Miksi helppo on joskus silti niin vaikeaa ?

[Timo Rainio]

Hetki aikaa surffailla ja kuulostella mitä sosiaalisen median verkoissa jutellaan. Lukiessa juttuja tuli mieleen, että miksi kaikki ei ole niin helppoa, kuin se voisi olla tai tuntuu olevan täällä.

Eli entä kun oppijat kouluissa tai työpaikoilla eivät sitten pätkän vertaakaan ole kiinnostuneet sosiaalisesta mediasta. Tai kun se opettaja (oman alansa huippu, muttei sitten ollenkaan nörtti) tahtoo mieluummin käyttää piirtoheitintä ja ihan oikeaa jyrsinkonetta opetusvälineenään. Tai kun yritys voi laskuttaa jokaisesta oikeasta koulutuspäivästä asiakastaan, mutta asiakas ei ole valmis maksamaan tunnuksesta verkossa.

Omat koulutuskokemukseni liittyvät tekniikan alueelle sekä oppilaitoksissa että teollisuudessa. Siellä varmasti puitteet olisivat kunnossa, mutta asenteet ja ehkä opittavat asiat eivät aina ole kaikki otollisimpia tämänkaltaiselle lähestymiselle. Niissä yhteyksissä hiukan on tullut kokeiltua näitä juttuja, mutta aika usein on myös ihan perustellusti esitetty kysymyksiä ja kommentteja että miksi ? ja ei toimi ja vie vaan aikaa ja vanha tapa parempi kuin pussillinen uusia ja se salasanakin muuten unohtui.

Sosiaalinen media kieltämättä toimii sosiaalisesta mediasta kiinnostuneiden kommunikaatiossa. Se toimii jopa silloin, kun rakkaimpaan harrastukseen liittyen ollaan valmiit etsimään tietoa ja muita samanhenkisiä keinolla millä hyvänsä. Mutta entä miten se saataisiin toimimaan arjen aherruksessa, kun tarjolla on niitä tutumpiakin tapoja.

Toivon ja uskon, että tätä ongelmaa ei ole kymmenen vuoden kuluttua, mutta kun ei malttaisi odottaa sitä kymmentä vuotta !

[Jukka Holmala]

Näin on. Tuttu ja turvallinen on usein se varma valinta. Sanoisin, että monien meidän toimintaa ohjaavat melko pitkälle normit, tavat ja tottumukset, mutta myös mukavuustekijät. Omien oppilaideni osalta olen tämän huomannut. Netti on osa heidän arkeaan viihde ja ajanvietto tarkoituksessa, muttei opiskelussa.

Kaikki vaatii aikansa, eikä ketään voida pakottaa. Osa innostuu heti, osa on hiukan hidassyttöisiä. Selkeä suuntaus näyttää kuitenkin olevan, että opettajuus, oppiminen ja oppimisympäristöt muuttuvat ja kehittyvät. On upeaa olla mukana etujoukoissa tutkimassa ja kokeilemassa näitä uusia suuntauksia. Muut tulevat kyllä aikanaan perässä.

[Timo Rainio]

Kuten sanoit, nuo tavat, tottumukset, halu ja jopa kyvyt liittyvät vahvasti aina tiettyihin tilanteisiin. Työelämässä sen huomaa usein niin, että sama henkilö joka vapaa-ajalla osaa kyllä hyödyntää varsin keksiäästi weppiä vaikka talonrakennusprojektissaan tai jalkapallojoukkueen harjoitusajoista sovittaessa , ei ole halukas tai uskalla edes ehdottaa noiden samojen keinojen käyttöä työpaikallaan. Tämä johtuu varmasti osittain siitä, että työssä tavallaan ajatellaan että kaikki pitää aina tehdä sillä jotenkin jonkun virallisen ammattilaisen määräämällä tavalla, mutta vapaa-ajalla kun se ainoa saatavilla oleva ammattilainen katsoo peilistä on pakko uskaltaa kokeilla. Ja sosiaalisessa mediassa jos jossain, kun juuri pitäisi olla uskallusta rohkeasti kokeilla ja sitä kautta löytää ne toimivimmat ratkaisut kaikkien monien mahdollisuuksien joukosta.

