Mitä sosiaalinen media on sinulle?

[Ville Venäläinen]

Olet liittynyt sosiaalisen median verkostoon täällä Ningssä. Kerro mitä itse sosiaalinen media käsitteenä tarkoittaa juuri sinulle.

[Hannu Linturi]

Naulan kantaan. Kummallekin voi antaa arvon. Ovat tästä maailmasta kuten sekin, että molempia vaivaa lopullisen selittämisen vimma. Ei ihme jos masennus valtaa, jos murhaaja ja arvoitus ratkaistaan jo alkulehdillä.

Antiikin vesselit eivät tunteneet dialektista polkua, koska maailma ymmärrettiin joko mysteerinä tai koneena. Kukaan ei ollut puhaltanut maailmaan kehityksen tai edistyksen henkeä, vaikka antiikissa elettiin sen mallin mukaisesti. Tarvittiin vuosisatoja ennenkuin dramaattisempi malli kypsyi. Hegeliläisessä hengessä uusi ja vanha käyttäytyvät kuin teesi ja antiteesi. Silti olisi katsomoon pakenemista, jos tässä kohtaa jäisi odottelemaan tai ennustelemaan synteesiä. Kentällä pitää mennä ellei muuta niin erotuomariksi. Sitä paitsi kaikki kiva karkaa käsistä, jos jää vain viisastelemaan.

[Tuija Salminen]

Jäin miettimään aikaa, joka usein kuvataan lineaarisesti, vaikka syklinen kuva sekä ajalle että tapahtumille sopii minun ajatteluuni paremmin. Pysähdyksen sijaan vaarana on tosin kehän kiertäminen...

[Tuija Tammelander]

Hmm.. Kiinnostavia mahdollisuuksia lisätä yhteisöllisyyttä ja parantaa oppimista etäopetuksessa. Aika usein se yhä myös hämmentää: juuri kun kuvittelee olevansa ajan tasalla, huomaakin, että jossakin muut puuhaavat jotakin, mistä ei itse ole vielä kuullutkaan :)

[Helge V. Keitel]

Välineurheilusta. Kommentoin asiaa opetusalan ulkopuolelta, mutta oppimisesta kiinnostuneena. Ilman Ningiä, Jaikua ja Facebookia tuskin tietäisin tapahtumastanne. Ville Venäläinen on tehnyt tätä tunnetuksi meikäläisen suuntaan.

On jännittävää ujuttautua erikoisalojen tilaisuuksiin ruudun tai sosiaalisen vimpaimen avulla. Välineet siirtävät seiniä. avaavat ovia ja ikkunoita. Virtuaalinen ja todellinen fuusioituvat yhdeksi kokonaisuudeksi.

Huomaan valmisteluista, että tekniikan kuntoon laittaminen vie aikaa, mutta nämä viime hetken järjestelyt ovat myös osa sitä dramaturgiaa, jotka vetävät uteliaita ulkopuolisia paikan päälle. Ongelmien ratkaiseminen muuttuu mahdollisuudeksi. Toivotan menestystä tilaisuudelle.

[Ville Venäläinen]

On hienoa että täällä on ääniä koulujen ulkopuolelta. Tämä on äärimmäisen tärkeää. Oppiminen on meidän kaikkien oikeus ja oma organisaatiolähtöinen lähestymistapa oppimiseen on ilman muuta kuumeneva aihe. Sitäkin näkökulmaa kaivataan täällä.

[Taru Kekkonen]

Helge sanoi, että "Välineet siirtävät seiniä. avaavat ovia ja ikkunoita." Juuri tuosta syystä minua kiehtoo näiden välineiden hyödyntäminen koulussa ja opetuksessa. Koulu - ja opetusala yleensäkin - jos mikä kaipaa seinien siirtelyä ja ovien avaamista.

[Teija Räihä]

Jatkona Helgen ja Tarun kommenttiin, uskoisin, että sosiaalinen media avaa myös entistä enemmän "kanavia" koulujen ja kodin väliseen yhteistyöhön. SM:n kautta koulun ja kodin välistä vuorovaikutteisuutta voitaisiin tehostaa sekä lisätä kanavia vanhempien/perheen aktivoimiseen.

[Halo Efekti]

Minäkin tulen opetusalan ulkopuolelta (vaikka koulutuksen puolesta voisin olla sisälläkin). Olen täällä mukana ihan oman elinikäisen oppimisen ja yleisen mielenkiinnon tasolla.

IT-ammattilaisena erilaiset alustat ja sovellukset herättävät uteliaisuuteni ja olen vuosien mittaan kokeillut varmaan satoja ellei jopa tuhansia erilaisia kyhäelmiä mitkä keräävät kuka enemmän ja kuka vähemmän ihmisiä ympärilleen, mutta tärkeintä on kuitenkin sisältö tai paremminkin ihmiset, jotka sitä tuottavat. Tiedollinen sisältö on kyllä opettavaista, olen kiinnostunut ilmiöistä, mielipiteistä/filosofioista ja taidoista laidasta laitaan. Mutta tärkeintä on tosiaan juuri tuo itseorganisoituva muurahaislauma, the internet crowd, joka siellä puuhaa.

