Nykyaikaa etsimässä? Suomen digitaalinen tulevaisuus? Mikä rooli sosiaalisella medialla ja eoppimisella?

[Jarmo Talvivaara]

Hei kaikille,

Vastaan on varmaan kävellyt EVA/Turkki - raportti "Nykyaikaa etsimässä" alaotsikolla "Suomen digitaalinen tulevaisuus". En löytänyt keskustelua muualta Sometusta, joten ajattelin virittää uuden topicin: onhan sometu.fi:llä sloganeina mm. demokratia, kansalaismedia, teknologia yms. raportin viittamat teemat.

Raportti löytyy EVAn sivulta http://www.eva.fi/files/2573_nykyaikaa_etsimassa.pdf

Mitä ajatuksia herättää? Miten korreloi sosiaalisen median kasvun ja yleistymisen kanssa - tuollahan viitataan sosmeduun useassa kohdassa? Entä oppiminen: onko verkko-opetuksen iso lentoonlähtö kiinni näistä ongelmista, joita raportissa esiintuodaan?

Onko esitetty jälkeenjääneisyys vääränlaisen itsetyytyväisyyden ja/tai ylimielisyyden tulosta ja esitetyn laajuista? Yliammutaanko? Vai vähätelläänkö? Onko keskustelu siirtymisestä teknologian kehittämisestä teknologian hyödyntämismahdollisuuksien innovointiin ollut relevanttia tai riittävää? Raporttihan esittää ongelman olevan asenteellinen, eikä niinkään tekninen.

Mitä valtiovallan pitäisi julkisten palveluiden osalta tehdä - onko raportin kannanotot riittäviä tai oikeanlaisia? Haviseeko tässä muutosta keskitetyn hallinnon ja hajautettujen palveluiden rajojen muutos? Tuleeko yhteiskunnasta tämänpäivän yhteiskunta digitalisoimalla palvelut esitetyin keinoin?

[Harto Pönkä]

Kiitos hyvästä avauksesta. Törmäsin tähän inboxissani tänään. Todella mielenkiintoinen paperi. Vastailen, kun olen lukenut jotakuinkin läpi. Toivottavasti muutkin kertovat ajatuksiaan siitä.

[Harto Pönkä]

Löysin vihdoinkin ajan lukea tämän. Erittäin hyvä raportti. Jos voisin, pakottaisin tietyt 200 ihmistä lukemaan sen.

Muistiinpanot jakoon:
http://etherpad.com/1ZhkMBaSUo

Keskeinen havaintoni raportin jälkeen on, että sosiaalinen media on (tieto-)yhteiskuntakehityksen nykyinen vaihe. Niin, Suomessa on tipahdettu kehityksestä niin pahoin, ettei tätä ole todella oivallettu. Se ei ole mikään sivuraide, hetken villitys tms. Sitä ei oteta vieläkään riittävän vakavasti - nyt kun ollaan vielä alkuhuumassa. Raportti osoittaa nykytilanteen erittäin selvästi, mutta myös mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen oikeilla ja täsmällisillä toimenpiteillä. Asenteet eivät muuten muuttuisikaan.

Itselläni aukeni myös silmät sen suhteen, mitä todella tarkoittaa, että Suomessa päättäjät ovat keski-ikäisiä miehiä. Heillä monilla on kyllä bloginsa, mutta sen jälkeen aletaan jo kohkaamaan teknologiasta. Ei ihme, ettei kehityksen mukana ole pysytty - onhan se toki ollut nopeaa, mutta oleellinen pointti raportissa olikin se, että ennen todella olimme siellä eturivissä ja pioneerina. Se paikka menetettiin, kun kehitys siirtyi ns. pehmeämmille urille: palveluiden ja toimintatapojen innovointiin. Rahaakin on toki tuhlattu, mutta niinhän aina - pääasia on, että iso suunta on täysin pielessä.

