Mitä sosiaalinen media on sinulle?

[Ville Venäläinen]

Olet liittynyt sosiaalisen median verkostoon täällä Ningssä. Kerro mitä itse sosiaalinen media käsitteenä tarkoittaa juuri sinulle.

[Marjut Siro/Mallus]

En ole vielä hahmottanut, mitä kaikkea tämä voisi tarkoittaa juuri minulle? Tällä hetkellä tutkin mahdollisuuksia hyödyntää erilaisia alustoja kuvataideopiskeluun. Opiskelu itsenäisesti verkossa muita urkkien ja itse kokeillen on nopeaa, mutta huomaan kommentoivani todella harvoin muiden tekemisiä - en siis ole kovin sosiaalinen webissä. Aika tuntuu nyt menevän vielä uuden opiskeluun eikä jaettavaa kokemuksissa ole vielä kertynyt vai voiko täälläkin olla ujona - hiljaisena perässä hipailijana? : )

[Ville Venäläinen]

Mallus, ujo saa olla. Jokainen silla panoksella mikä hyvältä tuntuu. Olisi kiinnostavaa tietää onko täillä muita taiteellisesti orientoitunutta. Mietin parhaillaan erilaisien teema-ryhmien luontia tämän sivuston alle. Taide-orientaatio voisi hyvinkin olla yksi teema jos vain saadaan kasaan sille vetäjät joilla on hinku kehittää asiaa yhdessä.

[Marjut Siro/Mallus]

Nyt en tiedä vielä onko muita taidepuolen ihmisiä. Vetäjyyskin voisi kiinnostaa yhdessä muiden kanssa...ujonakin : )

[Helge V. Keitel]

Moi, kommentoin kommentointia. Kysyn usein itseltäni, onko soveliasta kommentoida jotain juttua tai ujuttautua mukaan toisten juttuihin. Ulkopuolisuuden tunne vaivaa usein ja olen ollut aktiivinen ja jopa superaktiivnen verkossa 90-luvun puolestavälistä alkaen. UJOUS, siitä on kyse. Amerikkalaisilta olen oppinut, että verkossa on oltava äänessä ja näkyvillä. Scobleizer ei jää jonon päähän odottamaan. Loic Le Meur on eurooppalainen ja pitää itseään esillä. Ville Venäläistä en olisi ehkä milloinkaan tavannut ilman verkkoa. Anne Rongas nimesi hänet tärkeäksi gatekeeperiksi, joka nosti tämän SOSIAALINEN MEDIA OPPIMISEN TUKENA verkko-parras-valoihin. Hieno homma.

Yritän kirjoittaa esilletulon puolesta ja vaatimattomuutta vastaan. Suomalaiset eivät pärjää globaalitaloudessa unohtumalla lintukotoonsa. Esille tuleminen, näytillä oleminen, 15 minuutin julkisuus on välttämätöntä kaikille. Tarvitsemme esillä olemisen koulutusta. Ajatellaan Nykästä, Yasminia, big-brothereita ja muita, jotka yht'äikkiää ilman harjoittelua joutuvat julkisuuden valtavirtaan. Huomiotaloudessa tarvitsemme esillä olemisen osaamista. Sosiaalista mediaa voisi tarkastella opppimisalustana (platform), joka mahdollistaa harjaantumisen suljetussa ja pienessä piirissä.

Mallus pohtii asiaa taide- ja itsensäilmaisun näkökulmasta. Jokelan tapauksessa pohdittiin taidekasvatuksen merkitystä. Ehkä ampuja olisi löytänyt rakentavamman tien ilmaisuhalulleen, jos hänellä olisi ollut joku ryhmä, joka olisi kuunnellut, katsellut, ymmärtänyt ja ehkä hiukan ohjannut turvallisemmille poluille. En pyri jälkiviisauteen. Se ei auta. Mennyttä ei saa tekemättömäksi. Mutta koen, että Otavan Opistolla tapahtui jotain historiallista.

