Järjestöllinen oppiminen sosiaalisessa mediassa.

[Timo Tervo]

Suomalaisen järjestötoiminnan menestys perustuu osaaviin ja tehtäviinsä koulutettuihin luottamushenkilöihin. Luottamushenkilökoulutukseen osallistuminen on vähentynyt vuosi vuodelta ja hallinnollisiin tehtäviin on entistä vaikeampaa saada vapaaehtoisia. Miten mielestäsi sosiaalisen median opetussovelluksia voitaisiin hyödyntää järjestöllisen osaamisen ja aktiivisuuden lisäämisessä. Kerro kokemuksistasi tai ideoistasi mahdollisimman konkreettisesti.

[Ville Venäläinen]

Yleinen trendi taitaa olla että yhä harvempi haluaa sitoutua mihinkään tiiviimmin. Sosiaalisen median toimintatavat ja välineet mahdollistavatkin uudenlaiset mallit, joissa jokainen voi osallistua kevyemmin, sillä panoksella mikä hyvältä tuntuu. Itse asiassa tämäkin verkosto on siitä hyvä esimerkki, kuka tahansa saa osallistua keskuteluihin ja kaikkeen tekemiseen juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu.

Ehkä tuo järjestöosaajan työkalupakki pitäisikin päivittää taidoilla, mitä verkossa tapahtuva eri prosessien johdattelu ja kätilöinti edellyttää.

[Timo Tervo]

Juurikin tästä, järjestö- ja kansalaisosaamisen työkalupakin päivittämisestä taitaa perimmältään olla kysymys. Vanhentuneet logiikat ja homehtuneet metodit eivät enää kiinnosta ainakaan nuorempaa väkeä.

[Ville Venäläinen]

Myös viranomaispuolella tarvitaan uusia malleja, joilla tukea aktivismia. Olen itse miettinyt mallia, joka minulla jäsentyy "avoimeksi yhdistykseksi". Teknologia ja mallit alkavat olla jo olemassa siihen, että virkakoneisto voisi hyvin pitää yllä julkista palvelua, jolla yksittäiset kansalaiset voisivat perustaa salamaorganisaatioita yksitäisien tavoitteiden ympärille. Perustaminen, kirjanpito ja kaikki toiminta voisi hyvin tapahtua puhtaasti verkkovälineillä ja kevyesti.

Nämä salamaorganisaatiot voisivat toimia non profit, julkisina ja juridisina toimijoida yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Tämä jo pelkästään ratkaisisi monta sopimuksiin ja rahan liikkuvuuteen liittyvää ongelmaa, mikä liittyy kansalaistoimintaan tänä päivänä.

Tämä malli mahdollistaisi mm. Porkkanamafialle, vaikkapa yksittäiseen iskuun perustettavan organisaation, joka voisi tehdä sitovia sopimuksia kohteena olevan yrittäjän ja mahdollisien sponsorien kanssa. Samalla, jos kaikki hallintoon liittyvät asiat olisivat suoraan esim. verottajan järjestelämällä tehtyjä, olisi koko toiminta läpinäkyvää ja tällä voitaisiin välttää iso osa hallinnollista diibadaabaa, jota moni tämän päivän aktiivinen mieli, mutta ei järjestömieli, haluaa viimeiseen asti karttaa.

Minusta elämme parhaillaan aikaa, jossa pitäisi tehdä mielessään rohkeita irtiottoja. Menneisyyden kulttuurinen painotaakka sitoo suotta ajatuksiamme, vaikka ympäristö mahdollistaisi meille aivan toisenlaisia tapoja olla ja hengittää.

[Irma Syrén]

Kun tekee järjestökoulutuksen kehittämistyötä, mistä kannattaisi aloittaa? Perusajatuksena, että järjestötiedon osaamiselle on tarve, mutta aiheen kurssit eivät pullistele osallistujamääristä. Hyvän järjestötoiminnan pitäisi olla mukavaa ja motivoivaa, mutta myös muodollisesti pätevää. Innostava ja tavoitteellinen toiminta kyllä kiinnostaa, mutta mistä löytyy luottamushenkilöitä hoitamaan yhdistystoiminnan sääntömääräisiä ja lakisääteisiä velvoitteita. (Harvemmin järjestöön liitytään byrokratian takia...) Lakeja ja säädöksiä ei taideta kokea erityisen tärkeäksi järjestödemokratian kannalta. Tätä asiaa voisi ehkä lähteä pohtimaan siitä näkökulmasta, miten toteuttaa järjestökoulutusta tai osioita siitä uudella tavalla sosiaalista mediaa hyödyntäen. Motivoisivatko sosiaalisen median välineet järjestöjen luottamus- ja toimihenkilöitä esim. uudenlaisina tapaamispaikkoina, vuorovaikutuksen voimistajina, ajankohtaisen tiedon välityskanavina tms. Järjestöosaajan työkalupakin päivittäminen verkossa tapahtuvan prosessoinnin taidoilla on hyvä idea.

Villen mainitsema ”yksittäisen iskun organisaatio” kuulostaa hyvältä. Eläköön se ajatus! Mutta miten perinteiset, rekisteröityneet järjestöt voisivat muuntua toimintatavoiltaan enemmän epämuodollisiksi ja innostaviksi kansalaistoiminnan foorumeiksi. Tähän etsin (ja löytäisin mielelläni) välineitä myös sosiaalisesta mediasta - niitä "rohkeita irtiottoja" tämänpäivän toimintaan!