[Heli Nurmi]

Jospa heitän tähän sivuhuomautukseni oman huoleni jota tänään olen miettinyt:
onko meitä suomalaisia mukana kansainvälisissä online oppimisen asioissa minkä verran..

esim. tämä http://learntrends.ning.com/page/learntrends-2009 yhteisö raportoi mahtavia puheenvuoroja, kaikki olisi nyt kuunneltavissa ja katsottavissa events>learntrends 2009 kautta - alkoi mukavasti eOppimisen 10 vuotissynttärikakulla. Elluminate tarjoaa mukavia pöydän jakamisia ja yhteisen tekemisen juttuja.

En kyllä osaa arkielämästä muuta sanoa muuta kuin oikealta tuo uutinen tuntui kun sitä kuuntelin ja nyt raporttia vilkaisin. Mikä ihme on nyt asenteissa että ei kohta uskalla suutaan avata työpaikalla ja kertoa mitä maailmalla tapahtuu - se kun vaan suututtaa muita. Jospa tuo raportti saa ns johtajat kuuntelemaan? Unelmia pitää olla..

[Jarmo Talvivaara]

Hei Heli ja Harto!

kiitoksia kommenteista - hienoa, että keskustelu avautui ja toivottavasti saadaan paljon lisää.

Jospa tuo raportti saa ns johtajat kuuntelemaan?
Tätä itsekin toivon, mutta toisaalta kauhistelen miten valtavan reaktiivinen lataus tuohon liittyy - huomaammeko asiat esim. hallinnon, johdon tai muulla kokonaisuuksien tasolla vasta sitten kun.. no.. kun on se kuuluisa "heikki" housussa?

Pelottavaa tästä tekee mm. sen, että ainakin itse uskon esimerkiksi koulutuksen kentän (etenkin korkeakoulutuksen osalta) menevän uusjakoon - ja me ei tässä kilpailussa olla vahvoilla - ellei asioita muuteta. Tätä asiaa tietyllä tapaa lihavoitti Jyrki J. Kasvin VVOP-päätospuheenvuoro (http://vvop.wordpress.com/), jossa heitto PISA-tutkimuksista (mobiiliteknologian menneen maineen lisäksi toinen liialliseen tyytyväisyyteen tuudittaja?), kommentit "parhaista oppijoista jotka eivät viihdy koulussa" sekä "maailman parhaat opiskelijat, jotka menevät maailman keskinkertaisimpiin yliopistoihin". No, ehkä kärjistystä, mutta tuo globaali ja oppijan elinkaarien tarkastelu asettaa asiat mielenkiintoiseen valoon.

Mikä ihme on nyt asenteissa että ei kohta uskalla suutaan avata työpaikalla ja kertoa mitä maailmalla tapahtuu

Tästä on vaikeaa olla eri mieltä ;) No, poikkeuksiakin on, mutta kyllähän tässä on kyse yleisestä ja huolestuttavasta haasteesta. Asioiden ja asenteiden taustalla on myös paljon huolta tulevasta ja tuntemattomasta - nyt jos/kun management herää reaktiivisesti tähän reagoimaan, ei pakottamalla ainakaan saada mitään hyvää ja innovatiivista aikaan. Tosiasioihin katsomalla, mutta innostavuuksiin panostamalla - irti apatiasta - siinäkö resepti "quantum leapiin"? Tässä vain huolestuttaa virallisen organisoinnin ja muodollisten rakenteiden kyky tähän.

Mietin, että miten käy tai on oikeastaan käynyt "korkean tason palveluiden" (koulutus, tutkimus?) jos "peruspalvelut" laahaavat perässä? Tarvitseeko eoppimisen kehitystä kytkeä tähän? Onko siihen edes aikaa - vai pitääkö kehityksen mennä omaa, huomattavasti nopeampaa kaistaansa? Onhan tietyllä tapaa kysymys eri asioita (hallinto vs. oppiminen?).

Teknologiausko, työkaluorientoituneisuus, yms? Kieliikö tämä jostakin?

