Sosiaalinen media ja erityisopetus yleisissä ammatillissa oppilaitoksissa

[Kaija Peuna]

Kaipailen kokemuksia siitä, miten sosiaalista mediaa on hyödynnytty erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa? Voisiko sosiaalinen media olla ja miten yksi opiskelijan/oppimisen tukikeino? Erityisen kiinnostunut olen siitä, miten sitä voisi hyödyntää niiden opiskelijoiden kanssa, joilla sitoutuminen opintoihin on vaikeaa ja motivaatio hukassa sekä niiden, joiden haasteet oppimisessa ovat käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen alueella. Toki kaikki muukin kokemus, tieto, haasteet ja haaveet erityisopetukseen ja sosiaaliseen mediaan liittyen on tervetullutta!

[Inkeri Laaksonen]

Hyvä asia, että nousi esille! Itse en tästä näkökulmasta osaa siihen vastata, mutta verkostosta löytyy varmasti aiheeseen paneutuneita. Aihe koskettaa aikuisopiskelijoita ja aikuiskoulutuksen kentällä työskenteleviä ja on usein jäänyt vähemmälle huomiolle arkityössä.

[Ilpo Soini]

Ei voi kehua että kokemuksia olisi vielä kovin paljoa, mutta nyt kuitenkin kerätään niitä ammatillisten erityisoppilaitosten yhteisessä hankeessa nimeltänsä Sulautuva erityisopetus - pedagogiset ratkaisut tietoverkkojen hyödyntämiseen.

Tähänastisista kokemuksista yleensä verkko-opetuksen soveltuvuudesta niille, joilla on sitoutumis- ja motivoitumisongelmia voin kuitenkin todeta jo Moodle-kokemusten pohjalta, että ei apua ainakaan löydy - kaikenlainen vapaus ajan tai paikan suhteen on sitoutumisongelmaisen kirous ja oppimistulokset sen kun heikkenevät.

Sen sijaan jos ongelmana on vuorovaikutus tai tarkemmin sosiaaliset tilanteet ja jos kyseessä on jokin tavallisen kasvoittaisen vuorovaikutuksen nopeuteen liittyvä ongelma esim. kuulovamma, autismin kirjon ongelmat ymv. niin silloin pelkkä keskustelufoorumi voi jo herättää oppilaan aivan uuteen opiskeluintoon - kun pystyy tasa-arvoisempaan viestintään muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa.

Osalle erityisopiskelijoista Second Life ja vastaavat voivat olla avain sellaisiin opiskelumuotoihin, joita ei voisi edes millään muulla välineellä toteuttaa. Erityisesti niille, joilla opiskelun vaikeudet ovat lähinnä teknisiä liikkumiseen, kirjoittamiseen, puhumiseen ymv. liittyviä, on olemassa tietokoneisiin liitettäviä apuvälineitä, joiden avulla vuorovaikutus virtuaalimaailmoissa on paljon helpompaa kuin muuten.

Sen sijaan ne erityisopiskelijat, joilla on esim. luetun ymmärtämisen vaikeuksia, mutta jotka oppisivat esim. videoista tai piirroskuvista tai tekemällä runsaasti toistoja näyttävät jääneen vähemmälle opettamisen kehittämisen huumalle sosiaalisessa mediassa Suomessa - amerikoissa videoesitykset on jo paremminkin käytössä.

Videoiden tekemisen ja verkossa jakelun helppous ja edullisuus ei vielä ole lyöneet täällä itseään läpi, mutta luulen että tässä on vielä se erityisopetuksen saama edistyskohta sosiaalisesta mediasta ihan oikeasti. Kunhan sen kameran saa käsiinsä myös opiskelija eikä vain opettaja. Tai paremminkin kunhan opettaja hyväksyy videoesseet, kännykkäkuviin perustuvat työssäoppimispäiväkirjat ymv. - tuotantovälineitähän alkaa olla jo opiskelijoilla yhä enemmän luonnostaan taskussa.

