Oppikirja uusiksi?

[Anne Rongas]

Jos saisit ihan miten vaan värkätä oppikirjaa jotenkin uusiksi, mitä tekisit? Onhan noita jo ollut rompuilla ja verkkosivuilla täydennettyjä. Mutta ei lopu niihin. Unelmia tai vastustusta? Tämä teema tulee Sometun lähiaikojen juttuihin.

[Matti Karmaa]

Minun oppikirja olisi virtuaalinen, joka olisi luettavissa monilla eri välineillä niin mobiilisti kuin myös tulostettavissa tarvittaessa paperilla. Lähiopetuksen pohjana se tarjoaisi välineet niin teorian kuin käytännön oppimiseen. Se venyisi lisäopetukseen aiheesta lisää haluavalle, mutta myös tukea hitaasti oppiville. Tuskin tälläistä saa aikaan, mutta ajatukseni olisi aikuiskoulutuksessa vähentää luentomaisia lähiopetuksia ja tarjota teoria pieninä paloina lisäten verkon kautta vuorovaikutteisuutta. Lisäisin käytännön opetusta tilalle.

Oppikirja olisi useamman saman alan kouluttajan kokoamaa, jossa jokainen kantaisi kortensa kekoon ja saisi siitä myös tilalle jotain.

[Anneli Alatalo]

Minä päinvastoin uskon, että kuvaamasi malli oppikirjasta on toteutettavissa. On vain aika siirtyä toteutukseen. Mielestäni tähän suuntaam on lähedetty etenemään. Jatkakaamme siis!

[Eija Kalliala]

Oppikirjan ja oppimateriaalin tarkoitushan on herättää oppijan älyllinen uteliaisuus. Siihen tarvitaan oikeaa pedagogista otetta, joka voi eri oppijoille, opettajille, oppimiskokonaisuuksille ja oppimistasoille tarkoittaa eri asioita.

Viime vuosituhannella, kun ryhdyin opettamaan ammattikorkeakoulussa ja auskultoin, oivalsin, että se oppii, joka laatii oppimateriaalin. Kun opettajana laadin oppimateriaalin verkkoon, opin paljon. Oppimateriaalin tarkoitus ei kuitenkaan ole, että opettaja oppii, vaan että oppijat, oppilaat ja opiskelijat oppivat.

Siitä lähtien laatimani oppimateriaalit ovat koostuneet lähinnä ohjeista, tehtävistä, aikataulusta sekä mahdollisista linkeistä ja tapauskertomuksista, ja oppijat ovat yhteisöllisesti kehittäneet varsinaisen oppimateriaalin. Oppimateriaali on siis eri kurssitoteutuksilla erilainen. Projektitöissä todelliselle toimeksiantajalle tai tutkivan oppimisen tiedonrakentelussa oppijat parhaimmillaan ylittävät opettajan odotukset ja osaamisen.

[Tarmo Toikkanen]

Heitän tänne Teemu Leinosen "pisuaariteorian". Pisuaari on taidetta, jos se kannetaan Kiasmaan. Pisuaari on oppimateriaalia, kun se tuodaan oppimistilaan. Kaikki on oppimateriaalia. Pitääkö edes tehdä erikseen aineistoa, joka on nimenomaan tarkoitettu oppimateriaaliksi eikä sovellu mihinkään muuhun?

Sehän se oppimateriaalin ja materiaalin välinen ero on. Yleinen materiaali on jotenkin kontekstualisoitava oppimistilanteeseen, mikä tietysti vaatii jotain opettajalta tai oppijoilta (ja onko se niin huono asia?). Oppimateriaali (kuten peruskoulun oppikirja) taas on valmiiksi pureskeltu OPSin muotoiseksi palaksi, joten sen voi käyttää kannesta kanteen enempää vaivaa näkemättä. Kätevää ja aikatehokasta, mutta onko se opetuksellisesti järkevää?

Toisaalta sitä kätevää oppikirjaa ei kukaan kyllä käytä kyseisen kurssin jälkeen oikeasti mihinkään. Sen sijaan yleinen materiaali on hyödyllistä elämässä laajemmin. Kumman tuottamiseen kannattaa sitten satsata? Ja missäkin tilanteessa?

[Jarmo Tanskanen]

"Kätevää ja aikatehokasta, mutta onko se opetuksellisesti järkevää?" kyllä se on, jos otetaan tutkinnollisuus mukaan. Tutkintoon vaaditaan tietyy määrä oppisisältöä. That's it. Oppikirjakin on vain sitä kurssia varten. Harvoin niitä muuhun tarvitaan. Sitten on käsikirjat, jotka toimivat myös oppikirjoina, mutta niillä onkin pitempi elinkaari.