[Timo Rainio]

Hieno esiinnosto. Satuin pari päivää sitten katsomaan jossain YLE:n ajankohtaisohjelmassa, kun raportinkin kirjoittajien joukossa ollut Risto Siilasmaa toi näitä samoja huolia esille varsin selkokielisesti. Paljon kaikkia pieniä pilotteja ja kokeiluja on tehty, mutta jos pilotin ainut voimavara on "avoin rajaton piikki" kokeilla kaikkea mitä mieleen tulee, tuon "piikin" sulkeuduttua loppuu myös tekeminen. Jonkun täytyisi koordinoida ja ottaa vastuu että syntyy myös pysyvämpiä rakenteita.

Vaikka raportissa tuodaan esille, että pelkkä tekniikoiden kehittäminen ei riitä, kyllähän sielläkin silti ongelmien syinä ja ratkaisuina nähdään paljon myös erilaiset teknologiset jutut. Välillä tulee mieleen, että pitäisikö vielä enemmän kehittämisessä panostaa siihen että mietittäisiin ja kehitettäisiin tapoja hyödyntää noita tekniikoita. Ja joka suunnasta. Yhtä hyvin hallinnon kuin pienen ihmisen mahdollisuuksia tehdä asioita pitäisi kehittää enemmän sähköisen maailman suuntaan. Se voi olla vaikeata, kun tässä hajautetussa maailmassa myös se, jolla asioiden etenemisen kannalta välttämätön keppi tai porkkana on, on myös hajautuneena erilaisten usein ristiriitaistenkin tavoitteiden taakse.

[Minna Takala]

Kiitos keskustelun avauksesta Jarmo ! Olin paikalla tuossa julkistamistilaisuudessa,
ja postittelin muistiinpanoja Twitteriin ja ne löytyvät hakusanoilla ( #eva raportti) & @MinLii.

EVAn raportti on tarkoitettu haastamaan, mutta se ei mielestäni ole yliampuva.

Minua jäi mietityttämään
* "menestyksen pitkä varjo" , ikään kuin keisarin uudet vaatteet,
jolle loi pohjaa tietoyhteiskunta tunnusluvut 2000-luvun vaihteesta, joka on ehkä omalta osaltaan saanut aikaan yhteiskunnallisen itsetyytyväisen harhan. Vanhanen viittaisi vastauksessaan "vanhaan mersuun", joka aikoinaan oli kehityksen kärjessä...
* kehityksen pirstaloituminen eri yksiköihin ja yhteisten perusrakenteiden puute (luotettava henkilötunnistus, järjestelmien yhteiskäyttö, tietojen siirto yms. yms.), joista monet tahot hyötyisivät
* palvelurakenteiden käyttäjälähtöinen kehitys (ei teknologia vetoinen ) , aito kansalaisten oswallistuminen kehitystoimintaan

Parhaimillaan julkiset palvelut ovat yhtäaikaisesti sekä kansallisesti keskitettyjä, että paikallisesti hajautetusti tarjottuja, lisäarvoa tuovia ratkaisuja. Helpommin sanottu kuin tehty :-) Mutta digitaalisten palveluiden myötä paremmin mahdollista kuin aikaisemmin.

Kommenteista jäi mieleen
* päättäjinen osaamisvaje. Kommentoija nosti esimerkkinä esille yleisön korkea keski-iän ja todennäköisen yleisön ymmärryksen puutteen raportin keskeisistä teemoista . Paikalla oli vain muutama alle 30 v mm. ZitiPopin Helene Auramo.
* yhden julkisen tahon edustajan kommentti - 1.5 vuoden kuluttua alkavasta pilotista , ... hidasta, hidasta ...

Uskon, että asenteen muutoksessa ja mahdollisuuksien ymmärtämisessä sosiaalisella medialla, oppimisella & sometulla voisi olla tulevaisuudessa merkittävä vaikutus.