[Ville Venäläinen]

Tuossa sitä on haastetta. Seth Godin puhuu kirjassaa Tribes, siitä miten pitää olla olematta tylsä, jos haluaa että sinua seurataan. Perinteinen järjestötoiminta ei kuulosta tänä päivänä kovin vetävältä. Siihen on tarttunut byrokratian leima. Uskon että tämä on keskeinen ongelma tällä hetkellä - sinun pitää olla todella uskossa asian suhteen, jotta olet valmis käyttämään merkittävän osan ajastasi johonkin verottajaa tai muuta viranomaista varten tehtävää raporttia varten, jotta voit tehdä myös sitä mitä haluaisit oikeasti tehdä. Tämä tuntuu melko kohtuuttomalta, kun monesti on kyse kuitenkin vapaaehtoistyöstä. Tästä syystä tällaisia kevyitä ratkaisuja pitää oikeasti hakea.

Porkkanamafia on jo omalla tavallaan tämän ratkaissut. Osa mafialaisista kehittelee mielessään mallia, jossa toiminta siirtyy juridiselle toimijalle. Itse en ole ihan varma onko tämä oikea suunta. Uskon että porkkanamafian yksi vahvuus on juuri sen köykäysyydessä ja organisaatiorajojen puutteessa. Ehkä tätä voisi miettiä syvemmin casena. Mitä taitoja ihmiset haluavat oppia, jotta pystyvät organisoimaan tämänkaltaista toimintaa?

[Timo Tervo]

Joo, kukapa nyt tylsää seuraisi. Lueskelin tuossa Verkkovalta -nimistä opusta ja hoksasin (!), että tässähän onkin kysymys vallasta ja vallan käytöstä. Käsite verkkovalta on määritelty sosiaaliseksi trendiksi, jossa hmiset käyttävät tekniikoita saadakseen tarvitsemansa asiat toisiltaan eivätkä yrityksiltä ja muilta perinteisiltä instituutioilta. Tässäpä se taitaa olla tämänkin ideologian ydin ja ongelma. Vallan kuohut tyrksyävät toki melkoisen näkyvästi nykyisessä it-hypetyksessä. Sen olen ollut huomaavinani.

[Irma Syrén]

Joo kevyitä ratkaisuja pitää hakea raskaan kaluston ympäristössäkin. Tylsyyteen taipumatta. Siinä innovatiivinen haaste. (Jostain syystä nautin tavattomasti eräästä Second Lifen tarjoamasta englannin tuntivaihtoehdosta. Siinä "epäope" vetää Second Lifen tarjoamilla touhumahdollisuuksilla tuntia milloin ambulanssista, milloin panssarivaunusta tai laatikko päässä kirmaten. Rajojen rikkominen vapauttaa kummasti uudenlaisille näkökulmille.)

Sitten tuosta köykäisyydestä. Eikö tämä köykäisyys organisaatiorakenteissa ja toiminnassa ole mahdollista myös nykyisessä yhdistystoiminnassa. Jättää yhdistys rekisteröimättä. Toiminnan vapaaehtoisuus pääsee toteumaan paremmin.

[Ville Venäläinen]

Irma, just niin. Osassa toimintaa riittää ihan hyvin että vain tehdään, ilman mitään hallintoa. Osaa toimintaa voisi auttaa jokin kevyt malli, kuten nuo salamaorganisaatiot.

[Marjut Haussila]

Hei, pohdimme juuri mahdollisuutta yrittää kehittää koulun, kotien ja opiskelijoiden yhteistä foorumia tätä kautta. Esittämäsi ajatus sivunnee tällaistakin tavoitetta: toiminnan osaamispääoma siirtyisi sometu-muodossa uusille "officereille", kun vuosittain tapahtuu muutoksia aktiivisissa toimijoissa. Median kautta entiset opiskelijat osaisivat palata tarvittaessa tuttuun ympäristöön. Avauksia voi tehdä moneen suuntaan,kun ollaan netin välityksellä kiinni monenlaisessa tiedossa.

[Timo Tervo]

Aivan samoilla urillahan tässä mielestäni ollaan. Miten järjestöllistä osamispääomaa ja hiljaista tietoa tuodaan kiinnostavasti tarjolle ja jaetaan uusille ja potentiaalisille toimijoille. Ja niin että innostumista ja valaistumista syntyy. Uskon myös tällaisia järjestötoiminnan missiouskoisia olevan olemassa. Piilossa tosin ovat olleet toistaiseksi. Mutta mitä isosti edellä (poliittinen järjestelmä) sitä pienesti perässä (kansalais-/järjestötoiminta). Tulkintansa kullakin.

Yksi voiton tie voisi todellakin johtaa tutuille tantereille. Osittain vaikkapa maallisen ja virtuaalisen rajapinnoille. Sinne missä taidekin todellisuduessa tapahtuu. Tässä tapauksessa se voisi olla elämän taide.

[Timo Tervo]

Tutkimustietoa.
HS 13.6.2009

"Lähes puolet nuorista kokee vapaa-ajan toimintaan osallistumisen mukavana, jos ei tarvitse liittyä jäseneksi mihinkään. Järjestöaktiivisuus on laskenut nopeasti varsinkin alle 15-vuotiailla", Myllyniemi sanoo.

Alle 15-vuotiaista puolella on niin paljon vapaa-aikaa, etteivät he tiedä, mitä sillä tekisivät. Järjestötoiminta on kuitenkin heistä vanhanaikaisinta, ja yli puolet on sitä mieltä, että asuinpaikan nuorille järjestetty toiminta ei ole kiinnostavaa.

Nuorten innottomuus järjestäytyä on oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) mukaan sytytyslanka Suomessa kytevään aikapommiin. Se on äänestämättömyyden voimakas kasvu, sanoo tutkimuksen julkistustilaisuuteen osallistunut Brax.

"On järkyttävää, ettei Suomessa puhuta politiikkaa kotona. Olemme siinä ja nuorten poliittisessa osallistumisessa EU-tilastoissa ihan pohjilla."