Mallus ja Ville, pannaan hösseliksi. Olemme yhdessä (80) tekemässä jotain ainutlaatuista.

Tarkastelen asiaa opetusalan ulkopuolelta. Yritän soveltaa näitä oppeja suomalaiseen yritysmaailmaan, joka on sulkeutunut monien lukkojen taa. Ajankohtaisena teemana on biotekniikan ja mikrobiologian mahdollisuuksien avaaminen. Biojalostamoista ja tulevaisuuden prosesseista supistaan suljetuissa kamareissa. Ilman syvällistä kansainvälistä yhteistyötä suomalaiset osaajat eivät pärjää. Meidän on opittava ilmaisemaan itseämme nykyistä paremmin.

Opeta meitä Mallus!

Hups. Tämä tuli pikakirjoituksena. En lähde korjailemaan. Hyvää illan jatkoa!

[Anne Rongas]

Minusta tämän syntymässä olevan jutun yksi ehdoton huippu juttu on se, mitä eräs tuttavani kerran sanoi: "Olla toisten erilaisten kanssa samanlainen." Voima (aivovoima ja tunnevoima) syntyy siitä, että meillä on tilaa ja paikka kohdata erilaisia, eri aloilla työskenteleviä ja yhdistää tietojamme taitojamme. Mukana on tutkijoita, opiskelijoita, opettajia, kouluttajia, yrittäjiä ja opetus/oppimismaailman ulkopuoleltakin. Merkittävää, että täällä voitte kohdata esim. te Mallus ja Helge V. Keitel ajatuksia vaihtaen, toisen ajatuksia mietiskellen ja kehitellen. Ja sitten me muut voimme liittyä keskusteluun oman halun mukaan.

Otin tänään oppitunneille monta juttua, jotka ovat tulleet täällä sometussa vastaan. Mainiota ajatusravintoa :-)

[Marjut Siro/Mallus]

Kiitos rohkaisevista sanoista Helge V Keitel! Huomaan olevani tämän kokemusten ja ajatusten jakamisen suhteen samassa tilanteessa kuin monesti aiemminkin kipuillen yksin tekemisen ja yhteisöllisyyden rajalla. Toisaalta näen avoimessa jakamisessa mahtavat mahdollisuudet monitahoiseen oppimiseen ja toisaalta huomaan arkailevani monestakin syystä. Jouduin oikein taas uudestaan miettimään näitä yksin-yhdessä, peittäminen-näyttäminen, kertominen-kuunteleminen rajapintoja…

Yksin-yhdessä:
Arkailuun johtavat kokemukset: kun tehdään yhdessä joudun tekemään enemmän töitä…ja hitaammin. Yksin ehdin enemmän ja omaan tahtiin.
MUTTA yhdessä tehdessä voin oppia yllättävää uutta, jota en tiennyt etsiväni. Rakentava kritiikki auttaa parempiin tuloksiin.

Peittäminen-näyttäminen:
Näyttämisen kulttuuri on toisaalta todella vieras (itsekorostusta, ”tyhjät tynnyrit kolisee” tyyppistä pinnalla kolistelua) ja toisaalta se on sisään rakennettuna taiteen ilmaisussa tietona yleisön olemassaolosta. Taiteen tekeminen vain tapahtuu useimmiten yksinäisyydessä ja jakaminen tapahtuu jälkeenpäin. Sosiaalinen Media on parhaimmillaan tässä ja nyt – tai ainakin tunne kontaktin läsnäolosta on vahva. Rajan vetäminen peittämisen ja näyttämisen välille on tärkeää, mutta vaikeaa. Toisaalta on halu olla rehellisesti läsnä ja toisaalta arkuus yleisön edessä vaivaa.

