Kuinka some sen tekisi?

[Marko Seppänen]

Tämä seuraava on niitä viestejä, joita ennakoi kolmen tai useamman asian tulvahtamisen mieleen yhtäaikaa, mutta joita pitää kirjoittamisen kautta vähän setviä, jotta tavoittaa sen, mitä intuitio yrittää kertoa.

Luulen, että pyrin tällä viestillä kysymään tuleeko sosiaalinen media ja eri tietotaidon osa-alueisiin erikoistuneiden yksilöiden kollaboraatiotrendi todella muuttamaan maailmaa vai jääkö se ikuisesti tai ainakin pitkäksi aikaa jonkinlaiseen välitilaan, jossa vanhat ja ikiaikaiset instituutiot (viitaten erityisesti koululaitoksiin) ovat iäti läsnä kanavoimassa yksilöitä erilaisiin ammatteihin?

Siinä taisikin tulla suuntäyteinen. Parempi kun haen vähän kauempaa vauhtia..

Tämän jutun triggerinä toimi Kauppalehti.fi:n blogistin, Olli Herralan, blogiviesti otsikolla "Suomi: opiskelijoiden turha valittaa" (Metrossanukkuja, 02.09.2010), josta katkelmaa seuraavassa:

Koulutusjärjestelmä on rikki, eikä vaatimaton opintotuki ole mikään ykkösongelma. Ongelmat ovat opiskelijoiden asenteessa, koska kaiken hyvän pitäisi osua kohdalle ilman omaa vaivannäköä. -- -- Ongelmat ovat opiskelijoiden asenteessa, koska kaiken hyvän pitäisi osua kohdalle ilman omaa vaivannäköä. -- -- Ei jakseta valmistua ja siirtyä työelämään, koska opinahjossa notkuminen on aivan liian helppoa. Näitäkin tapauksia on liikaa, vaikka erityisesti ylioppilaskunnat ja opiskelijajärjestöt jaksavat mekastaa opiskelijoiden aseman ylivertaisesta vaikeudesta.

Tästä minulle ryöpsähti mieleeni Janne Ruohiston Intunex-blogissaan kirjoittama blogiviesti ("SomeTime2010 : anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat – ja entäs sitten?", 31.05.2010) toukokuulta:

Yleistä kapellimestarointia harjoitti tapahtumasta aloitteen tehnyt Heikki Hallantie, jossa apuna oli myös Joonas Koistinen. Halukkaita järjestelijöitä löytyi vapaamuotoisesti ja vapaaehtoisesti. Huomasimme pian olevamme keskellä jännittävää kokeilua, miten iso porukka itseorganisoituu sosiaalisen median avulla. Eero Leppänen keksi tapahtumalle nimen: SomeTime. Teemu Korpi suunnitteli logon. Oskari Uotinen kävi Nokialla neuvottelemasta sponsoriksi ja hankki koko joukon muitakin sponsoreita. Benny Tulirinta lupautui toimimaan risteilymestarina. Kristiina Pääkkönen junaili Katja Presnalin Keynote-puhujaksi, laati sponsorisopimukset ja hoiti rahaliikenteen. Anne Rongas hoiti pekkakukka ohjeistukset. Maria Laitinen ja Satu Luoma suunnittelivat maajatkot. Minä mietin Pauliina Mäkelän kanssa miten junaillaan maatapahtuman verkostoituminen.

Eli koulutuksesta ensin puheen ollen ja siihen perään mielleyhtymä johonkin asiaan erikoistuneiden ihmisten yhdessä toimimiseen, jota vahvisti myös mieleen tullut, jokunen vuosi sitten iltalukiossa kirjoittamani teksti, jossa käsittelin vapautta kehittyä juuri sellaiseksi kuin haluaa. Koska tapaan keräillä kirjoista ja lehdistä katkelmia, joita voi ehkä myöhemmin jossain muualla käyttää, osui mielleyhtymä hetki sitten siihen kohdin tuota tekstiä, jossa siteerasin Scientific American artikkelista sitä kohtaa, missä käytetään sanaa 'tiimi-ilmasto':

Kozlozskin ja Ilgenin (2007) The science of Team Success -artikkelin mukaan: ”Eräs tärkeimmistä asioista, joita tiimi tuo tehtävälle, on se, mitä sen jäsenet ajattelevat, mitä he kantavat mielessään. Tämä tieto voi sisältää joidenkin työkalujen mestarillisen hallinnan, sekä kattavan ymmärryksen käsillä olevasta tehtävästä ja sen päämääristä. Osa tietoudesta voidaan jakaa kaikkien tiimin jäsenten kesken, osan ollessa yksittäisten jäsenten omaa erityistietoutta. Kyky päästä käsiksi tähän tietoon, käsitellä ja jakaa sitä, on eräs onnistuvien tiimien piirteistä.”

