Sosiaalinen media vai yhteisöllinen media?

[Jere Rinne]

Tuore Kielikello ottaa kantaa termiin sosiaalinen media tähän tapaan:

"Sosiaalisen median sijasta on suotavaa käyttää ilmausta yhteisöllinen media, jonka merkitys on yksiselitteisempi. Sana sosiaalinen on niin monitulkintainen, että sitä käytettäessä käsitteen merkitys ei helposti avaudu."

Ei yhteisöllisyydenkään käsite kyllä minusta aivan yksiselitteinen ole, eikä ilmaisuna kaikkein osuvin. Ja mikä merkitys käytetyllä termillä lopulta on?? Tarvitseeko kieleen vakiintunutta ilmaisua muuttaa tai pystytäänkö siihen edes enää?

[ubiq]

Katri tuossa kertoikin, miten sosiaalisen median termi rantautui Suomeen. Tämä tuskin on viimeinen kerta, kun Kielikello on myöhässä, mutta sitäkin tarkemmin.

Perustelen mahdollisimman lyhyesti, miksi sosiaalinen media mielestäni nimenomaisesti ei ole yhteisöllistä mediaa. Jos jonkinlaista kollektiivisuuteen viittaavaa termiä haluaa korostaa, niin sitten ehkä verkottunutta mediaa. Napsaisin tekstin työn alla olevasta paperista, ja se on tosin tiivistettynäkin turhan pitkä, mutta yritetään.

2000-luvulle tultaessa verkkoyhteisöjen ja -kollektiivien luonteessa on tapahtunut oleellinen siirtymä. Suomessakin on edelleen monia yksittäisissä palveluissa toimivia yhteisöjä, kuten MuroBBS ja Vauva-lehti. Valtavirta on kuitenkin kohti sosiaalisia verkostopalveluja, kuten Facebook, IRC-Galleria, MySpaces ja Ning. Niissä palvelu tarjoaa alustan verkottumiselle, ryhmille ja yhteisöille. Ihmiset esiintyvät ensisijaisesti yksilöinä ja omilla nimillään, haluttaessa toki nimimerkin suojissa, ja käyttäjä näkyy oletusarvoisesti kaikille koko palvelun sisällä. Tämä tarkoittaa, että yksittäinen ihminen voi osallistua lukemattomiin ryhmiin, verkostoihin ja yhteisöihin ja muut pääsääntöisesti näkevät nämä liittymiset.

Sosiaalisen median verkostojen kirjo on verkkoyhteisöä laajempi. Osa sosiaalisen median verkostoista on yhteisöjen kaltaisia yhteenliittymiä, mutta ensisijaisesti nämä verkostot ovat yksilökeskeisiä. Verkostoanalyysissa tällaisia verkostoja kutsutaan egosentrisiksi. Sillä ei tarkoiteta itsekeskeisyyttä vaan että verkoston fokus on yksilöiden välisissä suhteissa, eikä esimerkiksi organisaatioiden tai muiden toimijoiden.

Sosiaalisessa mediassa jokaisella yksilöllä on oma, uniikki verkostonsa ja jokaisessa palvelussa erikseen. Harvalla ihmisellä on identtinen oma verkosto jokaisessa palvelussa. Pikemminkin jokaisen palvelun oma verkosto pohjautuu a) omiin ydinkontakteihin, b) kyseisen palvelun käyttötapaan ja niihin liittyviin kontakteihin, c) kontakteihin, jotka ovat hyödyllisiä ao. palvelun käytössä ja d) seuraajiin (follower). Yhteisöihin verrattuna verkostoissa keskeistä on seuraamisen (following) käsite. Tämä on aiheuttanut hämmennystä muun muassa suomalaisissa. Esimerkiksi Facebookin suomenkielisessä käyttöliittymässä puhuttiin alunperin ’ystävistä’, joka on amerikkalaisille leppoisampi käsite kuin suomalaisille. Kaksisuuntainen ystävyyden hyväksyminen, tai siitä kertominen julkisesti, oli ilmeisestikin haasteellisempaa suomalaisille, koska ilmaisu 'ystävä' muutettiin ilmaisuksi 'kaveri'.