Kertominen-kuunteleminen-tarina:
Lähtökohtaisesti olen aina ollut kuuntelija ja lukija, mutta nyttemmin huomaan kertomistarpeen vain kasvavan ja kasvavan….ilmaisukeinoja on paljon, mutta miten ja kenelle? Tarinat oppimisen välineenä kiinnostavat…oman elämän tarinat.. kehityskertomukset….tulevaisuuden visiot. PELIT tarinan kerronnan lajina ja välineenä kuvataideopinnoissa kiinnostavat. Miten tätä kaikkea yhdistäisi ja opetustyössä hyödyntäisi, sitä täällä tutkimusmatkalla olen kartoittamassa ja samalla opin paljon muutakin.

Tällaisia ajatelmia tällä kertaa….ei kovin jäsentyneesti, mutta raakana rapeampaa!

[Anne Rongas]

Ei kovan vaan hyvän päivän ilta, kun lukee näin hienoa ajattelua, hyvin jäsenneltyä... tuohon rajalle pääsee eläytymään. Me olleen myös hyvin erilaisia näissä suhteissa. Itse en osaa oikein ajatella yksin, tuntuu, etten saa luotua mitään kunnolla ilman kumppania, siksi on ollut ihan raastavaa olla koulussa yksin viiden aineen aineryhmä (tosi yksipäisiä aineryhmäpalavereita...).

Verkossa muuten huomaa, miten kuulija synnyttää tarinaa.

[Marjut Siro/Mallus]

Lieneekö myös paljon opittua kättäytymistä tämä yksin ajattelu - opettajan työ on usein melko yksinäistä vastuun kantoa, enkä ole sitä pyrkinyt edes rikkomaan. Opehuoneessa outona lintuna olen tottunut kulkemaan. Jaksamisen rajat pakottaa hakemaan erilaisten ryhmää vertasitueksi - hyvä näin ; )! Ideat hiipuu ja unohtuu helposti yssikseen - yhdessä pidetään viretttä yllä! Kiitos Anne taas kerran! : )

[Helge V. Keitel]

Hyvää huomenta, jatkan mielenkiintoista vuoropuhelua, jossa tunnustellaan ja madalletaan merkittäviä sosiaalisen median soveltamisen kynnyksiä. Teknologia mahdollistaa laajenevan kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön. Moniammatillisen osaamisen merkitys tiedetään monista menestystarinoista. Aistin jotenkin, että opetusala ottaa haltuun sosiaalista mediaa opetuksen ja oppimisen kehittämisessä. Vastaavaa tapahtuu yrityksissä, joissa esteenä on usein NDA (non-disclosure-agreement) eli salassapitosopimukset, markkinoinnin, mainonnan ja PR:n yksisuuntaiset opit. Markkinoinnissa sovelletaan tyhjien tynnyreiden kolistelua kuluttajia kuuntelematta. Salassapitokysymykset vaivaavat esimerkiksi yritysbloggaajia, jotka asian sijasta joutuvat kertomaan puuta heinää, jotta eivät paljastaisi mitään olennaista. Kun näihin vielä yhdistetään tunnetason suggestiot ja kansanviisaudet (Att tala är silver och tiga är guld), olemme syvissä ilmaisua lamauttavassa ja rajaavissa poteroissa. Omat kokemukseni on, että tässä moneen suuntaan vetävässä toimintakehikossa on kuitenkin mahdollisuus vapauttaa autenttista minäänsä riittävästi ja avoimuuden kulttuurin kehittyessä entistä enemmän. LINUXia ei olisi ilman Open Source toimintamallia. Omana opinkappaleena on, että INNOVAATIOT KEHITTYVÄT AVOIMESSA JA HYVÄSSÄ ILMAPIIRISSÄ. Silloin erilaiset osaajat opettavat toisiaan. Tärkein tekijä on hyvä ilmapiiri (luottamus, turvallisuus), muut asiat kehittyvät sen jälkeen. Uuden luominen vaatii rohkeutta, siksi sitä tukevalla ilmapiirillä on suuri merkitys. Pelon valtakunnissa keksintöjä syntyy vähän. Tuntematta Pohjois-Koreaa yleistän ja oletan, että siellä panostaisin avoimuuden ja turvallisen ilmapiirin kehittämiseen. En kuitenkaan odota Kimiltä pikaista tarjouspyyntöä.

