Opettaja-lehti: Sosiaalisen median sosiaalisuus (kriittisesti)

[Tarmo Toikkanen]

Opettaja-lehden numerossa 49/2009 oli sivulla Mikko Lehtosen kolumni, jossa tämä Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori varsin pakinamaisesti kritisoi sosiaalista mediaa.

Mutta pakinamaisuudesta ja tekstin vauhdikkuudesta huolimatta itse kolumni koskettelee ihan oikeita asioita. Kommentteja? Vastineen paikka?

[Tarmo Toikkanen]

Qaikussa vaihdettiin jotain konepellin alla ja sisäänkirjautumisen estävät vanhat evästeet (cookies). Eli käypä selaimessa siivoamassa joko kaikki keksit, tai sitten qaiku.com:n keksit pois. Sen jälkeen onnistuu. Itselläni oli sama ongelma - Twitterissä tuli vastaus kysymykseen parissa minuutissa.

[Harto Pönkä]

Heli, olen itse ihmetellyt samaa. En ole mitenkään mukana Qaikun ylläpidossa, enkä ole ollutkaan.

Kiitos vinkistä, Tarmo.
Jaaha, mulla näköjään toimikin jo.

[Outi Lammi]

Joskus meno kieltämättä muistuttaa sitä samaa kuin ensimmäisten e-learning -alustojen tullessa. Kaikki olivat niin konstruktivisteja ja mitään muuta sanaa ei saanut edes ajatella, jotta ei olisi saanut epäpätevän rupusakin leimaa otsaansa. Mutta nyt on sentään nostettu tämä kritiikin tarpeellisuus esille, mikä on kunnioitettavaa.

Tunnistan kyllä tuon, mitä Harto sanoo: Kun uskoo kehotukset ajatella itse ja olla kriittinen, huomaa kuitenkin pian törmänneensä julkiteorian ja käyttöteorian eroon. Kun sitten pitää suun supussa. saa tylsän maineen. En ole vielä saanut selville, pitäisikö kriittiseksi heittäytyessään sitten valita näkökantansa muutaman "sallitun" joukosta vai mikä on sitä sopivaa kriittisyyttä.

Kuitenkin sosiaalisen median kritiikki sellaisten toimesta, jotka eivät sitä itse käytä on lähinnä hedelmätöntä oudon ilmiön ääneen lausuttua vierastamista. Kritiikin pitää lähteä käyttäjien itsensä joukosta, jolloin on mahdollista muuttaa myös toimintatapoja. On aika vaikeaa kritisoida sellaista, mitä ei ymmärrä ja sosiaalista mediaa pitää käyttää aktiivisesti jonkin aikaa sitä vähänkään ymmärtääkseen. Ei se mene niin, että perustanpa Twitter-tilin ja alan odottaa, että viestejä alkaa näkyä; kun ei niitä tule kun passiivisena odotan, tuomitsen tyhmäksi jutuksi koko vempaimen ja muut käyttäjät.

[Heikki Haaparanta]

Sosiaalisen median kritisointi on juuri nyt varsin helppoa. Kun sisältöä on paljon, kuka tahansa voi sitä tuottaa ja sitä tuotetaan paljon, mahtuu mukaan myös paljon sellaista, johon kritiikiä on helppo kohdistaa.

Itse pidän "sosiaalisen median nousua" upeana mahdollisuutena nimenomaan koulutuksen kannalta. Nyt on aito mahdollisuus keskittyä sisältöön kiinnittämättä enää niin paljon huomiota tekniseen toteutukseen. Opettajien tekninen taitokynnys on sosiaalisen median kautta laskenut huomattavasti, eikä välineiden käyttöönotto vaadi enää aikaisemman kaltaista vihkiytymistä tietotekniikkaan.

Tämän vuoksi vierastan sekä turhaa kriittisyyttä sosiaalista mediaa kohtaan että tiettyjen sosiaalisen median palveluiden lokerointia. Käyttötapoja eri palveluille on miljoonia. On lopulta vaan kyse siitä, löytääkö opettaja sopivan palvelun, joka tukee hänen opetuksensa tarpeita.

Kritiikki on aina paikallaan, mutta joskus se myös ehkäisee kehittymistä. Pelkään pahoin, että kriittiseksi kasvatettu opettajakuntantamme, joka jo muutenkin on varsin haluton muuttamaan työtapojaan, saa tämäntyylisestä kritiikistä yhden lisäsyyn olla ottamatta sosiaalisen median välineitä omaan työhönsä.