Monessa sosiaalisen median palvelussa kontakti tai seuraaminen on verkostoanalyysin näkökulmasta suuntaamaton yhteys. Seuraaminen ei tarkoita kaksisuuntaista tai vastavuoroista kytköstä vaan yksinkertaisesti sitä, että käyttäjä merkitsee seurattavaksi jonkin toisen käyttäjän merkinnät ja tekemiset ao. verkkopalvelussa. Esimerkiksi sosiaalisia kirjanmerkkejä jakavassa palvelussa käyttäjällä voi olla kontakteina oma ydinverkosto, osa tuttavapiiristä, uusia ja mielenkiintoisia löytöjä tekeviä käyttäjiä sekä esimerkiksi jonkin erityisalan asiantuntijoita. Kahden viimeksi mainitun ryhmän kanssa voi syntyä myös sosiaalisuutta toiminnan myötä, mutta sosiaalisuus tai toistensa tunteminen ei ole edellytys palvelun käytölle ja hyötymiselle etevien käyttäjien toiminnasta. Jotkut palvelut, kuten Facebook, edellyttävät suunnattua yhteyttä, jolloin molempien osapuolien on hyväksyttävä yhteyden synty. Tämä voi kuitenkin olla solmimisen jälkeen hyvin löyhä.

Tiiviiden verkkoyhteisöjen sijaan yksilö kuuluu nykyään pikemminkin moniin verkostoihin ja aiheryhmiin, joiden jäsenet ovat osin limittäisiä. Lisäksi kehitystä ohjaa eri palveluiden keskinäinen vuorovaikutteisuus ja rinnakkaisuus. Omat verkostot - tai yhteisöt, jos niin halutaan - muodostuvat jokaiselle uniikisti monen palvelun kokonaisuudesta. Edelleen, yhteisöihin verrattuna, sosiaalisessa mediassa vuorovaikutus ja mielipiteidenvaihto on oletusarvoisesti avoimempaa verrattuna verkkoyhteisöjen keskustelufoorumeihin.

[Heli Nurmi]

Kiitos perusteluista. Juuri näistä syistä yritin heittää tarjolle käsitettä verkostomedia, mutta ehkä sen aika tulee vasta .. vuoden kuluttua tai ..
Verkostoissa toimiminen eroaa laadullisesti aiemmista (nyt aloin jo miettiä että on silläkin juurensa) - virtuaalisesti ja niin helposti kuin nykyään sitä ei ole aiemmin voitu harjoittaa. Sen oppiminen on nyt ajankohtainen haaste.

[Tarmo Toikkanen]

Kommentoin SNA-teknisiä termejä tässä Karin viestissä, en tätä terminologista keskustelua.

Itse nimittäin ymmärtäisin suuntaamattoman ja suunnatun yhteyden vastakkaisesti kuin olet kirjoittanut. Suuntaamaton (undirected) yhteys tarkoittaa symmetristä yhteyttä kahden toimijan välillä, jossa yhteydessä ei ole suuntatietoa, vaan se on samanarvoinen molemmista suunnista. Facebookin kaveriyhteys olisi mielestäni suuntaamaton. Ja suunnattu (directed) yhteys taas sisältää tiedon yhteyden suunnasta, jolloin kahden toimijan välillä voi olla 0-2 suunnattua yhteyttä (0: ei yhteyttä, 1: A->B, 1: B->A, 2: A<->B). Esim. Twitterin ja Qaikun seuraamiset ovat suunnattuja yhteyksiä.

Tai näin siis itse olen asian ymmärtänyt. Voidaan jatkaa vääntöä vaikka sähköpostissa (tai Google Wavessa) tai paremmin aiheeseen sopivassa julkisessa paikassa.

[Harto Pönkä]

Näin se minustakin on.

