Minkälaista on arvostava vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa?

[Kari Lahti]

Olen käynnistänyt teemaa koskevan mikroartikkelin ideoinnin Arvostava johtaminen -wikissä esittämällä

- Sosiaalisen median yhteydessä esitetään usein kaava 1-9-90. Tällä tarkoitetaan Wikipedian mukaan, että1 % ihmisistä tuottaa sisältöä, 9 % muokkaa tai kommentoi sisältöä ja loput 90 % käyttävät sisältöä.

- Arvostavan vuotovaikutuksen avulla osallistumista voisi aktivoida

- Arvostavan vuorovaikutuksen avulla sisällön tuottajat, muokkaajat ja kommentoijat saadaan kokemaan, että heidän panostaan arvostetaan.

- Seurailijat ja käyttäjät voivat aktivoitua muokkaamaan ja kommentoimaan ja nämä edelleen tuottamaan sisältöä, kun huomaavat, että sitä arvostetaan.

 

Minkälaisia näkemyksiä ja kokemuksia sinulla on hyvästä ja arvostavasta vuorovaikutuksesta sosiaalisessa mediassa? Minkälaisia esimerkkejä arvostavasta vurovaikutuksesta olet kohdannut Sometussa ja muissa sosiaalisen median foorumeilla? Minkälaista arvostava vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa voisi olla?

 

 

[Anne Rongas]

Hei, laitan tähän vielä tuon wikin osoitteen, kun ei sitä keskustelunavauksessa ollut: http://arvostavajohtaminen.wikispaces.com/Arvostava+vuorovaikutus+s...

[Anne Rongas]

Luen parhaillaan kirjaa Facilitating to Lead!: Leadership Strategies for a Networked World by Ingrid Bens on Kindle for Android! http://www.amazon.com/kindleforandroid/

Muutama pieni muistiin pantu:

 

Fasilitoinnissa on kyse siitä, että puhuu ihmisille, ei ihmisistä. Fasilitointiin liittyy sellaisten ympäristöjen luominen, jotka tukevat yhteistyötä ja linkittävät ideoita toisiinsa. Lisäksi fasilitointiin kuuluu keksimisen ja luovuuden tukeminen. Tavoitteena on auttaa ihmisiä pääsemään eteenpäin, pidemmälle, tavoitteisiin. Tähtäimenä ei niinkään ole ihmisten muuttaminen vaan se, että ihmiset saadaan toimimaan.

 

Tehokkain johtaja on se, joka saa ihmisiä yhteen ja joka antaa kipinää toiminnalle.

[Anne Rongas]

Myös eilisen blogikirjoitukseni kommenteissa tulee esille somen myönteisen vuorovaikutuksen merkitys http://opeblogi.blogspot.com/2011/08/kannusta-kaveri-paivassa.html

[Kari Lahti]

Anne. Tuot blogissasi arvostavaan vuorovaikutukseen kuuluvan positiivisen ja kannustavan palautteen tarpeen selvästi esiin toteamalla, että ”hyvää palautetta, kiitosta ja rohkaisua kaipaa lapsen lisäksi myös aikuinen. Pienillä sanoilla voi saada paljon aikaan oikein ajoitettuna: joko tappaa innostuksen tai asentaa siivet selkään”.

Kannustuksen myönteistä merkitystä korostaa blogissa olevassa kommentissaan myös Nina R. toteamalla, että ”olen kokenut some-sfäärit erittäin kannustavina ja hyväntahtoisina. Minulle saamallani kannustuksella on ollut iso merkitys ja oikeastaan iloitsen ihan yhtä paljon muiden saamasta kannustuksesta”.

Minä puolestani koen Annen tähän keskusteluun kirjoittaman postauksen kannustavana ja arvostavana sillä se kertoo, että esittämäni kysymys käsittelee tärkeää aihetta.

[Kari Lahti]

Kannattaisiko arvostavaa vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa tutkia Sometussa?

 

Minä olen ajatellut, että kävisin läpi Sometussa käytyjä keskusteluja ja poimisin niistä kuvauksia/esimerkkejä arvostavasta vuorovaikutuksesta. Valinnan pohjana käyttäisin omaa tämän hetkistä käsitystäni, jonka mukaan arvostavaa vuorovaikutusta on sellainen vuorovaikutus, joka vie vuorovaikutuksen kohteena olevaa asiaa eteenpäin ja saa toisen osapuolen kokemaan että häntä ja hänen panostaan arvostetaan.