- Minna

[Jarmo Talvivaara]

Hei Minna ja Timo, kiitos ajatuksia herättävistä kommenteista.

että mietittäisiin ja kehitettäisiin tapoja hyödyntää noita tekniikoita.
Tää on kyllä mielenkiintoinen kysymys - ja kumman paradoksaalinen asia, koska onhan tähän liittyen tehty valtavasti hankkeita, yms. innovaatiotoimintaa, mutta ei nähtävästi tarpeeksi, koska tulokset ovat mitä ovat? Tässä lienee iso kysymys tuo monessa paikasssa viitattu hanke-, pilotointi- yms. toiminnan kytkeytymättömyys tai tuloksien viemisen epäonnistuminen arjen käytäntöihin. OK, kyse pitkäjänteisestä työstä, mutta sekä taloudellinen että henkinen ROI on meillä tässä huono.

Tuo esitetty teknologiavetoisuus vs. tarvelähtöisyys on varmasti iso kysymys tässä kehityksen tahmaamisessa ja aitojen käytännön innovaatioiden synnyttämättäjäämisessä?

1.5 vuoden päästä alkavat pilotit eivät sytytä varmaan ketään (paitsi ehkä pilotissa työskentelevät): jos moni jo nyt tiedostaa, että 1.5 v alkava pilotti -> milloin ekat tulokset ja mikä on todennäköisyys
En ole missään nimessä innovaatiotoimintaa vastaan - päinvastoin: onko tehdyissä hankkeissa osa jopa liian pliisuja ja varman päälle pelaavia, että saataisiin aidosti jotain uutta. Mutta iso kysymys lienee se, että miten uudet innovaatiot saadaan istutettua rakenteisiin, joihin ne eivät sovi - ja pitääkö edes sopia -> pitääkö mieluummin ensin rakenteiden (ja asenteiden..) muuttua ennen kuin hedelmällinen maaperä asioiden eritavalla tekemiseen syntyy?

Itse hieman kaksin miettein pohdin tuota ikä - osaamiskykyä: voi toki korreloida joiltakin osin, mutta mielestäni pitäisi tarkemmin määritellä mitä tämä osaaminen on - kaikenlisäksi herkkä kysymys yleensäkin uusien toimintatapojen kohdalla. Merkittävässä roolissa oleva osaamisvaje ei varmaankaan työkaluihin liityvää, vaan enempi "asenneosaamista" - ja tämähän ei taida olla ikäsidonnaista. Itse miellän yli 30 v täyttäneenä olevani ihan relevantti toimija - ja itseni lisäksi tunnistan osaamisvajeisia sekä alle että yli 30 vuotiassa. Ok, et Minna tätä varmaankaan tarkoittanut näin, mutta pomppasi silmään. Moni merkittävistä Sometu-verkoston toimijoista taitaa olla yli tuon esittämäsi ikärajan.. ? Kommentoitiinko tätä ikäkysymystä tuossa tilaisuudessa sitten jotenkin tarkemmin?

Tuota pirstaleituneisuutta huomaan itsekin miettiväni - ja sitten mietin, että perinteinen management halunnee ratkaista tuon keskittämällä, poistamalla rönsyt, tiivistämällä, rajoittamalla pirstaloituneisuutta -> onko tuo ratkaisu, IHMO ei. Keskittäminen ja resurssien kaataminen yhteen läjään ei tätä (kai tutkitustikaan) tee, vaikka se voi toki paikoitellen ratkaista esim. resurssikysymyksiä -> kyse lienee kuitenkin pitkälti innovaatioiden istuttamisesta arjen toimintaan, asenteiden-rakenteiden kriittiseen tarkasteluun ja suhteesta esim. toimijoitten arvoihin. Mennäänkö sitten tuohon kehitystä ehkä kapeuttavaan konsolidointiin, ja ihmetellään taas että piruko on, kun ei väkisin kehitys tapahdu.

Itse tunnen havinaa trendistä siirtyä retoriikasta, suunnittelusta ja puheista kohti tekojen (isojen ja pienten) aikakautta. Yhtenä esimerkkinä voisi ajaltella suunnitelmat ja retoriikka tietoyhteiskuntaa koskien vs. vaikka Sometun tyyppinen epämuodollinen, toimintaan ja tietynlaiseen autenttisuuteen suuntaava/kytkeytyvä toiminta. "Aletaan tekemään" on ollut tuttu ja tervetullut lause monessa yhteydessä.