Mutta kuten jo edellä toin esille, niin mielestäni verkostomaisuus ei ole mitenkään sen enempää tyypillistä sosiaaliselle medialle kuin yhteisöllisyys - vaikka onkin ehkä enemmän muodissa. Esimerkki: epäilemättä tämä keskustelu ja Ning muutenkin on sosiaalista mediaa, mutta tässä ei ole mitään tekemistä verkoston kanssa.

[Anne Rongas]

Hei Harto, selitä maallikolle, mitä tarkoitat, kun sanot: "Esimerkki: epäilemättä tämä keskustelu ja Ning muutenkin on sosiaalista mediaa, mutta tässä ei ole mitään tekemistä verkoston kanssa."

[Harto Pönkä]

Sitä, että tämä on perinteinen keskustelufoorumi, jossa sosiaalisella verkostolla (=Ningin kaverisuhteilla) ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi Twitterissä, Qaikussa ja Facebookissa keskustelut syntyvät verkostossa ja leviävät sen välityksellä, täällä ei.

[Anne Rongas]

Ah soo, mutta entä, kun minä katselen kavereitteni profiilisivuja ja seurailen kaveriprofiilien kautta reittejä uusiin keskusteluihin. Ja tämä ei ollut keksitty esimerkki. Bongailen myös etusivun tuoreista kavereitten keskusteluja, vaikka en niitä ennestään olisikaan seurannut.

[Harto Pönkä]

Kyllä, mutta pointtini oli se, ettei sosiaalinen verkosto ole/ollut mitenkään välttämätön tämän keskustelun syntymiseksi. Muodoltaan tämä kuitenkin on kuin perinteinen keskustelufoorumi - ja vastaavia löytyy monista sosiaalisen median palveluista.

[ubiq]

@Tarmo @Harto näin on, suunnattu ja suuntaamaton yhteys olivat menneet väärin päin. Loistavaa, että huomasitte :) Olen vasta noviisi VA:ssa.

[Miikka Salavuo]

Karin analyysi on mielestäni kattava, avaava ja samalla keskustelua yhteenvetävä. Ajattelin kuitenkin heittää muutaman pointin, sosiaalisesta mediasta kun on kyse..

Usein kun käsitteet vakiintuvat osaksi arkikieltä, ne saavat yhä yleistävimpiä merkityksiä. Useimpia uusia verkkosovelluksia kutsutaan sosiaaliseksi mediaksi. Tähän liittyy tietysti valtavasti hypeä. Totta on, että monet niistä mahdollistavat sosiaalisen kanssakäymisen, joten eikös se ole sitten se, miten niitä käytetään, joka määrittelee, mitä se media (tai joukko sovelluksia) varsinaisesti on. Voisiko yksittäisten sovellusten osalta (vaikka nyt twitter tai diigo) puhua sosiaalisista sovelluksista?

Oppimisalustatkin yrittivät olla sosiaalisia sovelluksia, mutta eivät aina onnistuneet siinä. Vaikka potentiaalia oli. Uusissa välineissä sosiaalista toimintaa edistävät ominaisuudet on nostettu eri tavalla esille, pinnalle, jolloin ne mahdollistavat helpommin verkostomaisen ja yleensä aktiivisemman sekä läpinäkyvämmän toiminnan. Sosiaalinen media onkin terminä vähän kuin virtuaalinen oppimisympäristö aikoinaan - jos niillä pyritään kuvaamaan yhtä palvelua tai sovellusta (vrt. ylen sosiaalinen media kuten fb). Itse olen käyttänyt laajemmin termiä sosiaaliset teknologiat, kuvaamaan laajempaa kirjoa välineitä, myös fyysisiä laitteita, jotka edistävät ja/ tai mahdollistavat tätä verkostomaista vuorovaikutusta ja toimintaa yleensä.

Vielä 4-5 vuotta sitten puhuttiin verkkoyhteisöistä (online communities). Irc-galleriakin oli verkkoyhteisö, nyt se taitaa olla sosiaalista mediaa, vaikka paljon ei olekaan muuttunut. Ilmeisesti irc-galleriasta tekee sosiaalista mediaa se, että siellä voi kuulua useampiin ryhmiin ja luoda itse uusia ryhmiä?