Yhteenvetona: ammatillisissa erityisoppilaitoksissa ei vielä ole kovin laajasti käytetty sosiaalisen median välineitä opetuksessa. Syitä on tietysti monia, mutta varmaankin suurin on se, että ammatillisten erityisopettajien mielenkiinto opetuksen kehittämisessä ei ole ollut sosiaalisen median tuonnissa opiskelijoille. Sosiaalisen median välineet eivät vielä ainakaan nykyisessä muodossa suinkaan helpota tai edistä kaikkien erityisopiskelijoiden oppimista. Osa sosiaalisen median välineistä on käytännössä mahdottomia käyttää osalle opiskelijoista (esim. youtube näkövammaisille)

Nyt vuoden, puolentoista sisään kokeillaan ainakin ningiä, second lifeä, verkkovideoita ja podcasteja erityisopetuksessa Sulautuvan erityisopetuksen hankkeessa, mutta että löytyykö suomalaiseen erityisopetukseen/erityisopettajille sopivia pedagogisia ratkaisuja on täysin auki vielä. (Tämä taitaa olla niitä poikkeuksellisia projekteja, jonka hyvät lopputulokset eivät ole tiedossa projektin alkaessa:))

Nyt vain on aavistus että joitakin sosiaalisen median välineitä/työskentelytapoja on osattava käyttää ammatissa kuin ammatissa, joten jotain on tultava opetukseen kaikille erityisopiskelijoille jatkossa, jos halutaan taata vastaava ammatillinen osaaminen ammatillisesta erityisoppilaitoksesta valmistuvalle kuin tavallisesta ammattioppilaitoksesta valmistuvalle.

[Ilpo Soini]

Moodleen tosiaan saa kohtalaisen esteettömänkin käyttöliittymän opiskelijalle, kun näkee vaivaa.

Sulautuva erityisopetus on nyt vasta syksyllä käynnistynyt ammatillisten erityisoppilaitosten yhteinen hanke, jossa kokeillaan opetuskäytössä erilaisia sosiaalisen median välineitä ja yritetään löytää niistä sellaisia opetusta auttavia/kehittäviä puolia, joista olisi apua erilaisista oppimisen ongelmista kärsivien opiskelussa. Mukana on opettajia neljästä ammatillisesta erityisoppilaitoksesta ja lisäksi Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta. Hanke sai rahoitusta Opetushallituksen Oppimisympäristöt - valtionavustusjärjestelmästä.

Eihän tämä vielä ihan avointa tai tuloksekasta vielä ole kun ei ole vielä päästy kovin pitkälle kehittämisessä - luulen että jo kevään aikana alkaa olla jotain mitä esitellä - joko omana alueenaan tai ehkä paremmin tavoitettavana täällä Sometussa.

[Kaija Peuna]

Kiitos vastauksista! Vielä lisää kysymyksiä: mitä sosiaalisen median välineitä olette käyttäneet ja missä yhteyksissä erityisopiskelijoiden kanssa? (Ilpo: miten aiotte käyttää noita mainitsemiasi Ningiä, second lifea jne?). Mitkä apuvälineet ja opiskelu-/kuntoutusohjelmat ovat olleet toimivia ja millaisten opiskelijoiden kanssa (jos ei mene mainostamiseksi, niin olisi kiva saada tuotemerkkejäkin)?

[Ilpo Soini]

Kerron mitä tiedän, mutta osallisena en tosiaan kaikessa ole mitä hankkeessa tehdään. Ningin käytössä on ajatuksena datanomiopiskelijoiden ohjaustaitoihin liittyvän kurssin osana raportoinnin ja vain verkon kautta tehtävän yhteistyön harjoittelu - aiheena äänitiedostojen käyttö verkossa. Keskustelufoorumien ryhmä linkitysominaisuuksilla ja liitetiedostoilla riittää tähän varsin hyvin ja avoimmuus voi houkutella ehkä muitakin mukaan. Opiskelijoiden - jos tämä nyt jotenkin opiskelijoita kuvaa - "diagnooseissa" autismin kirjoa, kuulemisen ja näkemisen ongelmia, kuntoutumista mielen terveyteen liittyvistä ongelmista - en ihan tarkkaan tiedä opiskelijoiden erityisyyden taustaa. Mutta kurssi siis edessä päin - ei mitään ennakkokäsitystä että onnistuuko.