Ok.. havaitsen jonkinlaista tarkentumista tässä. Nyt on kerätty matkaan ainakin jotain kouluttautumisesta, yhteistyöstä, yksittäisen osaajan jonkin asian mestarillisesta hallitsemisesta, tietouden jakamisen ja käsittelyn mahdollisuudesta. Seuraavaksi tuntuisi olevan vuoroaan odottamassa tiedon palastelu ja palasien yhteensovittamien hankaluus, erityisesti koulujen yksittäisiin kursseihin liittyen. Eli hyvässä lykysssä saatan saada kuljettua tämän kirjoituksen ainakin yhden kierroksen verran alkuun ja ympäri.

--

Tässä kohdin minun on syytä mainita, mitä minä itse oikein opiskelenkaan ja olen opiskellut. Vuoden 2004 syksystä alkaen olen opiskellut mediatekniikan insinööriopintoja (2 vuotta), iltalukio-opintoja (3 vuotta), tietotekniikan insinööriopintoja (2 vuotta) ja avoimen yliopiston opintoja (1 vuoden). Järjestys on juurikin kerrotunlainen.

Mediatekniikan opinnot jätin kesken, koska niiden edetessä minulle alkoi selvitä, ettei niistä tietopuolisesti olisi koskaan (kovin) paljon enempää hyötyä kuin omatoimisesta opiskelusta. Erosin kahden vuoden jälkeen vaihtaakseni koulutuslinjan tietotekniikkaan (toisessa kaupungissa), mutta erityisesti kahden eri organisaation toiminnan rytmin yms. erilaisuuksien vuoksi, sekä opintotuen ehtojen (pakko opiskella tietty määrä kursseja tai opintukea ei tipu), sekä hieman "vinoutuneiden" kiinnostuksenkohteideni vuoksi, lopetin ammattikorkeakoulun siltä erää kokonaan. Seuraavana syksynä kirjauduin iltalukioon (aiemmin minulla oli vain ammattikoulun "paperit").

Nyt alkaneena syyskautena tilanne on sinänsä mielenkiintoinen, että a) iltalukiosta on jäljellä enää parit yo-kirjoitukset, b) ammattikorkeakoulun osalta, johon hain uutena opiskelijana, on opinnäytetyökin (tietojärjestelmän toteutus) jo melkein valmis ja c) avoimen yliopiston opiskelut (tietojenkäsittelyn perusopinnot) kolmensina päällekkäisinä opintoina jossain puolivälin tienoilla.

Päätoimisesti pyrin kuitenkin keskittymään ammattikorkeakoulun opintoihini, muissa pyrin suoriutumaan niin hyvin kuin aika antaa myöten.

--

Ammattikorkeakoulun ja varmaan monen muunkin koulutusjärjestelmän voi nähdä toimivan hyvinkin, jos opiskeluprosessi kulkee läpi sellaista reittiä kuin minkälaiseksi se on suunniteltu suurinpiirtein kuljettavan. Silloin luennoitsijoiden ja heitä askelmaa paria ylempänä olevien on helpompi ajatella opiskelijoita ja kursseja ikäänkuin laatikoina, joilla joko on tai sitten ei ole jotain tiettyä sisältöä. Esim. opiskeluun orientoivien kurssin käyneiden voi olettaa tietävän tietyt juuri sen koulun käytännöt.

Mutta tälläiset instituutiot ovat erittäin kankeita ja epäitseorganisoituvia kun joku mokoma aloittaa suunnitellun ja koetellun opiskelijoiden hallintaprosessin jostain keskeltä, eikä alusta asti. Tekee monien oppilaitoksen opiskelijoiden asioita ja opetusta käsittelevien tehtävien hallinnan paljon hankalammaksi, jos pitäisi vuosikursseittain käsiteltävien ryhmien lisäksi ottaa huomioon vielä yksittäisen opiskelijan tarpeetkin. Siis, tälläisen vaikutelman minä saan, vaikka jokavuotinen Henkilökohtainen OPiskeluSuunnitelma (HOPS) ns. opettajatuutorin avustuksella läpi käydäänkin. Yksittäisen luennoitsijan ehdotus kurssin "vaihtoehtoiseksi suorittamiseksi" on yleensä aina "vaikka jokin oma ohjelmointiin tai ohjelmistotuotantoon liittyvä harjoitustehtävä, jossa käsitellään kurssin aiheita". Se on helppo ehdotus, eikä se vaadi kovin syvällistä mietintää.