Kaikkein yllättävintä minusta tässä sosiaalisessa mediassa on ihmisten suhtautuminen toisiinsa. Jos he kokevat tarpeelliseksi mennä sitoutumaan johonkin palveluun päivittäisinä käyttäjinä - he ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita toisilleen. Ja niinkin tiiviitä ystävyyssuhteita syntyy että toisen tekemiset käydään katsomassa useita kertoja päivässä, todella aktiivista yhteydenpitoa ilman että olisi koskaan tavattu aiemmin. Tosin tässä verkkososiaalisuudessa tuntuu olevan se ilmiö että samat käyttäjät rekkautuvat useisiin palveluihin, täppäävät toisensa kavereiksi ja varmaan kuitenkin prosenttiosuudella mitattuna he ovat erittäin pieni marginaaliryhmä koko väestöstä. Kun itse osallistut touhuun aktiivisesti, ei aina muistakaan miten vieraita blogit, syötteet, kommentointi jne. on ns. suurelle yleisölle, jolle media tarkoittaa vieläkin sohvaperunamaista passiivista seuraamista.

Paljon puhutaan infoähkystä, mitä nykyinen/tuleva "kaikki äänessä" kulttuuri on jo tuonut. Minua se ei haittaa ollenkaan, nyt vasta alkaa tiedontarjonta olla sillä asteella että sieltä löytyy kaikenlaisia puheenvuoroja, asioiden puolesta ja niitä vastaan. Aiemmin sellaisetkin asiat, joista ei ole vieläkään olemassa täyttä selvyyttä, esitettiin jotenkin konsensus-hengessä.

Se paha puoli tässä on että se on niin mielenkiintoista että ajankäyttö on mietittävä tosi tarkkaan. Mutta elävää ja sosiaalista elämää on siis sekä verkossa että reaalissa.

(Väsyneenä kirjoitettu, voi olla sekava =D)

[Tuija Jaakkola]

Tässä kohden sosiaalinen media tarkoittaa kohdallani niin suurta kiinnostusta asiaan, että en malta olla seuraamatta tapahtumia etäältä, vaikka paikalle on pääsekkään. Minun on pakko tuoda mukaan myös näkökulma, joka rajoittaa verkon hytykäyttöä. Siinä vaiheessa kun ihminen sairastuu sellaiseen sairauteen, joka pakottaa vähentämään päätteen äärellä työskentelyä pistää miettimään missä mennään. Työhaluja on ja osaaminen pitkälsti pianottunut verkon hyödyntämiseen monilla eri sektoreilla, mutta fyysinen kunto ei anna periksi tehdä kokopäiväistä/viikkoista päätetytötä. Missä tällaisten yksilöiden paikka on kokonaisuudessa puhumattakaan siitä suurestä massasta, joka ei ole koskaan kuullutkaan sanaa facebook, ning tai edes blogi?

[Helge V. Keitel]

Päätteen äärellä voi työskennellä myös mikrofonin ja kameran välityksellä, jos ei esimerkiksi jaksa tai voi kirjoittaa. Mikrofonilla ja kameralla voi esimerkiksi osallistua meneillään olevaan tilaisuuteen. Blogeihin voi tuottaa puhetta ja videota. Kirjoittaminen ei ole välttämätöntä. Mikroelokuvan tai puheenvuoron pituudeksi riittää minuutti tai muutama minuutti. Netin käyttö on muuttunut helpommaksi. Kaikkia vimpaimia ei tarvitse hallita. Jaikut ja foorumit auttavat mielellään. Vastaukseni on ehkä optimistinen, kun ei ole tietoa kunnosta. Netin tekninen käyttö on entistä helpompaa. Toisessa vaakakupissa on tietenkin myös henkilön motivaatio ja fyysinen jaksaminen. Näiden digitaalisten kuilujen ylittämiseksi tarvitaan turvallisia ja toimivia siltoja. Ehkä joku jatkaa tästä.

[Esko Lius]

Jatkanpä Helgen kommenttiin konkretialla. Tämänaamuinen kaksituntinen osallistumiseni webin kautta Mikkelin kokoukseen tuotti mojovan päänsäryn. Toisaalta staattinen asento veti hartiat lukkoon, toisaalta ääni piti olla turhan kovalla, kun puhetta ei meinannut erottaa häiriöhurinan yli.

Piti ihan yrittää jaksaa pysyä linjalla. Jos nettitekniikat ei olisi niin tuttuja (ja jos Jaikua en olisi käytellyt apuna), olisi ollut ylivoimaista. Kirjoittaminen on edelleen se kommunikaation muoto, joka on teknisesti riittävän helppoa suurelle yleisölle ja johon on olemassa toimivat rajapinnat.

Toivottavasti google kehittää jaikua tämä mielessään.

[Ville Venäläinen]

Tästä setistä opittiin paljon ja homma onnistui kuitenkin sen verran hyvin että tämä valoi uskoa uusiin kokeiluihin. Ehkäpä seuraavilla kerroilla vältytänään niskakivuilta ja päänsäryltä. :-)