Second lifea on myös tarkoitus käyttää harjoitusyrityksessä, johon osallistuu Liikemiesten kauppaopiston ns. tavallisia opiskelijoita ja sitten Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksesta erityisopiskelijoita, joille työskentely tavallisessa yrityksessä edellyttää aivan erityisiä järjestelyjä työskentelypisteen järjestämisessä, liikkumisessa jne.

Kiipulassa kokeillaan miten blogeja voidaan käyttää työssäoppimisen raportoinnissa erityisesti silloin, kun kirjoittaminen ei ole opiskelijan vahvinta osaamisaluetta. Tampereen teknillinen yliopisto on lupaillut teettää tämän projektin puitteissa myös yhden kandityön siitä, minkälainen/mikä blogialustoista olisi esteettömin ja/tai mitä esteettömyys juuri blogien opiskelukäytössä oikeastaan tarkoittaa.

Lisäksi Keskuspuiston, Kiipulan ja Luovin valmentavassa koulutuksessa kokeillaan oppimisaihioiden kierrätystä ja muokkausta siten, että samaa aihiota sovitellaan vuoron perään erilaisiin oppimisalustoihin ja käytetään erilaisten erityisopiskelijoiden kanssa, jotta lopulta löytyisi se oikeasti alustariippumaton ja opiskelijoiden erityisdiagnooseista riippumaton oppimisaihion "ydin" joka olisi helposti siirrettävissä ja muokattavissa em. pohjatilanteiden vaihtelun mukaan.

Apuvälineistä, niin tutuimmat ovat tietysti näkemiseen liittyvät apuvälineet: ruudunlukuohjelmista erityisesti Jaws ja suurennusohjelmista Zoomtext. Kalliita apuvälineitä, jotka vaativat myös melko pitkää käytön opettelua ennen kuin sujuvaa.

Aina kun vain aikaa riittää yritän seurata erityisesti open source-ruudunlukuohjelmien kehitystä, koska sieltä voisi löytyä apua niille, joille lukeminen on työlästä. Ja työlästähän tietokoneen ruudulta lukeminen on kaikille. Tällaisia open source ohjelmia, jotka toimivat Firefoxin kanssa on ainakin NVDA. Suomeksi lukemiseen tarvitaan kuitenkin vielä Mikropuhe.

No eiköhän neljä tuotemerkkiä ole tarpeeksi yhdessä viestissä...

[Kaija Peuna]

Kiitos taas vastauksesta - jään pähkäilemään...
Seikkailin netissä etsimässä ihan muuta asiaa ja törmäsin tällaiseen tekniikkasivuun:
http://www.wested.org/cs/tdl/print/docs/tdl/home.htm
En ole siihen tarkasti perehtynyt. mutta sieltä voisi löytyä jotain.

[Petri Virtanen]

Olen tehnyt erityisopiskelijoiden tarpeisiin vuosia verkko-oppimista, tekniikkaa, soveltamista, käytänteitä ja kyllähän me olemme siinä tilanteessa taas kuten aiemminki, että sosiaalisen median ja sen välineiden ymmärtäminen on avainasemassa sen soveltamisessa ja hyödyntämisessä. Ketkäs ovatkaan avainasemassa - opettajat! Vedin aikoinaan erityisopiskelija Verkkosalkku-projektia, Ilpo varmaan muistat, ja tilanne oli sama, uutta välinettä, tekniikkaa jne. tuotiin voimalla opetukseen välillä sen kummemmin miettimättä mitä olemme tekemässä. Tekniikka edellä meneminen on ehkä suomalainen verkko-opetuksen kehityksen hidaste ja siksipä on hyvä että täällä tästä käydään keskustelua.

Kun ymmärrämme sosiaalisen median tai "perinteisen verkko-opetuksen" vasta sitten pääsemme tasolle, jolloin siitä on hyötyä. Olen edelleenkin sitä mieltä, että verkossa tapahtuva toiminta perustuu kommunikaatioon - tekstiin, videoon, äänitteeseen - ja kun vuonna 2000 tätä ensimmäisen kerran pohdin olisin ollut riemuissani näistä nykyisistä mahdollisuuksista (esim. keskusteluihin osallistuminen äänitteillä tai videolla). Tästä Ilpo jo mainitsikin ja kokemuksesta voin sanoa että kyllä se vaan toimii ja vaikka kamerakännykällä!