 

Esimerkkitilanteiden sisällön analyysin avulla voisi sitten yrittää tunnistaa sosiaaliseen mediaan sopivan arvostavan vuorovaikutuksen yleisempiä periaatteita, käytäntöjä ja toimintatapoja.

 

Vastaavaa esimerkkitilanteiden kartoitusta voitaisiin tehdä muillakin sosiaalisen median foorumeilla ja näin koota laajempaakin aineistoa.

 

Miltä tällainen tutkimushanke ja esimerkkitilanteiden valintaperusteeksi ajattelemani arvostavan vuorovaikutuksen määritelmä tuntuvat? Kiinnostaisiko tällaiseen tutkimushankkeeseen osallistuminen ja sen toteuttaminen yhdessä?

 

[Anne Rongas]

Hei, itse teen parhaillaan gradua Tampereen yliopistolle (informaatiotiede) nettifasilitoinnista ja esittämäsi näkökulma sivuaa. Oma lähestymiseni on a) erottaa nettispesifi yleisestä verkoston tain ryhmän tavoitteellisen toiminnan fasilitoinnista ja b) kuvailla niitä toimintatapoja, joilla fasilitointi voisi onnistua.

 

Fasilitointi tässä ymmärretään auttamisena, helpottamisena, tukemisena ja tavoitteeseen pääsemisen edistämisenä. Toimenpiteitä voivat olla a) verkoston ja sen toiminnan liikkeelle lähdön kätilöinti verkon kautta tai aloitustapahtuman aikana ja jälkeen verkkoon suunnaten, b) verkoston toiminnan liikkeellä pitäminen ja toiminnan suuntaaminen prosessin aikana, c) talkoistaminen, joukkouttaminen, crowdsourcing verkostossa ja d) tulosten ulos saaminen verkostosta ja sen toiminnasta mm. yhteenvetojen, jäsennysten, tiivistelmien, listausten tai muoden koontien avulla.

 

Oleellista on, että fasilitaattori ei itse tee asioita muiden puolesta vaan toimii taustalla luomassa edellytyksiä, joista yksi on tuo esittämäsi vuorovaikutusilmapiiri. Jos ilmapiiri on rohkaiseva, kannustava ja arvostava, vuorovaikutus myös etenee.

 

Fasilitaattorilla on netissä erilaisia keinoja tähän kuin kasvokkaistilanteissa. Esimerkiksi minä pystyn nostamaan tämän keskustelun esille Ningin ylläpitotyökalulla, voin jakaa tätä eteenpäin napin painalluksella Twitteriin ja Facebookiin, voin linkittää tämän toisaalle (kuten nyt teen gradublogiini).

 

Kysymyksesi herättikin mukavasti kesäunesta opiskelusyksyyn.

[Kari Lahti]

Silmät auki sosiaaliseen mediaan julkaisussa Säntti & Säntti tuovat esiin näkemyksen, että somen vaikutuksesta Käsitys johtamisesta muuttuu ja vastuu johtajuudesta laajenee koskemaan kaikkia organisaation jäseniä. Voisiko fasilitoinnin kanssa olla sama tilanne?  Hyvän ja arvostavan vuorovaikutuksen avulla jokainen vaikuttaa keskustelujen ja muiden työskentelyprosessien sujumiseen, hyvän ilmapiirin rakentamiseen ja osallistumismotivaatioon.

[Kari Lahti]

Action learning -ryhmissä fasilitaattori käyttää paljon kysymyksiä, joiden avulla hän mm. kiinnittää huomiota asioihin, saa ryhmän tarkastelemaan asioita uusita näkökulmista ja aktivoi ryhmän toiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista toimintaa. Samalla hän toimii mallina niin, että vähitellen ryhmän kaikki jäsenet oppivat käyttämään kysymyksiä ja fasilitoimaan sekä prosessia että sisällön kehittelyä. Fasilitaattorin toiminta painottuu prosessin alkuvaiheisiin ja vähitellen vastuu fasilitoinnista siirtyy ryhmälle.