Muuten sosiaalista mediaa koskevasta keskustelusta välittyy valitettavasti kuva, että sosiaalista mediaa on alettu käyttämään sosiaalisen median vuoksi. Käyttämällä ja kommentoimalla voimme kutsua itse sosiaalisen median asiantuntijoiksi. Saamme syyn nostaa omaa profiiliamme, kun tiedämme muita enemmän, mitä sosiaalinen media todella on (olen syyllistynyt samaan). Tämä kuitenkin ohjaa meitä sivuun siitä, mikä on tärkeintä. Sosiaalinen media on antanut uudelleen mahdollisuuden korostaa älykästä ja hyvin laadittua sisältöä, teknisen "kikkailun" pienentyessä. Mitä enemmän sosiaalisen median kautta julkaistaan vähemmän pohdittua ja triviaalia sisältöä, sitä suurempi painoarvo tulee älykkäälle ja pohditulle sisällölle!

[Harto Pönkä]

Mainio vastaus, Heikki. Edelleen näkisin kritiikin kuitenkin juuri kehittymisen edellytyksenä, kun se ymmärretään arvioimisena ja uudelleen ajattelemisena, hyvien ja huonojen puolien punnitsemisena. Sosiaalisen median torjumisessa on kyseessä eri asia.

Kirjoitin blogiin: Sosiaalinen media kriittisesti

[Tuija Aalto]

Mä en ihan saa kiinni tästä loppukaneetista

"Kriittisyyden toinen ehto sen sijaan on, että ei jää sosiaalisen median seittien vangiksi, vaan kysyy: Kun käytämme sosiaalista mediaa, kuinka se käyttää meitä? Tällöin paranevat myös mahdollisuudet käyttää sosiaalista mediaa muihinkin kuin egonpönkitystarkoituksiin – siis todellakin sosiaalisesti."

Tarkoittaako Lehtonen, että miten muut ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa vaikuttamiseen vai miten sosiaalisen median palveluja pyörittävät tahot rahastavat kertyvällä verkostotietodatalla? Vai miten te ymmärrätte tämän kirjoituksen viestin? Yleisesti ottaen medialukutaitoa kai siinä peräänkuulutetaan.

Pakinatyyli on muutenkin kyllä melko lennokasta:

"nuoret ja vähän vanhemmatkin tekevät paroni Münchhausenin tempun eli nostavat itse itsensä median passiivisen kuluttamisen suosta ja muuttuvat kuin taikaiskusta sisältöjen tuottajiksi"

Taikaiskusta, vai pukku hiljaa julkaistu teksti ja kuva kerrallaan?

Lehtonen kysyy

"Millaista vapautta ja kenen ehdoilla sosiaalista mediaa tuottavat liikeyritykset tarjoavat?

Minusta eri palvelujen käyttöehdot tarjoavat sisällön julkaisemisen ehtoihin ja vapauden rajoituksiin hyvinkin seikkaperäistä tietoa. Kannattaisi ehkä lukea muutamien palvelujen käyttöehdot ja vaikka kokeilla niitä jonkin aikaa, niin pääsisi kyselemisessä seuraavalle tasolle. Koska tuskin mediatutkija kuitenkaan vakavissaan väittää, että nykytilanne on mediakulttuurimme kannalta huonompi kuin 20 vuoden takainen tila ilman kaikille avointa verkkomediaa.

[Heli Nurmi]

Tekee mieli kommentoida tuota ensimmäistä lainaustasi, ei Lehtosen puolesta vaan omien kokemusten ja ymmärryksen kautta:
"Kriittisyyden toinen ehto sen sijaan on, että ei jää sosiaalisen median seittien vangiksi, vaan kysyy: Kun käytämme sosiaalista mediaa, kuinka se käyttää meitä? Tällöin paranevat myös mahdollisuudet käyttää sosiaalista mediaa muihinkin kuin egonpönkitystarkoituksiin – siis todellakin sosiaalisesti."