[Helge V. Keitel]

Timo Rainio kirjoittaa, "Omat koulutuskokemukseni liittyvät tekniikan alueelle sekä oppilaitoksissa että teollisuudessa. Siellä varmasti puitteet olisivat kunnossa, mutta asenteet ja ehkä opittavat asiat eivät aina ole kaikki otollisimpia tämänkaltaiselle lähestymiselle...Sosiaalinen media kieltämättä toimii sosiaalisesta mediasta kiinnostuneiden kommunikaatiossa."

Tuntuu tutulta yrityksissä ja teollisuudessa. Yritysten viestintää rajaavat paksut kiviseinät, palomuurit ja NDA:t. Davosin tämän vuoden teemana on Avoin Innovaatioympäristö. Harva meillä tietää tai tunnistaa avoimuuden etuja, kaikki mahdolliset riskit, haitat ja kilpailun synnyttämät pelot tunnetaan sitäkin paremmin.

Sosiaalinen media etenee epätyypillisissä sovelluksissa, hankkeissa, joissa ihmiset kokevat olevansa itsenäisiä toimijoita.

[Timo Rainio]

Mielenkiintoinen havainto, että sosiaalinen mediaa etenee juuri niillä itse kunkin raja-alueilla, uusilla ja hiukan vieraillakin kentillä. Ei ole ainakaan itse tullut tuosta näkökulmasta mietittyä, mutta toden totta omat kokemukset kyllä tukevat tuota. Arjessa on liikaakin urautunut niihin tuttuihin, hyväksi ja helpoksi havaittuihin malleihin. Ja ehkä myös tuntuu liian rohkealta olla "kotipesässään" se muutoksentekijä. Mutta sitten kun mennään sinne oidoille alueille, jossa muutenkin on vähän ihmeissään, on myös helppo kokeilla ja onnistua tai epäonnistua.

[Helge V. Keitel]

Uusi, kehittyy, kasvaa, syntyy "ulkopuolella" (naisnäkökulmasta katsottuna turvallisessa kohdussa), hakeutuu marginaaliin ja rohkenee herrastella kylänraitilla (mainstream) vasta, kun usko omiin voimiin tulee teini-ikään. Ensimmäiset "ison miehen elkeet" viisivuotiaana. Uuden kehittämisessä "perhe" on tärkeä.

Simuloiko sosiaalinen media päiväkotia?

Yleensä näissä yhteyksissä pohditaan teknisiä yksityiskohta. Nimi "Sosiaalinen Media" ohjaa ajattelua sosiaalisen käyttäytymisen suuntaan.

[Pekka Ihanainen]

>Simuloiko sosiaalinen media päiväkotia?


No paremminkin tulee kyllä mieleen messut.

Verkkoyhteisömetaforia on jo aikoinaan tuumaillut Cliff Figallo . Oliskohan niissä ideaa nyt tas kun puuhailemme sosiaalisen median parissa?

[Kari Koskinen]

Helge kirjoittaa; "Harva meillä tietää tai tunnistaa avoimuuden etuja, kaikki mahdolliset riskit, haitat ja kilpailun synnyttämät pelot tunnetaan sitäkin paremmin". Niin, pelot tunnetaan hyvin, tai pikemminkin pelon tunteet. Syitä pelolle ei ehkä niinkään tunneta, vaan turvaudutaan ihmeelliseen retoriikkaan. Kirjoitan nyt tästä tässä siksi, että olen juuri törmännyt avoimuuden pelon lisäksi outoon "perusteluretoriikkaan", Saman yrityksen sisällä yksi osasto suhtautuu "positiivisesti" verkon sosiaaliseen ulottuvuuteen ja toinen pysyttelee täysin poissa keskustelusta, koska sen on "vaarallista, koska siitä saattaa koitua lasku ja viisas on näissä asioissa varovainen".... On kai vain luotettava siihen, että homma toimii sosiaalisesta mediasta kiinnostuneiden parissa ja muut tulevat tulevaisuudessa omaan tahtiin perässä sitten, kun sosiaalinen tilaus osuu kohdalle.