Minä satsaisin molempiin, oppikirjaan ja käsikirjaan. Kyllä se oppijan tutkinnon suorituksen kannalta on parempi, jos ei tarvitse kahlata koko käsikirjaa läpitte. Oppimisen kannalta taas käsikirja stimuloi älynystyröitä paremmin.

Valitettavasti elämme edelleen (ja tod.näk. pitkään) tässä tutkintojen luvatussa maailmassa.

[Anne Rongas]

Näin on siinä tapauksessa, että kurssin rakenne on sellainen. Mitä yliopistokursseja itse olen viime vuosina käynyt, tosi harva on ollut sellainen, että siellä olisi ollut kurssikirja ja sen tenttiminen. Tämä vaihtelee toki aloittain.

[Jarmo Tanskanen]

Ymmärsin, että puhutaankin enemmän perus- ja toisen asteen oppikirjoista. AMK- ja yliopistopuolella oppikirja-käsite hämärtyykin, koska ei tosiaan ole niin säänneltyä ja tarkkaa OPSia. Asiasisällöt valitaan sieltä mistä on järkevintä. Ja oppijat eivät yleensä mene hämilleen, jos ei olekaan selkeää yhtä oppikirjaa. Vaihtelee ja poikkeuksia on, selvä se.

[Tarmo Toikkanen]

Hyvä tarkennus. Moni meistä tuntuu ajattelevan korkeakouluja, mutta toisen asteen ammatillinen koulutus on hyvin tavoiteorienoitunutta (putken päästä tulee tietyn alan ammattilaisia), joten oppikirjan tavoite ei ole "älyllisen uteliaisuuden herättäminen" vaan tasan niiden tärkeiden asioiden läpikäynti mahdollisimman tehokkaasti ja ymmärrettävästi. Siellä oppikirjalla tai kurssimateriaalilla on melkoisen erilainen rooli kuin muissa oppiasteissa.

Vaikka onhan peruskoulun ja muiden asteiden välilläkin isoja eroja. Jokaista astetta tulisi tarkastella erikseen. Ja vapaata sivistystyötä, työssäoppimista sekä yritysten tarjoamia sertifikaattikoulutuksia.

[Anne Rongas]

Ammatillisella on paljon aloja, joille ei ole olemassa oppikirjoja. Kun Jarmo puhui kursseista, niin ajatus meni luontojaan korkea-asteelle, koska tiedän hänen opettaneen korkea-asteella. Perusasteella ainut, missä kurssi-sanaa käytetään, on valinnaiskurssi. Muuten on oppiaineita. Lukio on kurssimuotoinen. Lukiossa oppikirjabisnes on pilkkonut kirjat kurssien mittaisiksi. Mm. psykologiaan on viime vuosina ollut tarjolla parikin kirjaa, joissa on kaikki, koko lukion psykologia. Myös äidinkieleen on ollut tarjolla käsikirja. Moniin lukioaineisiin sopii hyvin yksi iso käsikirja. Bisneksen kannalta on tietenkin kivampi myydä 5 kertaa 25 €:n kirja kuin yksi 40 €:n kirja.

[Jarmo Tanskanen]

Oppikirjat ovat hyvä bisnes. Aikaisemmin (jo paljon aikaisemmin) kuulemma oli ollut juttua siitä, että oppikirjat olisi painettava kertakäyttöluonteisuutensa takia sanomalehtipaperille lehdiksi. Kaikki säästäisivät. Äkkiä oli tullut viesti: dorka, ole hiljaa, tuohan tuhoaa bisneksen. Kirjalla on tietysti omat hyvät puolensa. Ja tämän bisneksen avulla on niitä sisältöjä sitten myös toki kehitetty. Itse olen räätälöinyt yhden oppikirjan eli kustomoinut kurssin tarpeisiin useammasta lähdekirjasta. Kustantajan avulla.

[Milla Laasonen]

Kirja tai mobiili, sisältö ratkaisee. Erilaisten oppijoiden huomioiminen olisi oppikirjan kehittymisessä huippua. Vähemmän tekstiä, enemmän grafiikkaa tai kuvaa.

[Tarmo Toikkanen]

Pakko kommentoida "erilaisten oppijoiden huomioimiseen". Huomioidaan saman tien erilaisten aistivammaiset oppijat. "Vähemmän tekstiä, enemmän grafiikkaa tai kuvaa" kuulostaa kivalta, mutta kuinka sokea oppija oppii niistä? Tai miten kuuro oppii videoista? Saavutettavuus (eli että kaikki pääsevät aineistoon käsiksi) ei ole helppo laji. Mutta se on huomioitava.