Egonpönkitys kyllä näkyy sos mediassa vai miten muuten voin tulkita että "mulla on 1900 seuraajaa twitterissä ja kun mä kerron jostain julkkiksesta niin sen seuraajat lisääntyy heti puolella" - tuollaiset lausumat ilman mitään muuta sisältöä, vain esillä oloa esillä olemisen vuoksi. Osa ihmisistä käyttää sosiaalista mediaa tähän, on kai se myönnettävä ja nähtävä. Voiko tuosta tilanteesta sanoa että on jäänyt sos median vangiksi ja se käyttää häntä? Olisi hyvä tietysti katsoa syvemmälle mistä tuo huomiotalous nousee..
Toinen egonpönkityksen tapa on nostaa omaa itsetuntoa olemalla itse "hyvien puolella" kehityksestä pudonneita pilkaten. Inhimillistä tämäkin, selvästi nähtävissä esim innovaatiojuna keskusteluissa. Tämä vie defensiivisyyteen ja kritiikin pelkoon, molemmat taitavat olla mukana tässäkin keskustelussa (takana ajatus että sos mediasta saa kirjoittaa vain hyvää?)

Tuossa edellä Heikki totesi että Sosiaalinen media on antanut uudelleen mahdollisuuden korostaa älykästä ja hyvin laadittua sisältöä, teknisen "kikkailun" pienentyessä. Mitä enemmän sosiaalisen median kautta julkaistaan vähemmän pohdittua ja triviaalia sisältöä, sitä suurempi painoarvo tulee älykkäälle ja pohditulle sisällölle!

Toivon että niin käy mutta teknisen kikkailu kai jatkuu koska uusia kikkoja syntyy niin vauhdilla...
Mutta kyllä minäkin kaipaan sitä että päästäisiin todelliseen sosiaaliseen (ja uskon että suurin osa sometulaisista on liikkeellä tällä mielellä). Median tulee palvella jotain itseä isompaa..

[Anne Rongas]

Kaikki siirtymät vievät aikaa. Todella harva, jos kukaan, kykenee hyppäämään toimintakulttuurista toiseen. Koska somen maisemissa aina ollaan teknologian (laitteiden, sovellusohjelmien), käyttöliittymien, toimintatapojen, viestintätapojen yms. kanssa tekemisissä, oppimisprosessissa huomio kiinnittyy ensin useimmilla tekniseen haltuunottoon.

Sosiaalisen median maailmassa on myös eri rooleissa olevia toimijoita. Toiset sallivat tämän, toisia ilmeisesti ärsyttää. Verkostoanalyyseista on paljastunut mm. että nettiverkostossa on ihmisiä, jotka heittävät sisään, on ihmisiä, joita seurataan laajasti, on ihmisiä, jotka välittävät ja verkottavat huomaamattomasti ja on ihmisiä, jotka eivät heittäydy mukaan, vaan katselevat laidalta.

Jos ryhdymme arvottamaan erilaisia toimijoita (tyyliin: hyi mitä egon pönkittäjiä), olisi hyvä miettiä myös koko verkoston toiminnan organisoimista, jos siellä ei esimerkiksi katsota hyvällä sisäänheittäjiä tai kärpäspapereita.

Jokainen medium mahdollistaa erityisesti tiettyjä asioita, mikään ei kaikkia.

Tästä teknologioiden ja toimijaroolien sekoituksesta muodostuu paljon monivivahteisempi ilmiökenttä, kuin mm. tässä keskustelussa lähteenä olleessa kolumnissa tulee esille.

[Katri Lietsala]

Opettaja-lehden sivu on hyvä osoitus, miten epäsosiaalista netti voi olla ja huonosti valittu teknologia ohjata keskustelun muille areenoille irti alkuperäisestä sisällöstä. Tähän törmää kaikessa ja se on viestinnän kannalta valtava haaste, koska alkuperäisen viestin esittänyt ei välttämättä saa tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua keskusteluun ollenkaan, koska kommentit irtautuvat muihin verkostoihin omille teilleen. Keskusteluyhteyden säilyttämiseksi tämä on melkoinen haaste. Aika helposti tuosta keksii analogian myös opettajaan ja oppilaisiin..

***

Osallistumistaloudesta tykkään itse kovasti, vaikka Lehtonen ei selvästikään innostu. En ole parempaa sanaa löytänyt ilmiölle, joka todentuu esimerkiksi Delicious-palvelussa. (Koko ajan päivittyvä mediapalvelu perustuu siihen, että ihmiset saavat henkilökohtaisen tarpeen tyydytettyä =linkit talteen.)

