessä - vai kannattaako unohtaa koko kysymys sivistyksestä (se siis on jotain sellaista, mihin klassinen sivistyskäsitys ei osu)?

[Jarmo Talvivaara]

Juuri tätähän keskustelu on - ja silloin tällöin tulee sanottua ja ymmärrettyä "ei-rakentavasti". Annetaan anteeksi! Tarmon sanoin ollaan vain ihmisiä.
Ainakin itse ajan takaa nimenomaan ilmiön ymmärtämistä, en toki mitään tuomitsemista etc. vaikka sävy kommenteissa voi paikoitellen olla tähän suuntaan maalaava.

miten niillä on taipumus lankautua, miten niiden pitäisi olla suhteessa?
Etenkin tämä tarkastelu on minusta tavoiteltavaa. Jos halutaan yhteisöllisesti vaikuttaa, niin varmaani sitten on hyvä lankautua - jos jätetään paineenpurkaamiseksi, niin sitten tätä ei kannattane murehtia.

(se siis on jotain sellaista, mihin klassinen sivistyskäsitys ei osu)?
Onko se sellaista, vai tarkoitatko, että "sivistyksen" suuntaa haetaan? (esimerkkinä vaikka tämä keskustelusäie)?

- miten vallankäyttö asemoituu avoimessa toimintakulttuurissa
Ja tämä ei etenkään helpoin kysymys: etenkin jos tavoitteena (?) parvimainen, avoin, vertaisuuteen perustuva kulttuuri, jossa kai vallankäyttö vs. luottamus/kunnioitus joutuu eri tavoin tarkasteluun.

[Pekka Ihanainen]

Mulle tuo "sivistys" avautuu jotenkin laaja-alaisuutena, suvaitsevaisuutena ja myös käytöstapoina. Ja sen toivoisi olevan läsnä virtuaalisissa todellisuuksissakin. Ja onhan se, mutta myös sitä haetaan. Toisaalta voi olla myös niin, että virtuaalisuuksissa itsekeskeisyys tiivistyy ja tulee arvoksi, ja se sitten syö mun ihannettani. Kyllä tämä keskustelu on edennyt selvästi koko ajan sivistyneenpään suuntaan :-).

Vertaisuudessa vallankäyttö ei asemoidu hierarkisesti, vaan jotenkin sen kautta ketä kuunnellaan (arvostetaan), ketkä jätetään huomiotta jne. Ja tämä voi olla tietoista (henkilöbrändäystä) tai ajattelematonta huomaamattomuutta. Tuo himasjuttu voisi liittyä tähän. Tavoitteena vertaisuudessa voisi olla kaikkien kuunteleminen ja kunnioittaminen, mutta inhimillinen raadollisuus ajaa ohi.

[Jarmo Talvivaara]

Huh huh, kylläpä laitoit puhuttelevaa analyysiä - tämä kiteyttää kyllä paljon sitä "huolta", jota veikkailen monen muunkin mahdollisesti pohtineen. Eli melkoisesta arvojen vedenjakajasta kyse.

Mietin tässä, että onko valinta meillä? Ts. kaikilla ketkä tässä toimii - voidaan valita itsekäs linja tai aidosti altruistinen toimintakulttuuri. Jos vertaisuuteen perustuvaa, altruistisesti värittyvää toimintakulttuuria haetaan, niin tuossahan on se probleemi, että vaikka luonnollisesti ihmisinä olemme mitä olemme, niin altruistisestihan taidamme olemme ns. ehdollisia toimijoita. Eli, kun kohtaamme itsekkyyttä, opportunismia etc. piirteitä - meidän yhtä luonnolliset defenssit sulkevat pois tällaisen "yhteistyömuodon". Tällöinhän itsekkyys, itsekeskeisyys, opportunismi etc. on epäedullista yhteisön toiminnalle ja tavoitteiden saavuttamiselle.

Tuota valintaa ei voine tehdä ykskaks, vaan kyse on varmaankin nimenomaan arvojen ja tavoiteltavien kehityssuuntien valinnasta. No, sosiaalinen mediakin kattaa niin laajan skaalan eri toimintakulttuureita, joissa esim. moraalikäsitykset voivat poiketa toisistaan.

Voiko tässä tapahtua "luonnollista valintaa" ns. positiiviseen suuntaan? Tällöin siis tuon henkilöbrändäyksenkin iso ajuri voisikin olla kaksisuuntainen luottamus, aito kunnioitus, kuunteleminen, aito halu vertaisena toimimiseen - ei pelkästään vauhti, viihdyttävyys, miellyttävyys tai etenkään kyynärpäiden käyttö.

[Pekka Ihanainen]

Hienoa pohdintaa Jarmo. Olemme juuri nyt keskellä kaikkea tuota pohtimaasi. Ja kun olemme aidon aivoimia (sosiaalisen median - jonkin? - ihanteen/määreen mukaisesti), kuten tässä (ja muissa sometuketjuissa), niin sosiaalinen evoluutio vie siihen suuntaan, mikä näissä oloissa on mahdollista :-) .