 

Tämä voisi toimia myös nettifasilitoinnissa. Esimerkiksi tällä foorumilla on käynnissä keskustelu Sosiaalisen median eeettiset ohjeet, jossa viimeisin postaus on "Kiitos. Erittäin tervetullut ja hyvä vinkki." Sitten keskustelu on pysähtynyt. Tämän tapaisessa tilanteessa fasilitaattori voisi esittää viimeisimmän postauksen esittäjälle kysymyksen Mitä mielenkiintoista ja itsellesi hyödyllistä olet löytänyt vinkatusta lähteestä ja/tai mitä kysymyksiä lähteesä esitetyt asiat ovat herättäneet?

 

[Kari Lahti]

Arvostavan vuorovaikutuksen esimerkkitilanteista koostuva tutkimusaineisto on tarkoitus laittaa Arvostava johtaminen -wikiin avoimesti kaikkien nähtäville sitä mukaa, kun niitä saa poimittua. Tällä tavoin kerääntyvä aineisto voisi samalla toimia jatkuvasti päivittyvänä arvostavan vuorovaikutuksen "oppaana". Aineisto olisi myös muutoin kaikkien käytettävissä.

 

Esimerkkitilanteiden keräämiseen voisivat osallistua kaikki asiasta kiinnostuneet. Niitä voi kerätä analysoimalla tähän mennessä toteutuneita keskusteluja tai reaaliaikaisesti meneillään olevista vuorovaikutusprosesseista. Kun on itse mukana arvostavalta tuntuvassa vuorovaikutuksessa, siitä voisi kirjoittaa esmerkkitilanteen tutkimusaineistoon. Tämä olisi samalla positiivista palautetta vuorovaikutuksen toiselle osapuolelle.

 

Esimerkkitilanteen kuvaus voisi olla

- Arvostavalta tuntuneen kirjoituksen kopio sellaisenaan.

- Kuvaus tapahtuneesta ja siitä, mikä sai sen tuntumaan arvostavalta, miltä se tuntui ja miten se vaikutti.

 

Miltä nämä esimerkkitilnteiden kuvaamisen "ohjeet" tuntuvat? Miten niitä voisi parantaa?

[Kari Lahti]

Yksittäisten kirjoitusten sijasta kuvattavina esimerkkeinä voisivat olla kokonaiset keskusteluketjut tai muut vuorovaikutusprosessit kokonaisuuksina. Tämä tuli mieleen, kun lähdin kokeilemaan arvostavan vuorovaikutuksen esimerkkien tunnistamista Sometussa olevasta Simulaatio-osaamiskeskus Savoniaan - vinkkejä kaivataan! -keskustelusta.

 

Ensin tein eri postausten pohjalta kuvauksia toimintatavoista, jotka minusta tuntuivat arvostavilta:

- Kuvaillaan mitä ollaan tekemässä ja pyydetään neuvoja, ideoita, apua ja tietolähteitä. Tekemisen kuvaamisen avulla tuodaan esiin asian tärkeys ja merkitys itselle.

- Pyritään ymmärtämään kirjoittajan tilanne, tarkoitus ja tarpeet kysymällä tarkennuksia ja lisätietoja.

- Vastataan esitettyihin kysymyksiin.

- Esitetään ideoita ja uusia näkökulmia.

- Tuodaan esiin mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.

- Kerrotaan tietolähteistä.

- Tarjotaan apua.

- Kiitetään, ja kerrotaan, miten annettuja tietoja ja neuvoja hyödynnetään.

- Kerrotaan mitkä eistetyistä asioista ja näkemyksistä tuntuvat erityisen hyviltä ja miten ne auttavat asian eteenpäin viemisessä, kehittämisessä tai oppimisessa.

- Autetaan kertomalla omista kokemuksista.

- Kerrotaan vuorovaikutuksen osanottajille, miten asiat etenevät, miten heidän antamiaan tietoja on hyödynnetty ja mitä asialle on tapahtunut.

 

Tämän lisäksi poimin keskustelusta joukon arvostavalta tuntuvia ilmaisuja sellaisenaan:

- Erittäin mielenkiintoinen on tuo sinun PS-kommenttisi!

- KIITOS! Todella hyödyllistä tietoa meille tässä vaiheessa.

- Hyvin mielenkiintoinen fokus.