[Seija Jäminki]

"Niin, pelot tunnetaan hyvin, tai pikemminkin pelon tunteet. Syitä pelolle ei ehkä niinkään tunneta, vaan turvaudutaan ihmeelliseen retoriikkaan". Avoimuus Suomessa on uusi ja hitaasti leviävä konsepti.

Pelot sosiaalisen median ja avoimien lähdekoodien käyttöä kohtaan ovat näkyvissä. Osaltaan pelko johtuu varmasti tiedon puutteesta ja IT-puolen (anteeksi, jos loukkaan jotain) haluttomuudesta ottaa käyttöön ohjelmia, jotka teettävät työtä. Kun amkimme siirty Moodlen käyttöön, vastustusta oli olemassa, koska osa pelkäsi kontrollin katoavan ulkoavaruuteen. Faktoja ei oltu selvitetty mutta nykyisin kaikki pelaa hyvin ja onneksi saimme ympäristön, joka on helppokäyttöinen ja mahdollistaa esim. wikien käytön.

Oppilaitokset taistelevat resurssien pulasta mutta silti käytämme rahaa ohjelmien hankkimiseen, jotka eivät välttämättä edes toimi nykyajan työskentelyssä. Seija

[Seija Jäminki]

Hei Timo

Asiaa puhut: miksi kaikki täytyy alistaa samaan muottiin? Minä olen kiinnostunut sosiaalisen median välineistä ja mahdollisuuksista, koska verkostoituminen etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella on vaikeaa. Minä näen sosiaalisen median verkostoitumiskeinona ja oppilaitoksissa välineenä astua oppilaitoksen ympyröistä kohti ulkomaailmaa. Syy, miksi minä hyödynnän opetuksessa sos.median välineitä aiheutuu myös verkkoympäristöjen sulkeutuneisuudesta. Kun teemme opiskelijoiden kanssa sellaista materiaalia, johon opiskelijat haluavat opintojensa jälkeen päästä käsiksi, hyvä keino on julkaista se blogina ja saada ehkä kommenteja muiltakin.

KAIKKI Ei sovi verkkoon ja moninaisuus on rikastava asia. Miksi matematiikkaa tai muita vastaavia aineita edes kannattaa yrittää viedä muihinympäristöihin? Minusta ei tarvitse. Ja onhan se opiskelijalle mukava opiskella ihan perinteisestikin. Seija

[Eino Sarkola]

Kokeilin hiljattain löytyykö youtubesta matematiikkaa... ja löytyihän sieltä ... tosi kiinnostavia luentoja: katso esim: http://www.youtube.com/watch?v=uYY5c1kkoIo .

Yksi vanhimpia esimerkkejä tietokoneen käyttämisestä matematiikan opetuksessa on kai Papertin Logo-ympäristö, jossa lapsi ohjelmoi kilpikonnaa piirtämään erilaisia kuviota. Papertin ajatukset ovat vieläkin hyvin nykyaikaisia korostaessaan käsitteiden keksimistä perinteisen ulkoa opettelun sijaan. Nykyäänhän tuo hanke elää ohjelmoitavan Lego Logo -robotin muodossa. Papertilla esitti tuolloin myös ajatuksen matematiikan sambakouluista, joka on lähellä nykyisiä sosiaalisen median ajatuksia. Tämäntapaisia kerhoja onkin järjestetty tuon Lego Logon ympärille. Yksi taisi liittyä robottijalkapalloon jotenkin.

Kyllä verkolla voi hyvinkin olla annettavaa myös matematiikan opetukseen. Papertilla oli myös se idea, että opetussuunnittelun pitäisi olla oppiaineen uudelleen muotoilua. Voi olla, että sosiaalinen media ja verkostoyhteiskunta muuttaa matematiikan opetusta tätä, vähän pidempää reittiä. Perinteiseen rutiinien opetteluun perustuvaa matematiikkaa voi olla vaikea toteuttaa muulla kuin perinteisellä tavalla.