Tekniikka etenee, sen perässä ei tule juosta vaan se pitää suitsittaa ja hallita. Sosiaalisen median ihanuus on sen mahdollisuuksissa viestiä, näyttää ja osallistaa erilaisilla tavoilla ja erilaisilla valmiuksilla. Ja opettajille tämä tuo uusia näkökulmia - esimerkiksi se paljon parjattu kamerakännykkä luokassa kun otetaan käyttöön opetuksessa ja verkossa tuo oppimateriaalin tuottamisen ihan uuteen tasoon.

Näistä kokemuksista voin kirjoitella lisää jos nämä ei täysin ole mielestänne virtuaalista puutaheinää :-)

[Kaija Peuna]

Minä suorastaan ahmin kaiken aihepiiriin liittyvän, joten ei muuta kuin jatka juttua!

[Petri Virtanen]

Muutamia koulutuksia aiheesta ammatillisen erityisopetuksen opettajille pitäneenä ymmärrys ja mahdollisuudet on jopa helppo saavuttaa, mutta koulutuksen jälkeen sen jatkaminen oppilaitoksessa, omassa opetuksessa on vaikeaa, ihan niinkuin sen "perinteisen verkko-oppimisen" kanssakin oli ja on johtuen laitteiden puutteesta, ajan puutteesta, materiaalin puutteesta, käytänteiden puutteesta...mutta laitellaanpas lisää tekstiä. Miten olette itse kokeilleet, toteuttaneet sosiaalisen median tai vaikkapa Moodlen välineillä opetusta?

[Petri Virtanen]

Markolle sen verran pitää kertoa, että olen pitänyt koulutuksia muutenkin kuin Opikkeen kautta, Opikkeen koulutukset ovat hyvä lisä tarjonnassa mutta ei ainoat :-)

"Tämän päivän oppilaat elävät uudessa mediamaailmassa, mikä haastaa opettajat ja oppilaiden kanssa työskentelevät uuteen tilanteeseen. Digiajan natiivikansalaiset ovat luonnostaan sinut iPodien, Twittereiden, mp3-soittimien, peliohjainten ja erilaisten mobiilisovellusten kanssa ja motivoituneet myös hyödyntämään niitä oppimisessaan ja ilmaisukanavanaan" - kaltaiset lauseet ovat aika hypetystä ja miksipä aiheuttaa pienintäkään lisäahdistusta siitä mitä välineitä nuoriso käyttää ja miten ne pitää olla opettajalla halussa! Ei mennä laitepää edellä, kyllä me päästään liikkeelle pienemmilläkin ponnistuksilla eikä kaiken osaavia diginuoria ole sittenkään onneksi suurinta osaa koulupolkuja tallaavista.

[Petri Virtanen]

Ilpo, olin mukana muutama vuosi sitten kreikkalaisten, saksalaisten, bulgaarien ja tsekkien kanssa hankkeessa, jossa rakennettiin ammatilliseen erityisopetukseen työkaluja oppimateriaalien tuottamiseen, löytämiseen ja jakamiseen sekä tietenkin mahdollisuus muuttaa oppimateriaalia opiskelijan vamman mukaan (esim. kontrastit jne.). Ja tietenkin paketissa oli työkalut esteettömyyden arviointiin ja toteuttamiseen.

Voisin kaivaa jos löydän tuosta jotakin ja tietenkin jos katsot asian hyödylliseksi! Pari PDF:ää (flyerit) lataan tänne.

[Ilpo Soini]

Kiitos tiedosta Petri,
Olin itsekin mukana samantyyppisessä eu-projektissa ( esim. Ecovip ). Ongelmahan tässä erityisopetuksen puolella erityisesti on se, että ne jotka ovat kädet kyynärpäitä myöten siinä oikeassa erityisopetuksessa eivät löydä tarpeeksi aikaa mihinkään kehittämiseen.

Helsingin Sanomien tämänpäiväinen krapulakeskustelu Facebookista osoittaa että teknisiä taitoja sosiaaliseen mediaan on jo vähän kaikilla, mutta se ymmärrys, mitä oikeastaan tekee on puutteellinen. Erityisopetuksessa tarvitaan siis edes sosiaalisen median välineiden järkevän käytön opetusta vaikka muuten ei opetuksessaan käyttäisikään somea.