- Kiitos Maarit ja Jani - molempien viestit käsitellään suunnittelutiimissä.

- Laittele Susanna sähköpostia jossakin vaiheessa, niin voisimme mielellään keskustella pedagogisesta puolesta enemmänkin ja vaihtaa mielipiteitä :)

- Kiitos Jussi hyvistä kommenteista! Ja hyvä, että tuo pedagogiikan puoli tulee korostuneesti esille, samoin kuin henkilökunnan koulutus.

- Ilokseni ilmoitan, että Simula - Simulaatiokeskus - projekti sai rahoituksen Pohjois-Savon liitolta!  Mukana yhteistyössä ovat Kuopion yliopistollinen sairaala, Sairaala Cordia, IteLasaretti, ja Suomen aivotutkimus- ja kuntoutuskeskus Neuron.

 

Olisiko tämä käyttökelpoinen menettely saada aikaan kuvauksia tutkimusaineistoon?

 

Kuvaukseen voisi aina liittää linkin alkuperäiseen keskusteluun niin, että haluttaessa muutkin pääsisivät tarkastelemaan sitä ja arvioimaan siitä poimittujen asioiden sopivuutta.

 

[Kari Lahti]

Kokonaiset keskustelut tai vuorovaikutusprosessit voisivat olla case –tapauksia, joita tutkimuksessa sitten tarkastellaan. Tutkimusaineisto kootaan case tapauksista, jotka kuvataan esittämällä siinä esiintyneet arvostavan vuorovaikutuksen käytännöt ja toimintatavat.

 

Jokaisesta casesta pyritään arvostavan vuorovaikutuksen käytäntöjen lisäksi selvittämään

- Keskustelun tarkoitus ja tavoitteet – mikä oli keskustelun tarkoitus, olivatko tarkoitus ja tavoitteet selvillä keskustelun alkaessa, tulivatko ne keskustelun avaajalta vai työstettiinkö niitä yhdessä keskustelun alussa, olivatko ne heti selkeät vai  täsmentyivätkö ne pikku hiljaa keskustelun kuluessa,  muotoutuivatko ne huomaamatta keskustelun edetessä, miten selkeät keskustelun tarkoitus ja tavoitteet olivat.

- Keskusteluprosessi - keskityttiinkö keskustelussa tavoitteiden kannalta oleelliseen vai rönsyiltiinkö muihin asioihin.

- Mihin keskustelu päättyi – saavutettiinko tavoitteet, todettiinko tavoitteiden saavuttaminen, sovittiinko keskustelun päättämisestä vai loppuiko keskustelu itsestään, kun kenelläkään ei enää ollut sanottavaa.

 

Tällä tavoin saataisiin mahdollisuus tarkastella mm. miten arvostavan vuorovaikutuksen muodot eroavat eri tyyppisissä keskusteluissa, minkälainen vuorovaikutus edistää erilaisten tavoitteiden saavuttamista, miten vuorovaikutuksen laatu vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen, keskustelun tavoitteiden täsmentämisen merkitys vuorovaikutuksen toimivuudelle.

 

Miltä tämä lähetymistapa tuntuu? Mitä hyvää siinä on? Mitä heikkoja puolia? Miten sitä kannattaisi vielä työstää?

[Anne Rongas]

Julkaiseminen sosiaalisessa mediassa on kynnysten takana. Aiheesta keskusteltiin joku päivä sitten Google+:ssa. Eräänä esteenä on pitkä koulumaailman historia, jossa oppilas-rooliin liittyi oikeiden vastausten vaade ryyditettynä virheiden pelolla. Osaammeko arvostaa edes itse itseämme? Oppimiseen tutkitusti vaikuttaa suoraan se, millaisena oppijana henkilö itseään pitää. Jos oppijaminäkuva on negatiivinen, oppimistuloksetkin jäävät alle potentian. Itsensä arvostaminen on suomalaisessa kulttuurissa ollut lesoilua ja ylvästelyä, siis negatiivista. Jos ei arvosta itseään, miten kykenee arvostamaan muita? Usein ei kykene vaan kadehtii. Itsensä ja oman työnsä arvostamisesta kirvoitti mietteen Sanna Brauerin omasta työstä iloitseva FB-kommentti eilisillalta.