Johtuen pitkälti siitä, että kurssisisällöt eri oppilaitoksissa ovat erilaiset, olen varsinkin aiemmin joutunut näkemään ylimääräistä vaivaa hankkiakseni jollain kurssilla edellytyksenä olleen tietotaidon, koska en ole halunnut käydä tarpeettomasti jotain muuta kurssia, jossa olisi ollut sisältönä se puuttuva 10 - 20 %.

Lisäksi, koska vuosikurssikohtaisissa opintosuunnitelmissa ei useinkaan alkavissa periodeissa ole tarjolla sellaista, joka minulta vielä puuttuisi, olen monestakin joutunut pyytämään luennoitsijoilta mahdollisuutta suorittaa kursseja harjoitustöiden muodossa tai muuten kustomoidusti. Tämä tietysti osaltaan heikentää omia mahdollisuuksiani verkottua ja kun muutenkin silkkaa kiinnostustani tapaan käyttää harjoitustöihin aikaa ehkä tuplastikin enemmän kuin mitä olisi edes tarpeen, ei ole kovin kaukana, että jo kohta saan taas "yksinäisen cowboyn" maineen (toistaiseksi arvosanasarja on ollut enimmäkseen mallia 4,5,5,4,5,4..).

Luennoitsijat eivät tee itsenäistä opiskelua liian helpoksi, sillä kurssianneiksi lohkottu tieto lojuu melko tyypillisesti Moodlessa tai jossain koulun palvelimilla vuositolkulla, melko vähän muuttuen (ehkä jokusella tuoreella linkillä päivittyen). Monestakin syystä on ymmärrettävää, että aineisto ei vaihdu kovin tiuhaan tahtiin. Eräs syy on toki se, että luennoitsija itse oppii kertomaan aineistostaan vuosi vuodelta paremmin (ideaalissa tapauksessa), mutta toisaalta liian monen kurssin aineistokansio on sekava/siistimätön ja Moodle-kurssin aineisto hujan hajan + kirjasinten käytön perusteella suuri osa sisällöstä on roiskittu paikalleen kopi-paste -mallisesti. Itsenäisesti opiskellessa minun on vaikea pitää näppejäni erossa uudemmasta tiedosta, jolloin tulen jälleen tehneeksi jonkin kurssin tarkoituksiin nähden tarpeetonta työtä. Ei tämä toki kaikkiin kursseihin päde ja osa tiedosta pätee helposti vuosikymmenten ajan.

Jos minulla olisi ollut tuolla koulussa edes kerran joku, joka ottaisi oikeasti kokonaisvastuun aiempien ja nykyisten opintojeni yhteensovittamisesta, en enää kokisi epävarmuutta siitä, että pitääköhän minun muodon vuoksi käydä joku tietty kurssi vai saankohan minä sen korvattua jollakin opinnolla. Tai pitääköhän tänään paikkansa, että päätösvalta käytyjen kurssien hyväksilukemisesta on tänään koulutusohjelman johtajalla tai hänen alaisillaan, kun eilen oltiin epävarmoja ja haluttiin allekirjoituksen kera hyväksyntä yksittäiseltä opettajalta, ja toissaviikolla ohjastajalle tuli yllättäen muita kiireitä.

Olen ehtinyt opiskelemaan itsenäisesti ja koulussa monenlaista. Haluaisin vihdoin päästä keskittymään joihinkin tiettyihin rajattuihin asioihin, joissa kehittyä huippuhyväksi, mutta toistaiseksi tämän koulutusjärjestelmän asettamien pakotteiden vuoksi, minun täytyy vaihdella täysin erityyppisten aiheiden välillä, jotka eivät juuri mitenkään tue toisiaan. Siitä aiheutuu käytännössä sekin, että ollessani liian pitkään orientoituneena johonkin, joka ei juuri sillä erää kiinnosta ollenkaan, kadotan aina hiukan otetta siitä, mistä oikeasti pitäisin.

Tässä sivutaan myös ikuisia elinkaarisidoksisia kysymyksiä: Mikä on elämän tarkoitus ja miten pitäisi elää.

--

Lähde: Kozlowski, Steve WJ ja Ilgen, Daniel R. 2007. The science of Team Success. Scientific American 2007, Vol 18 no 3.

--

ps. Minulla on vielä harjoittelujaksoa jäljellä ja projektityö-kurssille (10 op, n. 3 kk:n työt) mahtuisi jokin mukava keskikokoinen ohjelmistotuotantoprojekti. Kokemuksista viisastuneena en enää ota vastaan ohjelmistojen kustomointiprojekteja, joihin ei vuosien kehitystyöstä huolimatta ole kertynyt minkäänlaista dokumentaatiota tarttumapinnaksi. Olkoon vaikka kuinka hieno asiakaspyydys.