Lehtosen kysymys, millaista vapautta ja kenen ehdoilla sosiaalista mediaa tuottavat liikeyritykset tarjoavat, on tärkeä. Sitä hän olisi voinut pohtia syvällisemmin. Olisin lukenut mielelläni uusia ajatuksia.

Kirjoittelen varmaan myöhemmin vielä tästä vapaus--ilmaisuus -aiheesta blogiin (http://www.gemilo.com/yritysblogi), mutta nyt ei ole aikaa, kun asiakkaitten työt kutsuvat. Tuli sovittua heidän kanssaan ehdot, miten toimitaan. Sosiaalisen median soveltaminen ei ole ollut "märkää unta" niin kuin Lehtonen kaupallisten toimijoiden asenteen omalla herkällä otteellaan muotoili, mutta onhan tämä mahtavaa, kun huomaa käytännössä, mitä kaikkea vuorovaikutteisilla verkkopalveluilla saa aikaan.

ps. Viime vuonna MindTrekissa käyttäjien oikeuksista puhui mm. key note-puhuja Chris Messina (http://www.gemilo.com/yritysblogi/chris-messina-data-on-rahaa/). Hänellä oli mielenkiintoisia ajatuksia, mitä käyttäjä oikeastaan sivustoilla omistaa.

[Milla Laasonen]

Itselle on ollut aina jotenkin "selviö", että liikeyrityksillä on liiketoimintaperiaatteensa, ja ne pyrkivät tekemään rahaa myös virtuaalimaailmoissa. Sitten on se sakki, jolle vapaan koodin käyttäminen on ainoa oikea toimintatapa verkossa. Sosiaalisessa mediassa lie nämä kaksi asiaa ovat läsnä kummatkin.

Ei ole mielestäni huono asia, että some-kritiikkiä nostetaan esiin: sehän on yksi media siinä missä televisio, radio ja lehdistökin. Se on vain pikkuisen demokraattisempi kuin perinteisemmät välineet. Uusien toimintatapojen myötä lie kyseenalaistetaan ja haastetaan aina ne vanhat, totutut toimintatavat. Siinähän väkisinkin tapahtuu sekä edelläkävijyyteen että muutosvastarintaan jakautuminen.

Kuka mistä on mitäkin mieltä, itseäni lähinnä häiritsee se, että todennäköisesti satunnainen lukija ei jaksa lukea koko pakinaa loppuun saakka, ja se punchline jää ehkä huomiotta.

[Leena Kankaanpää]

No nyt itseäni oikein harmittaa, että se kolumni jäi lukematta. Lehtikin on jo ehtinyt kierrätykseen. Tämä viestiketjun alussa oleva linkki ei toiminut, joten lukematta jäi. Toki voihan olla, että opettajalehden palvelin on kumossa.

Melkoista keskustelua se on aiheuttanut ja jos jollakin on toimiva linkki tuohon artikkeliin, niin laittakaa tänne.

Tässä keskusteluketjussa minua ihmetytti tuo israelin ja politiikan sekoittuminen tähän asiaan. Paha, minun tietenkin on sanoa, kun en sitä lukenut, en tietenkään tiedä, oliko siinä Israelista jotain.

Olen vasta tekemässä lähempää tuttavuutta näiden sosiaalisen median asioiden kanssa, mutta olen äärettömän kiinnostunut niiden suomasta mahdollisuudesta opetuksessa. No, toki olen facebookissa, mutta ihan muussa tarkoituksessa, kuin opetuksessa. Välineet, joita olen käyttänyt tähän mennessä ovat iGooglen monet mahdollisuudet (google doc:it sun muut) sekä Skypen suomat mahdollisuudet. Skypessä on valtavasti lisätyökaluja, joita kyllä kannattaa kokeilla.

Linkin toivossa odotellen ...

[Tarmo Toikkanen]

Juu, näyttäisi opettaja-lehden verkkosivusto olevan nurin. Kannattaa esim. maanantaina kokeilla uudelleen, jos sitten toimisi. En tiedä lehden politiikkaa vanhojen artikkelien säilymisestä verkossa, mutta ainakin nyt kyse on siitä, että palvelin on rikki, ei siitä että artikkeli olisi poistunut.

Ja tekijänoikeuslain kannaltahan esim. artikkelin skannaaminen tai valokuvaaminen ja laittaminen nettiin on kiellettyä. :( Jos Opettaja-lehti ei tekstiä tarjoa, ei muilla ole (ilman lupaa) oikeutta laittaa kopiota saataville.