Mutta ne arjen toimintaedellytykset.... Yksittäisestä tapauksesta ei voi tehdä yleistä, mutta ei voi välttyä melko masentavalta kuvalta kehityssuunnasta, esim. Anne Rongaksen blogipostia ja sitä rikastavan Qaiku-keskustelua ajatellen...

[Timo Rainio]

Tartunpa vielä tuohon ikäkysymykseen. Samaa mieltä kanssasi, että ikä enemmänkin asenteellinen kuin fyysinen juttu. Pitäisikö jopa mieltää ikä jonkinmoisena eri elämänvaiheiden kautta tulevana asennoitumisena somen kaltaisiin uusiin asioihin. "Nuoret", jotka mielletään jotenkin tämänkaltaisten toimintamallien levittäjinä", usein myös tilanteessa jossa he hakevat paikkaa vaikkapa työyhteisöissä. Heillä on myös aikaa kokeilla kaikkea ja uusien toimintatapojen kautta he voivat myös hakea toimintakenttää itselleen. Vähän vanhemmat taas saattavat olla jo asemassa, jossa uudet kotkotukset vaan horjuttavat hankittuja selkeitä asemia ja toimivaksi hiottuja rutiineja. Lisäksi erilaiset perhe-, työ-, harrastus, yms. jutut, joihin on kerennyt jo vuosien varrella sitoutua vievät kaiken ajan jolloin uusille asioille ei oikein olisi aikaakaan. Sitten taas jossain vaiheessa (vaikkapa sitten elälleekkeelle jäätäessä) tulee ehkä tilanne, jolloin on jo varaa hiukan hellittää. Jos tuolloin vielä voimia riittää, moni saattaakin haluta hiukan kevyemmin pitää yhteyksiä vanhoihin kuvioihin ja tästä tarpeesti saattaa noustaa yllättävän suurta innostusta tulla mukaan sosiaalista mediaa hyödyntäviin yhteisöihin. Itse seurannut mielenkiinnolla yhtä tämankaltaista casea, jossa erään toimialayhdistyksen osana toimiva "vanhojen viisaiden veteraanien -klubi" on ottanut ning -perusteisen ryhmän hienosti käyttöönsä.

Ja nämä elämänvaiheethan eivät tunnetusti enää tänä päivänä ole mitenkään absoluuttisesti johonkin tiettyyn ikään liittyviä.

[Jarmo Talvivaara]

I agree, Timo.

Tähän liittyen esim. diginatiivi-keskusteluissa joskus oletetaan nykynuorten olevan taidoiltaan valmiita by default, joka kyllä esim. verkko-opiskelussa tai aidosti tuloksiin suuntaavassa etätyössä monesti osoittautuu toiseksi. Mesen käyttö tai blogin pito ei kaikkea kata - se on hyvä alku, mutta kypsyys verkkovuorovaikutukseen vaihtelee rajusti ja mutusta vetäisten olemme kyllä iästä riippumatta aika heterogeenista porukkaa. Tästä ei nyt ole käsillä mitn tutkimusta, joka voisi tämän osoittaa tarkemmaksi - kenellä on tiedossa?

Seuraamasi case vaikuttaa mielenkiintoiselta.

[Ulla Sannikka]

Paljon mielenkiintoisia kannanottoja on kertynyt jo asiaan. Kirjoitan kumminkin tälläisen "ruohojuuri"-tason näkökulman asiaan. Olen lukenut EVA:n raportista vain tiivistelmän, mutta myös "tietoyhteiskuntataitoja" opettavana törmään tähän aiheeseen viikottain.