Voiko sitten rajatulle joukolle (esim. kurssi) tai minun facebookini kuitenkin jollain tavalla rajattuna sitä sosiaalista mediaa? Miksi muka ei? Facebook räjähti 2007 syyskuussa, kun HS oli kirjoittanut siitä artikkelin. Sen jälkeen kaikki uudet sovellukset ja palvelut tuntuvat olevan sosiaalista mediaa. Minusta oli huvittavaa, että olin Facebookissa 10kk ilman yhtään ”kaveria” (en tietenkään sitä käyttänyt, mitä nyt testailin). Facebook alkaa massiivisuudessaan ( ja sulkeutuneisuudessaankin) muistuttaa ”arkimaailmaa”, se on pitkälti epämuodollisen toiminnan ympäristö, joka kuitenkin voi toimia sattumanvaraisen (serendipiteetti!) oppimisen, tarvelähtöisen oppimisen ja ns. hiljaisenkin oppimisen (tai piilo-oppiminen) ympräistönä.

Onko sosiaaliselle medialle ominaista nimenomaan kasvoton ja nimetönkin verkostoituminen? Vaikka tietyt starat ja persoonat nousevatkin esiin, ei kontaktien meriiteillä, persoonalla tai nimellä ole väliä - asia ja/tai konteksti on pääasia. Joku delicious lienee tästä oiva esimerkki. En todellakaan kiinnitä aina huomiota, kenen delicioussyötteitä (nyk. diigo) käyn katsomassa, samalla kun löydän ja tallennan kiintoisan linkin.

Nyt olemme lähestymässä jonkinlaista saturaatiopistettä, kun sovelluksia, palveluita, termejä, verkostoja jne. tulee jatkuvasti lisää ja jokaisessa pitäisi olla läsnä ja aktiivisena 24/7. Pikkuhiljaa sosiaalisen mediankin käsite alkaa hiipua asiantuntijapuheessa (näin bourdieulaisittain), kun se tulee osaksi arkikieltä ja alkaa tarkoittaa liian montaa asiaa. (Facebook on jo tavispalvelu, MySpace muuttui sellaiseksi ja näyttää olevan amerikkalaisessa luokkayhteiskunnassa ”alempien sosiaaliluokkien” väline (taisi olla danah boydin tutkimus?).

[Harto Pönkä]

Nämä kaikki käsitteet ovat käytössä. Listaa voisi jatkaa pitkään. Jokaisella käsitteellä on luonnollisesti oma merkityksensä ja osan käyttö liittyy kiinteästi tiettyihin konteksteihin/aloihin. Eli totta kai näitä voi käyttää siinä missä sosiaalisen mediankin käsitettä - eivät nuo muut ole sen myötä mihinkään kadonneet. :-)

[Kimmo Salakka]

Minusta erittäin kuvaa tälle keskustelulle on, että vaikka olen lueskellut ketjun läpi, en silti pystyisi yksikäsitteisesti kertomaan mitä on sosiaalinen media. Näyttää kuuluvan samaan kategoriaan kuin termit "rakkaus" tai "prosessi". Kaikilla selvä subjektiivinen käsitys asiasta, mutta kun aiheesta keskustellaan niin huomataan että määritelmä on niin väljä, että joutuu aina käymään läpi mitä se sanan sanojallle merkitsee - tavallaan siis aivan turha määritelmä.

Uusi termi ei saisi olla luettelo ohjelmia, jotka "ovat sosiaalista mediaa" tai "eivät ole sosiaalista mediaa". Itse en ole havainnut, että termi toisi jotain oikeasti uutta. Tarjolla on vain tehokkaampia työkaluja viestimiseen ja tiedon jakamiseen.

Tavallinen puhelin on sosiaalista mediaa, jos ihmiset toimivat ryhmänä ja tallentavat ryhmätyönsä arkistoksi, jota muut voivat kommentoida. Tosin vielä hienompaa on, jos puhelin on Second Lifessa. En silti koe tarvitsevani "sosiaalinen virtuaalipuhelumedia" -määritelmää.