[Jarmo Tanskanen]

Liityin mukaan. Tää on hyvä homma. Kiitos viesteistä ja ajatuksista, lukaisin ne huolella läpi. Itselle sosiaalinen media on muiden ajatusten ja oivallusten positiivista hyödyntämistä. Opin ja saan tietää uusista asioista. Tällä foorumilla opin tästä aiheesta ja toisella toisesta. Tämän väsyttävänkin välineurheilun kautta löytyy oikeasti hyödyllisäkin palveluita. Ja niiden kautta mielekkäitä tuttavuuksia, joiden sanomisia ja ottamuksia voi hyvinkin helposti seurata.

Kohtaan usein asiasta kiinnostuneita ihimisiä ja huomaan, että he eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä mahdollisuuksia on olemassa. Seuraava kysymys onkin sitten se, kuinka voin soveltaa tätä omassa työssäni. Kokemusten mahdollistaminen ja ideoitten heittäminen onkin mielestäni kouluttajan tärkeä tehtävä. ugh...

[Tarmo Toikkanen]

Mitä se epäsosiaalinen media sitten olisi? :-)

Sosiaalinen media tarkoittaa julkaisumuurien kaatumista ja viestinnän demokratisoitumista, sekä hyvässä että pahassa. Itse oppimisen tutkijana olen kiinnostunut tämän vaikutuksesta yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden muodolliselle, epämuodolliselle ja muodottomalle oppimiselle.

[Helge V. Keitel]

SOSIAALINEN MEDIA tuntuu kummalliselta menestystarinalta innovaattoreiden, yritysten ja suuryritysten näkökulmasta. Pohdin usein, miksi Facebookin arvoksi määritellään 10 - 15 miljardia taalaa, eikä sitä kutsuta BUSINESS MEDIAKSI. Sosiaalinen media ui opetukseen ja yrityselämään ja se vetää ihmisiä puoleensa.

Huomiotalouden ytimessä toimivat mainos- ja PR-persoonat joutuvat opiskelemaan sosiaalisen median syvintä olemusta. Siinä on jotain poikkeuksellisen uutta. Markkinointi ja mainonta ja tiedotustoiminta on ollut yksisuuntaista kauan (printtimediassa palautteen antaminen on sähköisiin ympäristöihin verrattuna hankalaa). Kerron kiinnostuksestani SM kohtaan opetusalan ulkopuolelta. Haastan vuoropuheluun, ilmoittaudun oppivan organisaation kannattajaksi.

Yritykset voisivat oppia ja hyödyntää oppimisen teorioista. Tämä pätee erityisesti osaamiskeskeisen liiketoiminnan kehittämiseen. Tulevaisuudessa yksittäisillä iskulauseilla "Siemens on sähköä ja Sidostensukka kestää" ei ole merkitystä. Tai on.

Nykyään puhutaan yhden lauseen liikeideoista ja sloganeista: Googel, Nokia, You Name It. Monimutkainen viesti on voitava tiivistää yhteen ainoaan sanaan. MIKKELI! Tehdään siitä suomalaisen oppivien organisaatioiden keskus. NING. Onko mahdollista? Sehän riippuu meistä.

Tarmo kirjoittaa: "Itse oppimisen tutkijana olen kiinnostunut tämän vaikutuksesta yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden muodolliselle, epämuodolliselle ja muodottomalle oppimiselle."


Helge: Olen kiinnostunut samoista asioista. Näkökulmani tulee yrittäjyydestä. Seuraan MIKKELIN kehitystä ulkopuolisena (autre) ja toivon, että tämä prosessi kehittyy. Heitän kohta kehiin KUOPION.

Moi Helge