Käsitykseni asiasta on, että Suomessa on panostettu tekniikkaan käytettävyyden jäädessä vähemmälle. Tulee mieleeni työni muutaman kymmenen vuoden takaa. Tällöin osallistuin ohjelmistojen suunnitteluun ja toteutukseen julkishallinnolle. Tuohon aikaan loppukäyttäjillä ei ollut paljon sanottavaa siihen, miltä heidän käyttöönsä tuleva ohjelma näyttää ja minkälaista sen käyttö on. Tärkentä projektissa oli, että ohjelmisto teki sen mitä piti. Tärkeä pointti sekin, mutta ohjelmistojen käytettävyys oli asteikolla 1-10 mitattuna usein 5-6 luokkaa.

Tämä sama on toteutunut osittain kansalaisille suunnatuissa palveluissa. On paljon palveluita ja hyvin toimiviakin, mutta ne ovat hajallaan. Yhtä palvelua haetaan sieltä ja toista taas täältä. Jokainen palvelu vaatii oman rekisteröintinsä ja jokaisen palvelun käytettävyys on erilainen. Näin ollen julkisten palvelujen (ja myös muiden) käyttö vaatii niiltä kansalaisilta, joilla ei ole aiempaa kokemusta tietotekniikan käytöstä (tai sitä on vähän), liian paljon vaivaa ja oppimista.

Tulevaisuuden toiveeni on, että melkein yhden "napin" takaa löytyisivät julkisen hallinnon palvelut ja niiden käytettävyys olisi yhtenäistä. Avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin nojautuvat palvelut olisivat varmaankin yksi ratkaisu käytettävyyden yhtenäistämiseen.
Tärkeä asia on myös käyttäjien tunnistaminen. Sähköistä tunnistamista tulisi kehittää.
Mutta onhan meillä nyt tekniikka, siitä on matkaa vain eteenpäin.

[Kari Rajala]

En ole tuota paperia vielä lukenut, mutta satuin julkistamisen jälkeen kuulemaan Teppo Turkin haastattelun radion Ykkösaamussa.

Ikäkysymyksestä: Koulussa huomaa usein, että myös oppilaat ja opiskelijat ovat hyvin konservatiivisiä. Tärkeää olisi löytää hyviä pedagogisia ideoita, jotka toimivat ihan oikeasti eivätkä vain paperilla.

Tekniikasta: On hyvä, että on erilaisia projekteja esim. kännyköiden tai oppilaille jaettavien kannattevien käytöstä. Olisi kuitenkin tärkeä saada koulujen luokkatilojen varustetasoa nostettua. Jos vertaisi talon rakentamiseen, niin kouluille oltaisiin jo asentamassa sateliittiantennia vaikka katon rakentamiseen ei ole rahaa ja tarvikkeita.

Nykylukiosta: Sosiaalisessa median käytössä opetuksessa olisi mielestäni tärkeää pidempi prosessi. Nyt painetaan lukioissa 7 viikon kursseja (kurssi 6 vkoa + 1 koeviikko). Rytmi on niin hektinen, että se tuo opiskeluun pinnallisuutta ja asioihin syventymiselle ei ole aikaa eikä se parhaimmalla tavalla tuosi sosiaalisen median käyttöä. Some voisi olla oivallinen keino juuri tuohon syventämiseen sisältöaineistoa karsimalla. Nykylukio luo lyhytjännitteisyyttä ja pinnallista oppimista. Moodle on opettajalle ihan kiva alusta, mutta eivät opiskelijat siitä hirveästi innostu.

[Jarmo Talvivaara]

Hei Ulla ja Kari,

Oletteko ehtineet tutustua raporttiin tarkemmin - miten vaikutti aiempiin kommentteihin? Nousiko jotain lisää esille?

Ihan yleisenä - ja omasta leipätyöstä nousevana - huolena heitän yhden digitaalisten palveluiden kehittymättömyyden kysymyksen: miten on, onko uhkana menettää mahdollisuudet kansainvälisesti voimakkaasti nousevan (etenkin korkeakoulutuksen) elearning-markkinoiden uusjaon suhteen? Momentum olisi vielä - miten pitkään voimme vatiloida nykyisten ongelmien kanssa ja milloin pitää tehdä kansainvälisesti merkittävä quantum leap? Mitä teemme sitten, jos menetämme mahdollisuutemme?